Miksi lasten kanssa pitää aina kesällä matkustaa tai käydä jossain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset ja teinit voisi pukata kesän ajaksi jonkinmoisiin kesäsiirtoloihin. Olisivat poissa vetelehtimästä muiden jaloissa ja oppisivat ehkä samalla jotain hyödyllisiä taitoja tms. Ja näin myös vanhemmat saisivat kunnollisen loman. Syksyllä sitten paluu arkeen, kouluun/tarhaan ja normielämään.

Haluat siis palata ajassa noin 60-70 vuotta taaksepäin. Miksi muuten teit lapsia, jos et halua olla niiden kanssa?

Tuollaista oli 50 vuotta sitten. Helsinkiläislapsia rahdattiin bussikaupalla maalle siirtoloihin, jotta vanhempansa saivat olla kesän rauhassa ja hoitaa parisuhdettaan. Tuolta ajalta juontaa juurensa ajatus siitä, että kaupunkilaisperheiden vanhemmat ei ole vastuussa lapsistaan, ne kuuluu yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset ja teinit voisi pukata kesän ajaksi jonkinmoisiin kesäsiirtoloihin. Olisivat poissa vetelehtimästä muiden jaloissa ja oppisivat ehkä samalla jotain hyödyllisiä taitoja tms. Ja näin myös vanhemmat saisivat kunnollisen loman. Syksyllä sitten paluu arkeen, kouluun/tarhaan ja normielämään.

Mahtoi sun lapsuus olla mukava...

Ihmettelen ylipäätään tätä että lomat pitää suorittaa ja aina olla tekemässä ylipäätään jotain. Joskus on hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Pyhitetään lomat sille.

Siksi, koska nykyåän vanhemmilla on pätemisen tarve. Jos ei ole näyttää muille miten on eletty ja menty, on huonompi.

Vanhemmilla ei ole enää kykyä kasvattaa lapselle itsetuntoa olla ylpeä elämästään ilman matkoja, menojq jne.

Pihaleikkejä ja muuta voi tehdä muulloinkin, mutta kun kerrankin on koko perheellä yhteistä lomaa ”oikein” 4 viikkoa, niin kyllähän silloin matkustellaan. Milloin muulloin sitten kun pitää käydä töissä ja lasten olla koulussa?

Lapsille tärkeintä on että vanhemmat heidät huomaavat ja ovat heidän kanssaan.Nyky kiire aika töiden päälle on lapsilta pois.

No minäpä kerron kaksi painavaa syytä, voi tulla kolmekin.

Kun olet istunut samalla perhanan hiekkalaatikolla 10 vuotta, tai vaihtelun vuoksi lähipuiston hiekkalaatikolla, niin sitä alkaa kaivata joskus vaihtelua. Eli kun se hiekkalaatikko on jossain ihan uudessa paikassa niin se on pikkuisen helpompi kestää.

Kun on kotona lasten kanssa, niin se on tällaista: ”mä meen ulos”, ”mä kans”, ”mä kans”, ”mä tulin sisälle”, ”NUO KIUSAA!!”, ”mulla aukes kengännauha”, ”mulla on jano”, ”mulla on kakkahätä”, ”ÄITI!! X kaatui tuolla kolmen korttelin päässä tosi pahasti pyörällä!!!” jne. Koko päivän, loputtomiin. Että helpompi on kärrätä koko sirkus jonnekin ja mahdollisesti kiinnostavassa uudessa paikassa ja tilanteessa nämä jää vähemmälle. Tai ympärillä on aita.

Ja sitten, kyllä meidän lapset ainakin tykkää reissata ja nähdä uusia paikkoja. Koko ajan kasvavat ja reissaaminen käy helpommaksi ja jopa miellyttäväksi.

