onko täällä ketään vanhoillislestadiolaista?

jonka lapsentulohuolet luultavasti ohi.. Mies on kieltänyt vastikään uskon eikä toivo enempää lapsia. Vaikka niitä meillä onkin jo monta niin kyllä mä mieluummin ottaisin kaikki vastaan kuin eläisin uskottoman miehen kanssa. Ihmettelen miten ihmiset yleensä uskaltavat mennä naimisiin kun ei voi luottaa että liitto kestää eikä toinen petä..? Nyt nämä asiat mitkä piti olla itsestäänselvää, ei enää ookaan.. :´(



Mä oon joutunut vierestä seuraamaan monen läheisen elämää jotka on kieltäny uskon ja voin sanoa että en kadehdi heitä missään. En koe jääväni mistään paitsi uskovaisena. Kaikki mitkä on kiellettyä, on myös epäterveellistä/ turhaa/ johtaa pahaan. Me SAAMME elää niistä kaikista vapaina, huolettomina. Lapset ovat ihania, kun ei vaan liikaa mieti mitä muut aattelee, mitä mahd. menettää kun niitä tulee monta yms. siis elää päivän kerrallaan ja nauttii joka lapsesta niin se ei tunnu taakalta. Voimia kaikille vl:lle uskossa kilvoitteluun ja lasten kasvatukseen. Jumalalle kiitollisina kaikesta, päämärä mielessä jaksetaan vaikeina aikoina.

minäkin usk.

Ei vaikuta oikein uskovaisten jutuilta, mut mistäs minä sen voisin tarkemmin tietää.

perustettaisiin oma keskusteluporukka sähköpostien välityksellä. Mul on niin tuttu sähköposti etten oikein viitsi. siitä tuntee heti