Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa enkä pärjää purevan 4-vuotiaan kanssa, ihan loppu
10.07.2019 |
Tätä puremista on jatkunut yli 2v, alkoi aikoinaan pikkusiskon syntymän jälkeen. Lapsi on päivähoidossa ja sielläkään ei oo osattu puuttua, syyllistetty vaan lähinnä, tai niin sen koen. Perheneuvolassa on myös käyty, ei apua, nuo perheneuvola käynnit seurausta siitä kun meille tuli ero tän puremisen takia. Kavereitakaan ei enää juuri nähdä, tuntuu että kaikki vihaa meidän lasta eikä isovanhemmatkaan jaksa eikä kukaan halua ottaa tuota hoitoon. Koko ajan saa vahtia ettei satuta pienempiä ja puree muakin. Välillä tuntuu että vihaan koko lasta. Anteeksi sekava sepustus.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh. Ihan jo koirienkin kasvatuksessa on huomattu jo aikaa sitten että positiiviset menetelmät toimivat parhaiten. Ts. Ohjaa oikeaan käytökseen, älä rankaise väärästä. Joku syyhän lapsella puremiseen on, ei tule auttamaan, jos puret takaisin. Raivo vain kasvaa eikä vähene.
Jos nyt kuvitellaan, että lapsen itsesäätelykyvyissä on puutteita ja lapsi purkaa hallitsemattoman pahan mielen puremiseen, niin ei takaisin pureminen kehitä itsesäätelykykyä. Täytyy löytää ja oppia sallittu keino kiukun purkamiseen. Tähän käden ulottuvilla oleva purukoru auttaa, koska lapsi on tottunut hampaiden käyttöön. Sitä käytetään vielä kouluikäisilläkin, joilla on esim. omien vaatteiden pureskelutaipumusta.
Tarrat on hyvä tapa motivoida lasta. Nyt opitaan tämä uusi taito, eikä enää purrakaan kaveria. Takaan että on lapsen kehitykselle hedelmällisempää kuin av-mammojen ehdotus takaisin puremisesta. Nyt ei kuitenkaan puhuta satunnaisesta pureskelusta vaan lapsen oppimasta, sitkeästä tavasta.
T. Aiempi purulelun ehdottaja (koulutukseltaan opettaja)
Millaiset välit nyt on sisarukseen? Kauanko erosta on?
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Ihan jo koirienkin kasvatuksessa on huomattu jo aikaa sitten että positiiviset menetelmät toimivat parhaiten. Ts. Ohjaa oikeaan käytökseen, älä rankaise väärästä. Joku syyhän lapsella puremiseen on, ei tule auttamaan, jos puret takaisin. Raivo vain kasvaa eikä vähene.
Jos nyt kuvitellaan, että lapsen itsesäätelykyvyissä on puutteita ja lapsi purkaa hallitsemattoman pahan mielen puremiseen, niin ei takaisin pureminen kehitä itsesäätelykykyä. Täytyy löytää ja oppia sallittu keino kiukun purkamiseen. Tähän käden ulottuvilla oleva purukoru auttaa, koska lapsi on tottunut hampaiden käyttöön. Sitä käytetään vielä kouluikäisilläkin, joilla on esim. omien vaatteiden pureskelutaipumusta.
Tarrat on hyvä tapa motivoida lasta. Nyt opitaan tämä uusi taito, eikä enää purrakaan kaveria. Takaan että on lapsen kehitykselle hedelmällisempää kuin av-mammojen ehdotus takaisin puremisesta. Nyt ei kuitenkaan puhuta satunnaisesta pureskelusta vaan lapsen oppimasta, sitkeästä tavasta.
T. Aiempi purulelun ehdottaja (koulutukseltaan opettaja)
Purulelun pureskelu ei anna lapselle ymmärrystä siitä, että hän oikeasti satuttaa toista ihmistä. Ei siis ole verrattavissa mihinkään vaatteiden pureskeluun.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Ihan jo koirienkin kasvatuksessa on huomattu jo aikaa sitten että positiiviset menetelmät toimivat parhaiten. Ts. Ohjaa oikeaan käytökseen, älä rankaise väärästä. Joku syyhän lapsella puremiseen on, ei tule auttamaan, jos puret takaisin. Raivo vain kasvaa eikä vähene.
Jos nyt kuvitellaan, että lapsen itsesäätelykyvyissä on puutteita ja lapsi purkaa hallitsemattoman pahan mielen puremiseen, niin ei takaisin pureminen kehitä itsesäätelykykyä. Täytyy löytää ja oppia sallittu keino kiukun purkamiseen. Tähän käden ulottuvilla oleva purukoru auttaa, koska lapsi on tottunut hampaiden käyttöön. Sitä käytetään vielä kouluikäisilläkin, joilla on esim. omien vaatteiden pureskelutaipumusta.
