Lastenhoidosta maksu kaverille?
Olisitko itse ottanut rahaa vastaan? Olin työtön keväällä ja täysin yksin neljävuotiaani kanssa. En päässyt koskaan käymään missään ja vihdoin oli treffit viikonlopulle ja halusin päästä. Kaverillani kolmevuotias ja 12v. Pyysin maksua vastaan lapseni voivan olla yötä heillä. Meni sinne 19 ja hain aamupäivällä pois. Otti ilomielin vastaan 50€ Itse en olisi voinut ottaa vastaan rahaa. Hyvin helppo lapsi kyseessä muutenkin.
Kommentit (18)
Valitettava tilanne sulla ollut kyllä mutta kuuluuhan se asiaan kaverillekin maksaa. 50€ aika vähän oikeastaan.
Autatko itse usein ystävääsi ja millä lailla?
Olisin varmaan ottanut tarjotut rahat vastaan, vaikka olisin kyllä ollut kaverille lapsenvahtina vaikkei maksua olisi tarjottukaan 😁
Autan toki silloin kun tarvetta. Otan meille hoitoon joiksikin tunneiksi.
Jos ap on työtön ja lapsen kanssa, ei siinä kyllä mietitä mitään treffejä.
En olisi ottanut rahaa. Se ei tarkoita että ottamisessa olisi jotain väärää mielestäni.
Pyysit apua maksua vastaan. Siinähän se, asia ok. Minä tarjoan vastapalvelua vastaan, siivoan tai pesen ikkunoita lapsettomille. Jos on lapsia, tarjoan hoitoapua. Tai koirille ja kissoille.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on työtön ja lapsen kanssa, ei siinä kyllä mietitä mitään treffejä.
Miksi?
Tämä aloitus on lokkeilun helmiä.
Kaikista muista paitsi kummilapsista ottaisin (ja otan) rahaa vastaan. 50 olisi ehkä aika paljon, toisaalta yöhoito voi tuntua vaativammalta kuin muutama tunti päivällä.
Yksi kaveri maksoi kahdesta lapsesta kahdesta työpäivästä 100 euroa, mielestäni jäin nyt niin plussalle, että varmaan ainakin jonkun leffaillan vahdin vielä samaan hintaan😁
Ollaan sovittu kyllä, että vahtimisen voi korvata myös vastavuorousella vahtimisella.
En mäkään tajua tuon rahan ottamista. Joskus olen vahtinut kaverin lasta ja se toi mulle suklaata ja vähän parempaa suihkugeeliä lahjaksi. Rahaa en olisi ottanut. Kaveri lupasi että hänkin voi joskus katsoa meidän lasten perään jos tarvitaan.
Sisarusteni lapsia olen vahtinut ilmaiseksi. Vaikka niiden mukana on tullut lasten omaa rahaa niin aina olen palauttanut ne koskemattomana. Sisarukset ovat tarjoutuneet vahtimaan meidän lapsia mutta asun nykyään kaukana heistä. Eläimiä ovat luvanneet tulla hoitamaan jotta ne päästään lomalle.
Mä tosiaan olen hoitanut myös kaverin lapsia ilman maksua, yöpymisiä ei ole ollut koska isovanhemmat asuvat niin lähellä ja huolehtivat kaverin lapsista paljon. Kuitenkin hyväpalkkaisessa työssä ja minä työtön, tuntuu vain oudolta koska kohteliaisuudesta tarjosin maksua, vaikken siis itse missään nimessä ottaisi rahaa vastaan vaan ehdottomasti hoidan lapset.
Ilman muuta olisin ottanut maksun ja itsekseni miettinyt, että saisikohan kaveria samalla hinnalla tekemään vaikka klapeja 12 tunnin ajan. Jos ei halua maksaa lapsensa hoidosta, ei arvosta kaveria eikä lasta.
Lähes maksuton päivähoito on opettanut meille, että lastenhoito on ilmaistyötä, sitä voi tehdä kuka tahansa.
Tottakai hoitajalle maksetaan, oli kaveri tai ei.
Oikea hinta olisi päästää kolmen kimppaan sinun ja ukkosi kanssa
Mulle on ihan vieras tämä ajatus että kavereiden kesken maksetaan palveluksista. Mun kaveri- ja sukulaispiirissä on tapana, että jos jollain tarvike, taito tai aikaa, sitä yleensä tarjotaan käyttöön auttamisen ilosta, ja jos ei syystä tai toisesta voi tai halua niin sitten sanotaan ei ja sekin on varsin ok. Tässä tietysti se oleellinen pointti, että auttaminen on vastavuoroista (vaikkei kukaan pidäkään tarkkaa lukua) tai hyvä laitetaan kiertämään, ja toisaalta ihmiset on enempi kursailijoita kuin lokkeilijoita.
Mutta minä hoidan naapurin lapsia, hän vuorostaan meidän, kyyditän kaverin lapset harrastukseen, hän käy meidän puolesta kaupassa kun ollaan koko perhe sairaana, minä autan veljen lapsen rippijuhlakeivonnassa ja veli hakee meille hiekkalaatikkohiekat kun hänellä on kärry. Jokaista palvelusta en ole saanut "takaisin", mutta silloin itselle jää käteen se oli mikä tulee avuksi olemisesta. Jos taas auttaminen ei nappaisi, ei se nappaisi rahastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan vieras tämä ajatus että kavereiden kesken maksetaan palveluksista. Mun kaveri- ja sukulaispiirissä on tapana, että jos jollain tarvike, taito tai aikaa, sitä yleensä tarjotaan käyttöön auttamisen ilosta, ja jos ei syystä tai toisesta voi tai halua niin sitten sanotaan ei ja sekin on varsin ok. Tässä tietysti se oleellinen pointti, että auttaminen on vastavuoroista (vaikkei kukaan pidäkään tarkkaa lukua) tai hyvä laitetaan kiertämään, ja toisaalta ihmiset on enempi kursailijoita kuin lokkeilijoita.
Mutta minä hoidan naapurin lapsia, hän vuorostaan meidän, kyyditän kaverin lapset harrastukseen, hän käy meidän puolesta kaupassa kun ollaan koko perhe sairaana, minä autan veljen lapsen rippijuhlakeivonnassa ja veli hakee meille hiekkalaatikkohiekat kun hänellä on kärry. Jokaista palvelusta en ole saanut "takaisin", mutta silloin itselle jää käteen se oli mikä tulee avuksi olemisesta. Jos taas auttaminen ei nappaisi, ei se nappaisi rahastakaan.
Niin siis käteen jää ILO siitä auttamisesta.
Ihan asiallista