Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua "omaa aikaa" - olenko outo vai vain noviisi?
10.07.2019 |
Minulla on reilun puolen vuoden ikäinen vauva ja vielä ei oikeastaan ole tullut sellaista tunnetta että haluaisin "omaa aikaa". Tietysti olen usein väsynyt ja uupunut ja nautin hengähdystauoista vauvan nukkuessa ja tavallaan kaipaan vaikka harrastuksia, mutta mikään noista edellämainituista fiiliksistä ei ole epätoivoisella tasolla. Olen jättänyt vauvan hoitoon vasta pari kertaa parin tunnin ajaksi, ja silloin minulla melkein on olo että haluan vain nopeasti pikkuisen luo - haluan olla lapseni kanssa niin paljon kuin mahdollista. En myöskään uneksi "koko yön nukkumisesta" vaikka en ole täysiä yöuniakaan vielä saanut kertaakaan (vauva on kuitenkin aika hyväuninen mielestäni, toki heräämme 2 - 100 kertaa yössä vaiheesta riippuen). Ei haittaa että "vessaankaan en pääse yksin". Ovatko nämä siis myöhemmin iskeviä tuntemuksia vai onko niin että joillekin niitä ei tule koskaan? Ikää minulla on yli 35.
Kommentit (22)
Minulla oman ajan tarve iski silloin, kun lapsella oli mahdoton kyselyikä. Sitä papatusta kesti aamusta iltaan, jokainen lause alkoi sanalla miksi ja jokaiseen lauseeseen piti vastata. Jouduin koko ajan miettimään viisi vastausta eteenpäin mikä kuudes kysymys on etten puhu itseäni pussiin. Kaipasin, että joskus saa olla ihan ajatuksissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ollut kypsä ja valmis äidiksi kun asiat ei tunnu jostain tärkeästä luopumiselta. Onnea! :)
Sanoitpa kauniisti, kiitos siitä <3
-ap
Sä olet noviisi. Odota vain kun ne jokusen vuoden roikkuu lahkeessa...
Nim. Myöskin "kypsä" äidiksi edelleen kun lapset olivat 1v, 2v ajattelin että tätä mä en tilannut...
Vierailija kirjoitti:
Minulla oman ajan tarve iski silloin, kun lapsella oli mahdoton kyselyikä. Sitä papatusta kesti aamusta iltaan, jokainen lause alkoi sanalla miksi ja jokaiseen lauseeseen piti vastata. Jouduin koko ajan miettimään viisi vastausta eteenpäin mikä kuudes kysymys on etten puhu itseäni pussiin. Kaipasin, että joskus saa olla ihan ajatuksissaan.
Jollain tasolla tunnistan tuon siitä kun olen joskus jotain vanhempia lapsia hoitanut, joskus olen ajatellut että olisipa nappi jolla saisi tuon hetkeksi pois päältä, niin sitten jaksaisin taas...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle tullut semmoista kummankaan vauvan kohdalla.
Sitten kun lapset olivat isompia, taaperoikäisiä, sitä omaa aikaa rupeskin tarvitsemaan ja järjestyihän sitä. Mutta haikeudella vein kummankin päiväkotiin vuoden iässä, kun oli pakko taas mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet noviisi. Odota vain kun ne jokusen vuoden roikkuu lahkeessa...
Nim. Myöskin "kypsä" äidiksi edelleen kun lapset olivat 1v, 2v ajattelin että tätä mä en tilannut...
Ehkä se on jokin luonnollinen prosessi että isommasta lapsesta on helpompi "luopuakin" hetkeksi, vauvaa haluaa ehkä suojella... Melkein ihmettelen että näin kauan voi jaksaa ihan hyvin ilman sitä "omaa aikaa", tai onhan mulla sitäkin joitakin tunteja vuorokaudessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet ekstrovertti ja kestät vähäunisuutta hyvin.
Haha molemmat ovat kyllä jollain tavalla totta, TOSIN siitä tunnen syyllisyyttä että mielestäni hieman liian usein pakenen vauvan läsnäoloa vaikka puhelimelle tai siivoamiseen. Eli ihan 24/7 en ole ekstrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on "helppo" verrattuna taaperoon, jota pitää koko ajan vahtia silmä kovana ja joka saa mekkalaa aikaan, jos ei muuten niin puhumalla tauotta. Mutta eipä tuotakaan kaikki koe rasittavana.
Mulla iski oman ajan tarve, kun kolmas lapsi oli vuoden. Mulla ei kyllä koskaan ollut noin paljon omaa aikaa, mitään parituntisia, ja kun lapsia on monta aina joku on hereillä. Yhden ja kahden kanssa koin nukkumisajat riittäväksi omaksi ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva on "helppo" verrattuna taaperoon, jota pitää koko ajan vahtia silmä kovana ja joka saa mekkalaa aikaan, jos ei muuten niin puhumalla tauotta. Mutta eipä tuotakaan kaikki koe rasittavana.
Voisitko kuvailla tuota taaperovaihetta vielä tarkemmin? Tämä on kyllä nyt jo melko aktiivinen tapaus temperamentiltaan, viihdytystä kaipaa hereillä ollessaan. Mutta ei toki vielä muksauttelee päätään jatkuvasti lattiaan tai sellaista.
