Lue keskustelun säännöt.
Odotatko lastesi huolehtivan sinusta/"säilyväsi" niin hyvin ettet joudu vanhainkotiin?
09.07.2019 |
Elän terveellisesti (ei päihteitä, punkkua joskus ruuan kanssa, liikuntaa päivittäin, tarkkailen verenpainetta ja kolesterolia jne.) ja minulla on hyvät välit lapsiini vaikka he asuvat ulkomailla. Haluan pärjätä kotona loppuun saakka.
Kommentit (30)
Kyllä mulla on oma elämä. Kiitos vaan. Olen oikeasti pahoillani, että teillä on ollut huonot vanhemmat, mutta minä hoidan omaa äitiäni kun sen aika koittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Lapsia ei ole (oma valinta) ja strategia on kuolla kupsahtaa akillisesti ennen kuin olen vanha ja/tai raihnainen.
Toisaalta taas...miesystava on huomattavasti nuorempi, ehka se suostuu omaishoitajaksi :D
Tääkö niillä puumilla onki mielessä :D
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Lapsia ei ole (oma valinta) ja strategia on kuolla kupsahtaa akillisesti ennen kuin olen vanha ja/tai raihnainen.
Toisaalta taas...miesystava on huomattavasti nuorempi, ehka se suostuu omaishoitajaksi :D
Tääkö niillä puumilla onki mielessä :D
Daamnnn, busteeed :D :D :D
Aion lopettaa elämäni sitten, kun siltä tuntuu. En halua joutua vanhainkotiin, enkä elää vihanneksena, jos voin sen välttää. Vaikka omista vanhemmistani huolehdinkin, niin hekin tekivät näin. Oma valinta, onneksi.
N 22 kirjoitti:
Pidän ainakin huolta äidistä. Pitihän se mustakin ja edelleen pitää. Aika erikoista jos ei muut koe velvoitetta huolehtia vanhemmistaan? Isä kuoli syöpään vuosi sitten niin en aio jättää äitiä yksin mihinkään laitokseen.
Asut vanhempiesi luona tai samassa kaupungissa, et käy töissä tai opiskele?
Monet asuvat satojen kilometrien päässä, käyvät töissä ja heillä on omia lapsia huolehdittavana.
Nykyään on lähes lottovoitto, jos pääsee laitokseen, kun ei enää yksin pärjää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen kaikkeni etten joudu laitokseen. Ei lapsia.
No en odota, enkä toivo lapsilleni sellaista taakkaa! Aion kieltäytyä kaikista elämää pidentävistä hoidoista, tietysti otan tilanteen huomioon. Eli jos nyt viisikymppisenä sairastun syöpään, otan hoidot vastaan, mutta en enää yli 70-v. Olen ilmaissut hoitotahtoni kirjallisesti, sehän on eri asia missä määrin sitä noudatetaan. Lääkkeistä aion pysyä kaukana, luontaishoidot ja kaikenmaailman yrtit ja homeopatiat voin käyttää, jos tarvetta tulee, jos ne ei auta, niin se on menoa sitten. Kipulääkkeet kelpaa ja joku vaikka kaihileikkaus.
Toivon, että lapset kuitenkin käyvät minua joskus tervehtimässä, soittavat kuulumisia ja auttavat vaikka muutossa tai jonkun palvelun hankinnassa. Pyrin nauttimaan elämästä ja elämään kohtuullisen terveellistä elämää, mutta en aio esim. koskaan mittauttaa kolesterolia. Isäni kuoli saappat jalassa 78-v kun noudatti em. linjaa. Äiti on ottanut auliisti vastaan kaikki lääketieteelliset hoidot ja lääkkeet ja on nyt alzheimeria ja monia muita sairauksia poteva ysikymppinen, joka tarvitsee kaikkeen apua, kotihoito ei riitä, joten me lapset teemme puolipäivätyötä äidin hoidossa. On äärimmäisen raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion tietenkin huolehtia vanhemmistani kotona. En todellakaan tunkisi heitä mihinkään läävään itkemään tuntikausia paskat housuissa. Jos omat voimavarat eivät riitä niin sitten palkataan apua.
Itse aion tappaa itseni kun tulen huonoon kuntoon. Olen jo näin 36-vuotiaana elänyt mielestäni hyvän elämän ja olen aika käytännönläheinen ihminen joten tuo tuntuu minusta ratkaisuna parhaalta. En halua lasteni hoitavan minua enkä halua laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
N 22 kirjoitti:
Pidän ainakin huolta äidistä. Pitihän se mustakin ja edelleen pitää. Aika erikoista jos ei muut koe velvoitetta huolehtia vanhemmistaan? Isä kuoli syöpään vuosi sitten niin en aio jättää äitiä yksin mihinkään laitokseen.
Asut vanhempiesi luona tai samassa kaupungissa, et käy töissä tai opiskele?
Monet asuvat satojen kilometrien päässä, käyvät töissä ja heillä on omia lapsia huolehdittavana.
Nykyään on lähes lottovoitto, jos pääsee laitokseen, kun ei enää yksin pärjää kotona.
Niin no, mun aiti asui n. kahden tuhannen kilometrin paassa ja eri maassa. Nyt asuu 2 km:n paassa minusta. Jarjestelykysymys.
Ma kanssa. Mun tapauksessa, kun en asu enaa Suomessa, tarkoitti sita etta muutin mutsin tanne asumaan kun oli/on viela suht jarjissaan etta ehti/ehtii intergroitua kunnolla. Hommasin sille vuokra-asunnon (rivarinpatka) ja hoidin alussa kaiken byrokratian.
On nyt asunut 3 vuotta ja kommunikoi paikallisella kielella suht sujuvasti - mm. hoitaa kaikki vakuutus- ym asiat itsenaisesti. :) Nostaa elaketta Suomesta eli tulee ihan hyvin toimeen omillaan toistaiseksi.