Miten ihmeessä kumppani löydetään ja montako kertaa pitää tulla ensin huti?

Kyllä aika monta surkeaa suota piti kahlata ennen onnistumista.

Janne Tulkilla on neljäs kumppani menossa...

Aloitin v.2010 järjestelmällisen etsinnän. V.2015 hän löytyi. Keinoina Suomi24 treffit. Piti monta kiveä kääntää, joidenkin alla oli sammakoita, useiden alla ihan mukavia, muttei sytyttäviä. Ja sitten löytyi se prinssi. Kannustan järjestelmällisyyteen ja sitkeyteen, sekä jatkuvaan oppimiseen virheistä:) ja suunnan korjaamiseen. Siten tuloksellisuus on paras.

Toinen vaihtoehto on random-kaupan kassajonomenetelmä, mut sen tuloksellisuuteen ei voi itse vaikuttaa. Netti-etsinnässä voi.

Ei mitenkään.

Mulla oli kymmenkunta, ennenkuin nappasi kunnolla😍

Samahan se on kuin kaikissa asioissa, toiset löytää helposti, toiset ei ollenkaan ja sitten on kaikkea siitä väliltä. Ja aika moni "elämänsä rakkauden" löytänyt ei oikeasti edes ole löytänyt mitään täydellistä mätsiä, mutta päätävät, että tämä henkilö on nyt mulle sopiva ja sen kanssa sitten ollaan...

Riippunee siitä mihin suostut. Jos haluat sen oikean niin voi mennä kauemmin kuin ihan kivan saamisessa.

Sitä "oikeaa" ei ole olemassakaan...on vain vähiten väärä.

Kiitos vastauksista. Enkä oikeastaan uskokaan mihinkään yhteen oikeaan. Jotenkin vaan uuvuttaa se tunne, että kaikilla muilla kumppanin löytyminen olisi helppoa. Niilläkin, joiden kohdalla voisi monestäa eri syystä ihan perustellusti ajatella, että todennäköisyydet ovat pienet. Vielä mitä!

Pitää vaan jaksaa siis kääntää niitä kiviä.

Kyllä siinä itsensä tuntee harvinaisen paskaksi ihmiseksi kun yksin katselee ympärillään heiluvia pariskuntia. Että tuo ja tuokin on kumppanin löytäneet, ja nyt niillä on lapsiakin. Itse taas odottaa sitä ensimmäistä suudelmaa ja ihastuksen/rakkauden täyttämää halausta toisen ihmisen kanssa. Odottaa ja haaveilee sellaisista asioista joita ei ehkä koskaan tule kokemaankaan... Kyllä sitä monestikin on illalla sänkyyn kömpiessä mennyt useampikin tunti miettiessä sitä, että miksi minä olen sellainen ihminen ketä kukaan ei halua. En minä mielestäni paha tai niin huono ihminen ole. Olen vaan outo kummajainen jota elämä on koetellut monin tavoin.

Kun ajattelee elämääni niin voisi asiat olla huonomminkin, voisin olla alkoholisti, huumekoukussa, ehkä jopa tappanut itseni tai muuten vaan luovuttanut ihan kaiken suhteen. Ja ainakin jonkinlainen terveys on tallella, ja asioita elämässä joista pidän. Eihän ne sitä puuttuvaa kumppania täysin voi korvata, mutta voisi olla huonomminkin.

Terveisin Naispelko26