Tarrat on hyvä tapa motivoida lasta. Nyt opitaan tämä uusi taito, eikä enää purrakaan kaveria. Takaan että on lapsen kehitykselle hedelmällisempää kuin av-mammojen ehdotus takaisin puremisesta. Nyt ei kuitenkaan puhuta satunnaisesta pureskelusta vaan lapsen oppimasta, sitkeästä tavasta.
T. Aiempi purulelun ehdottaja (koulutukseltaan opettaja)
Ja lässyn lässyn, sanoo vastavalmistunut "ope", joka on tähän mennessä nähnyt elävän lapsen korkeintaan ohikulkulenkillä puistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita sille pyykkipoika nenään aina kun tekee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta. Lapsella on varmasti aika pinttynyt tapa tuo pureskelu. Oletko ihan todellatodella sinnikkäästi koettanut tarjota sallittua purtavaa aina kun puree väärää kohdetta? Tarkoitan sellaista purukorua kaulassa? Itse veisin myös aina eri huoneeseen rauhoittumaan, kun puree. Noissa tilanteissa on varmaan turha ruveta keskustelemaan. Jälkikäteen sitten... Niin ja tarra kaikista puremattomista päivistä ja palkkio alkuun jo muutamasta tarrasta. Jutelkaa lapsen kanssa sopiva palkinto.
Näihin ei valitettavasti auta kuin sinnikkyys ja johdonmukaisuus. Voimia paljon!
Uskomatonta että pitäisi lapsi oikein palkita siitä että ei satuta muita...
Se yleensä toimii, koska hän saa siinä hyvästä käytöksestä huomiota. Puremisella hän saa huomiota myös. Eli palkitsemisesta huonon käytöksen huomio vähenee ja hyvän käytöksen huomio lisääntyy.
Jos perheneuvolassa ei osata auttaa, niin tuskin täällä. Mutta miksei perheneuvola lähetä tarkempiin tutkimuksiin?
Äidiltä voisi kysyä, että onko varma, että väsymys johtuu lapsesta, eikä koko elämäntilanteesta ja lapsi on se korsi joka katkaisee selän? Perheneuvolaa voisi painostaa vähän enemmän antamaan apua. Ja päiväkodillakin olisi keinot auttaa.
Tässä on varmaan tapais, jossa kaikki katsoo perheen olevan niin terve, fiksu ja ongelmaton, että apua ei katsota tarpeelliseksi antaa sen kummemmin.
Jos olisi kyseessä esim.päihdeperhe, niin apua pakotettaisiin ottamaan, vaikka ongelmia ei olisikaan. Tai nuoret vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Läpsäise tai tukista kunnolla aina kun puree.
Jos et sinä saa sitä kuriin niin joku muu tekee sen ennemmin tai myöhemmin raskaimman mukaan.Poliisi ja oikeuslaitos loppupeleissä.
Mikä ero on, jos lapsi puree "rankaisuna" tai aikuinen tukistaa rankaisuna? Onko ihmiset noin epäloogisia? Haluavat opettaa lapselle sen, mitä lapsi jo tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpsäise tai tukista kunnolla aina kun puree.
Jos et sinä saa sitä kuriin niin joku muu tekee sen ennemmin tai myöhemmin raskaimman mukaan.Poliisi ja oikeuslaitos loppupeleissä.
Mikä ero on, jos lapsi puree "rankaisuna" tai aikuinen tukistaa rankaisuna? Onko ihmiset noin epäloogisia? Haluavat opettaa lapselle sen, mitä lapsi jo tekee?
Lapsiko puree rankaisuna?
Lapsen tulee oppia että teoilla on seuraukset
Murhaajaakaan ei saa mielestäsi rankaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpsäise tai tukista kunnolla aina kun puree.
Jos et sinä saa sitä kuriin niin joku muu tekee sen ennemmin tai myöhemmin raskaimman mukaan.Poliisi ja oikeuslaitos loppupeleissä.
Mikä ero on, jos lapsi puree "rankaisuna" tai aikuinen tukistaa rankaisuna? Onko ihmiset noin epäloogisia? Haluavat opettaa lapselle sen, mitä lapsi jo tekee?
Lapsiko puree rankaisuna?
Lapsen tulee oppia että teoilla on seuraukset
Murhaajaakaan ei saa mielestäsi rankaista.
Saa murhaajaa rangaista. Mistä moinen tulkinta? Saa purijaakin rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läpsäise tai tukista kunnolla aina kun puree.
Jos et sinä saa sitä kuriin niin joku muu tekee sen ennemmin tai myöhemmin raskaimman mukaan.Poliisi ja oikeuslaitos loppupeleissä.
Mikä ero on, jos lapsi puree "rankaisuna" tai aikuinen tukistaa rankaisuna? Onko ihmiset noin epäloogisia? Haluavat opettaa lapselle sen, mitä lapsi jo tekee?
Lapsiko puree rankaisuna?
Lapsen tulee oppia että teoilla on seuraukset
Murhaajaakaan ei saa mielestäsi rankaista.