Ap
Täällä kans yks joka ei oo kaivannut omaa aikaa ja lapsia kolme joista vanhin kohta viisi, keskimmäinen kolme ja pienin 8kk:) mä nautin äitinä olosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyvä nainen ja äiti! Arvostan! Ottakaa muut AVläiset mallia!
M43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on "helppo" verrattuna taaperoon, jota pitää koko ajan vahtia silmä kovana ja joka saa mekkalaa aikaan, jos ei muuten niin puhumalla tauotta. Mutta eipä tuotakaan kaikki koe rasittavana.
Voisitko kuvailla tuota taaperovaihetta vielä tarkemmin? Tämä on kyllä nyt jo melko aktiivinen tapaus temperamentiltaan, viihdytystä kaipaa hereillä ollessaan. Mutta ei toki vielä muksauttelee päätään jatkuvasti lattiaan tai sellaista.
Ap
Taapero avaa kaikki kaapit ja laatikot, jos mahdollista ja tyhjentää ne. Jos ei saa auki, niin ainakin rynkyttää niitä. Taapero kiipeää kaikkialle, alkaa hyppiä sieltä ja täältä, heittelee kaikkea, kerää ulkoa käsiinsä "aarteita", puhuu, kyselee, ihmettelee, kiukkuaa. Taapero oppii ja ylettyy avaamaan ovet ja kokeilee vetää vessasta alas vaikka mitä. Vaikka koti olisi miten lapsiturvallinen, niin puuhakas taapero keksii kyllä tutkittavaa.
Kieltää ja kasvattaa saa satoja (tuhansia) kertoja yhdestä asiasta, kunnes joskus se yksi asia menee lopulta perille ( ja sen tilalle tulee uusi metku).
Mikään vaihe ei kuitenkaan yleensä kestä loputtomiin.
Ei kaikkien tarvitse haluta omaa aikaa. Monilla se kyllä iskee jossain vaiheessa, kun lapset ovat vähän isompia. Silloin voi kaduttaa ettei kukaan ole tottunut hoitamaan lapsia eikä niitä saa mihinkään hoitoon.
No. En minäkään ole kaivannut varsinaisesti mitään "omaa aikaa", mutta hengähdystauot olisivat kyllä tervetulleita. Eli kyllä vähän välillä meinaa ärsyttää, että vessaankin mennessään oven saa lukita. Ajattelen tämän niin, ettei tässä ole kysymys kypsyydestä vaan luonnollisesta tarpeesta, eikä iällä ole tämän kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä nainen ja äiti! Arvostan! Ottakaa muut AVläiset mallia!
M43
Erittäin sairasta ja typerää syyllistää niitä jotka kaipaavat omaa aikaa. Ap myönsi olevansa ekstrovertti. Synnynnäisiä ominaisuuksia ei voi muuttaa. Hyvä äiti voi olla myös omaa aikaa kaipaava. Asioissa on myös kääntöpuolia, lapsen on jossain vaiheessa hyvä oppia olemaan itsekseenkin ja luonnostaan liimautuva äiti joutuu sitten erikseen järkeilemään sen asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on "helppo" verrattuna taaperoon, jota pitää koko ajan vahtia silmä kovana ja joka saa mekkalaa aikaan, jos ei muuten niin puhumalla tauotta. Mutta eipä tuotakaan kaikki koe rasittavana.
Voisitko kuvailla tuota taaperovaihetta vielä tarkemmin? Tämä on kyllä nyt jo melko aktiivinen tapaus temperamentiltaan, viihdytystä kaipaa hereillä ollessaan. Mutta ei toki vielä muksauttelee päätään jatkuvasti lattiaan tai sellaista.
Ap
Taapero avaa kaikki kaapit ja laatikot, jos mahdollista ja tyhjentää ne. Jos ei saa auki, niin ainakin rynkyttää niitä. Taapero kiipeää kaikkialle, alkaa hyppiä sieltä ja täältä, heittelee kaikkea, kerää ulkoa käsiinsä "aarteita", puhuu, kyselee, ihmettelee, kiukkuaa. Taapero oppii ja ylettyy avaamaan ovet ja kokeilee vetää vessasta alas vaikka mitä. Vaikka koti olisi miten lapsiturvallinen, niin puuhakas taapero keksii kyllä tutkittavaa.
Kieltää ja kasvattaa saa satoja (tuhansia) kertoja yhdestä asiasta, kunnes joskus se yksi asia menee lopulta perille ( ja sen tilalle tulee uusi metku).
Mikään vaihe ei kuitenkaan yleensä kestä loputtomiin.
Jep.. Oma taapero esimerkiksi veti meikkilaukkuni sisällön vessanpöntöstä sillä aikaa kun olin suihkussa:D Siinä kohtaa teki mieli sitä omaa aikaa. Toinen piirteli pienenä kakalla lattiaan.
Alue: Aihe vapaa
Sä olet ollut kypsä ja valmis äidiksi kun asiat ei tunnu jostain tärkeästä luopumiselta. Onnea! :)