Minä rakastan lasten kanssa matkustamista. Leppoisia päiväkahveja Lontoossa tai Pariisissa, jos mennään nähtävyyksiin niin aina jonon ohi -liput, museoita joissa lapsille nähtävää esim Smithsonian... Muutama teema-kiertoajelu opastuksella, Dubain hiekkarannat, Legoland ja Tivoli... Suomessakin ihania kohteita, ja se matkalle lähtö kuohuviineineen ja omenamehuineen lentokentällä!

Minäkin rakastan lapsen, nykyään teinin kanssa matkustamista. Vaikka olemmekin budjettireppureissaajia, aina halvin lento ja halvin hotelli, ja pitkä viikonloppu reppu selässä.

Se on aina yhteinen seikkailu. Ensin sen suunnittelu, sitten päästä paikan päälle. Lapsi on aina saanut suunnistaa, metroissa ja asemilla, hän ei aikuisena jää sormi suuhun missään.

Olemme käyneet sellaisissa maissa, minkä kieltä hän on lukenut koulussa, että hän on saanut kokea sen kielen käyttämistä selviämiseen tosielämässä.

Kun hän on kiinnostunut jostain aiheesta, olemme sen vuoden lomalle bonganneet mahtavan museon tai studion tai kuvauspaikan Euroopasta sillä teemalla. Sama paikka voi olla vaikka minua kiinnostava taide- tai arkkitehtuuri- tai historian kohde.

Lapsen ehdoilla meneminen ei tarkoita, etteikö olisi myös aikuiselle mielekästä.

Myös pitkä viikonloppu voi olla edullinen toteuttaa, kun sen voi tehdä kouluaikanakin. Eihän siihen mene kuin päivä tai pari kouluaikaa, samahan menee yhteen flunssaan.

Lennot saa monesti yhtä halvalla kuin bussin Helsinkiin (Norwegian, Ryanair). Hotelleja saa (Bookig, hotels.com) 40-50 euroa yössä kahdelle, eli satasen yöpyminen kerran vuodessa on helppo säästää pienistäkin rahoista.

Syömme tavallisesti, käymme pikaruokaloissa ja ostamme lähimarketista iltapalan huoneeseen.

Maailman näkeminen ja kokeminen oman pikkukylän ulkopuolella on minun mielestä arvokasta oppia ja henkistä pääomaa. Ja hauska ja jännittävä seikkailu.

Siksi että lapsille karttuisi kivoja kokemuksia ja avartaisi maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ylipäätään tätä että lomat pitää suorittaa ja aina olla tekemässä ylipäätään jotain. Joskus on hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Pyhitetään lomat sille.

Koululaisilla on lomaa ehkä 14 viikkoa vuodessa ja perustyöläiselläkin 5-6, joten yksi reissuviikko ei estäne sitä että on välillä tekemättä mitään? En sitä pakollisena pidä, ihan siitä kiinni haluaako, mutta ei reissaamista estä se että haluaa välillä olla vaan ja levätä. Molemmat mahtuu samaan elämään.

Meillä on lapset nyt koulun loputtua tehneet kaikenlaista. Kun oli se hellejakso, olimme uimassa joka päivä, välillä eri rannalla ja välillä oli joku kaveri mukana.

Lapset (8- ja 10-vuotiaat) ovat myös olleet molemmat yksin mummolassa täysihoidossa, menneet kahdestaan bussilla toiseen kaupunkiin kummitädin luo ja olleet siellä pari yötä sekä ollaan käyty oman perheen kanssa eri puolilla omaa kaupunkia.

Toinen samanlainen mennään bussilla tädin luo - reissu on vielä tulossa, sekä käymättä on luvatut Särkänniemi ja Linnanmäki. Ja lisäksi vielä vajaa viikko mummolassa kun me miehen kanssa mennään kaksistaan lomalle.

Meidän kaikki kesät on olleet tällaisia. Ulkomailla ollaan oltu kerran, muuten pieniä muutaman yön reissuja sinne tänne, huvipuistoja, tapahtumia lähellä ja kotona oloa.