Lapsi luultavasti puree, koska tulee vihaiseksi jostain mikä ei mene hänen mielensä mukaan. Eli rankaisee sillä, kun toinen ei toimi niin kuin hän haluaa.
En tiedä tuon lapsen motiiveja, mutta tuskin hän huvikseen puree.
Ah, ihanaa että jotain järjen ääntä tässä ketjussa. Pelkäsin, että täällä on vain samanlaista lässytystä mitä tarjoili ope puruleluineen.
Itse kasvatin vilkkaan ja energisen pojan, joka teki lapsena kaikki mahdolliset temput ja kokeili kaikki rajat. Yleensä jokainen p3rseily loppui siihen, kun annoin samalla mitalla takaisin. Nykyään on fiksu nuori mies ja meillä on hyvät välit. En tiedä miten olisi käynyt, jos olisin vain itku kurkussa yrittänyt "positiivisen kautta" ja "oikeaan ohjaalamma" kasvattaa ipanaa, joka roikkui milloin hiuksissa, milloin puri, löi, heitteli tavaroilla, sai raivareita, rikkoi esineitä. Ei hän sitä pahuuttaan tai raivokkuttaan tehnyt, vaan silkasta ylienergisyydestä ja uhmasta. Otti onneksi opikseen kun opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin pureva lapsi. Minä vain pidin puremisesta, jyrsimisestä ja pureskelusta. Se oli mielihalu ja kivaa tekemistä. Saatoin natustaa omaa käsivarttakin :D Sitä kesti jonkin aikaa mutta käytös hiipui pois. Opin että purijaa vältellään ja paransin tapani. Halusin kuitenkin leikkakevereita, eikä jyrsijä saanut sellaisia...
Pidän edelleen grillikyljistä, kanansiivistä yms syötävästä. Ruuan erilaisista tuntumista saa paljon irti ja jyrsin maissintähkät ym pikkutarkasti.
Paljon kaluttavaa arkeen ja voi olla hyvä ajatus purra sitä skidiä. Minä pureskelin itseäni joten tiesin että se voi sattua; muiden ihmisten pelkäämisen sisäistämisessä meni kauemmin.
Mennyt vähän liian pitkälle tämä pehmeä kasvatus jos edes hallitsemattoman väkivaltaista lasta ei saa millään tapaa rangaista saadakseen käytöksen loppumaan.
Toki, hienoa jos saa ohjattua lapsen oikeaan vain positiivisella hyvän käytöksen vahvistamisella ja voi olla että oikein taitava kasvattaja olisi onnistunut siinä ap:n lapsenkin kanssa. Mutta nyt pureminen on jo käytöksenä ohjelmoitunut aivoihin tavaksi, näin kauan jatkuttuaan.
Edelleen tulee kertoa lapselle ettei saa purra ja kehua ja palkita pienistäkin edistymisistä itsehillinnän oppimisessa. Mutta eipä se lapsi rikki mene jos joskus ns antaa takaisin, näyttää sille lapselle että toisia ei voi satuttaa ilman seurauksia. Ei edes omaa äitiä.
Minä purin pienenä. Se loppui siihen, kun äiti puras minua takaisin :D
Munkin neuvo on että pure takaisin. Kun itse olin lapsi, purin kunnolla isompaa sisarustani ja koska en puheella ymmärtänyt lopettaa niin äitini puri minua. Ei tietenkään oikeasti, oli vain laittanut oman sormeni hänen hampaidensa väliin kevyesti painaen. (Mikä ei siis todellakaan tuntunut missään). Kerrasta opin ja sen jälkeen en purrut enää siskoani. Eikä minulle jäänyt mitään traumoja tästä tms.
Miten voi tulla ero pelkästään lapsen puremisen takia? Olisko kuitenkin niin, että vanhemmilla on ollut eri linjat kasvatuksessa, toinen lässyttää ja luovuttaa ja toinen olisi valmis kovempiinkin otteisiin. Ja miksi tuolle puremiseen ei ole laitettu stoppia heti vaan annettu sen jatkua. Jos pureminen on alkanut pikkusisaren synnyttyä niin olisiko tuolloin pitänyt jollain tavoin huomioida myös esikoinen?! Saakohan huomiota vieläkään?
Minun lapsuudessani äitin ruiskautti aina sitruunamehua suuhun, kun purin. Tapa loppui äkkiä eikä jäänyt traumoja.
Ilmoittaisin lapselle että nyt loppuu toisten pureminen ja jatkossa aina kun puree nii läpsäys pepulle tai luunappi otsaan, ja kyllä tarvittaessa kantaisin vastuun jos sanomista tulee joltain taholta, mulle olisi olennaisempaa katkaista heti lapsen väkivaltaisuus ihan lapsen omankin tulevaisuuden kannalta. Tän lisäksi jos olis mitään muuta huolestuttavaa lapsen käytöksessä tai tunne-elämässä niin pyytäisin lähetteen lastenpsykiatrille tai neurologille. Ja tuon ikäisen kanssa voi jo ihan keskustella ja kysyä että no miksi puret.