Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa enkä pärjää purevan 4-vuotiaan kanssa, ihan loppu
10.07.2019 |
Tätä puremista on jatkunut yli 2v, alkoi aikoinaan pikkusiskon syntymän jälkeen. Lapsi on päivähoidossa ja sielläkään ei oo osattu puuttua, syyllistetty vaan lähinnä, tai niin sen koen. Perheneuvolassa on myös käyty, ei apua, nuo perheneuvola käynnit seurausta siitä kun meille tuli ero tän puremisen takia. Kavereitakaan ei enää juuri nähdä, tuntuu että kaikki vihaa meidän lasta eikä isovanhemmatkaan jaksa eikä kukaan halua ottaa tuota hoitoon. Koko ajan saa vahtia ettei satuta pienempiä ja puree muakin. Välillä tuntuu että vihaan koko lasta. Anteeksi sekava sepustus.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin.
Oli hieno video, wow.
Tietäisipä mitä se sanoi, kun kaikki rauhoittui. Jonain päivänä meillä ehkä on koirakielenkääntäjiä, kännykkä äpp kääntää sen ihmispuheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pureminen, lyöminen, luunapit ja tukistamiset on täällä Suomessa lailla kielletty, joten en suosittele niitä kokeilemaan.
MUTTA on tärkeää, että suutut lapsellesi kun hän puree. Sinun täytyy ärähtää ihan kunnolla! Tästä lastenpsykologitkin ovat yhtä mieltä. Ja se toimii. Oma esikoiseni yritti 5-vuotiaana hakata minua ja sylkeä naamalleni suutuspäissään, mutta se vaihe meni ohi hyvin nopeasti kun hän tajusi että reagoin siihen niin ärhäkästi. Ihan sama olimmeko kotona vai julkisella paikalla, aina sama reaktio.
Uhkaa sitä että ukko mustilainnen vie jos ei oo kunnolla
Voiko olla, että lapsi on jäänyt negatiiviseen kierteeseen kiinni, ikään kuin ei enää edes osaa nähdä itseään hyvänä?
Meillä 3-vuotiaalla väkivaltainen käytös talttui kun sinnikkäästi vaan sanottiin älä töni/lyö tmv. vaan kosketa kauniisti näin: ja kädestä pitäen näytettiin hellä ja kaunis kosketus. Sitten kehuttiin aivan hurjasti, kuinka ihanasti osaa toisia koskettaa. Ja tuo tehti siis ihan joka kerta, jopa kuusi kertaa tunnissa. Oli todella uuvuttavaa vanhemmille, mutta johdonmukaisuus palkittiin lopulta yllättävän piam. Oli kotihoidettu lapsi, joten minun vaikutusmahdollisuudet olivat suuremmat kuin sinulla. Mietin, että uskaltaisitko kokeilla olla hetken esim hoitovapaalla molempien kanssa kotona (jos pienempi sisarus sen ikäinen että voit) ja oikein kunnolla paneutuisit esikoiseen ja lasten väliseen suhteeseen?
Ja sitten tuo että olette eronneet esikoisen puremisen takia on aika hurjan kuuloinen juttu ja valtava taakka lapselle, vaikka hänelle sitä ei olisi suoraan sanottu. Lapsi on kyllä varmasti aistinut teidän parisuhteen ongelmat ja senkin, että syytätte häntä siitä. Todennäköisesti se on kokoajan sisaruskriisin lisäksi pahentanut lapsella ongelmaa.
Moni täällä neuvoo antamaan tukkapöllyn. Juu toimii jos lapsi on arempi ja pelästyy, mutta ei sellaiseen lapseen joka provosoi aikuisia käytöksellään. Todennäköisesti lapsi vain oireilisi vahvemmin, kun olisi toimillaan saanut äärireaktion vanhemmasta. Ja miten noin isolle varsinkaan voi perustella, että äiti saa tukistaa mutta sinä et saa lyödä.. minä kyllä uskon että taustalla on enemmänkin negatiivinen kierre vuorovaikutuksessa. Ja monet lapset oireilevat jo pelkästään eroa olemalla väkivaltaisia, saati sitten jos se ero laitetaan lapsen syyksi (ainakin omassa mielessä) ja lisäksi lapsella on uhmaikä juuri jne. Lapsi voi oireilla ihan ikävääkin toista vanhempaa kohtaan. Ja sekin kannattaa huomioida, jos lapsi kertoo tukistuksista ja tuohon saa kaupan päälle stressin lastensuojelun toimenpiteistä.
Olisikohan ap mitään jos kävisitte ihan osaavalla terapeutilla juttelemassa isän kanssa, mitä kaikkea lapsen käytöksen taustalla voi olla ja miten siihen tulisi puuttua?
Meillä esikoinen puri pikkuveljeään, kun oli 3-4 vuotta vanha. Ei muita, mutta pikkuveljeä usein. Tietysti moitittiin ja kiellettiin, mutta luulen että aika auttoi ja ymmärryksen kehittyminen, koska pureminen lakkasi.
Mutta miten puremisen takia voi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentäviä ketju... Yleensä jos joku tulee avautumaan teemasta "tukistin lastani", niin täällä kehotetaan tekemään lasu ja hakemaan apua itselleen. Nyt joka viesti melkein kannustaa väkivaltaan.
Millaisissa tilanteissa puremista esiintyy? Pystyykö käytöksestä ennustamaan, että kohta hän puree? Väsyneenä? Nälkäisenä?Kun ei saa tahtoaan läpi? Kun ei osaa sanoin selviytyä tilanteesta? Jos pystyy ennakoimaan esim. niin, että rinnakainleikissä noita ilmenee, niin aikuinen leikkiin mukaan. Aikuinen näyttää mallin esim. kuinka annetaan tavara toiselle ja toinen kiittää. Kun lapsi käyttäytyy hyvin, häntä kehutaan välittömästi. Joka kerran, kun puremista ilmenee, se täytyy johdonmukaisesti aina napakasti lopettaa sanoen ei. Ja poistaa lapsi tilanteesta; ottaa syliin, siirtyä yhdessä sivummalle,...Jos lapsi normi 4-vuotias, asiasta påitää jutella silloin kun pureminen ei ole päällä. MIksi ei saa purra, mitä silloin voi tehdä kun kiukuttaa...
Tärkeää myös antaa paljon huomiota - ettei pureminen olisi opittu tapa siitä, että sillä saa jakamattoman huomion. Jos esim. päivä, ettei lapsi ole purrut, kerrotaan, että tänään on toiminut hienosti ja sen takia luetaan yksi iltasatu enemmän ai muuta vastaavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hommasin sellaisen kovaäänisen töötin. Sellaisen mitä käytetään jalkapallo otteluissa. Kun näin että lapsi lähestyy puremismielessä otin sen käteen ja töräytin kun puri. Ei montaa kertaa uskaltanut enää kokeilla. Mutta meillä tosiaan lapsi oli niin pieni että piti pelästyttää kun ei oikein ymmärtänyt miksi ei saa purra. Oli alle vuoden vanha....
osta sähkökärpäslätkä? Nippasee ikävästi...
Vierailija kirjoitti:
Tuli ero puremisen takia?
Lapsi oppinut äidiltään sen puremisen, katsos...
Siksi ero. 😉
Tukkaan kiinni! Ristus on kädetöntä touhua lasten kasvatus tänäpäivänä...