Nämä kaksi asiaa vaivaavat eniten AV:n keskustelijoissa
Ajattelin vain jakaa kanssanne tämän, kun tiedän että kiviäkin kiinnostaa. Olen aika monta vuotta seuraillut tätä palstaa, välillä harvemmin ja välillä useammin. Kaksi asiaa jaksaa ihmetyttää:
1. Eikö kukaan muka ole lihava vain sen takia, että syö liikaa ja liikkuu liian vähän? Kaikilla on aina selityksenä joku sairaus, mielellään kilpirauhaseen liittyvä tai sitten on muuten vaan suunnilleen niin huonossa kunnossa että pitää melkein pyörätuolilla liikkua, ja siksi on niin lihava. Kun sitä ruokaa pitää mättää joka tapauksessa. Jos kaupassa katsoo lihavien ihmisten ostoskärryihin, ne ovat lähes poikkeuksetta täynnä kaikkea roskaa. Minulle ei ole mikään ongelma myöntää, että ylipainoni johtuu ihan puhtaasti liiasta syömisestä ja liian vähäisestä liikkumisesta. Tekosyitä kyllä löytyy, kuten kiire, stressi jne., mutta eiväthän ne varsinaisesti sitä asiaa selitä. Vika on täysin itsessäni. Miksi monien on niin vaikea myöntää sitä?
2. Mitä pahaa on puolison pornonkatselussa? Siis silloin kun on myös normaalia seksielämää, eikä toinen istu koneella hinkkaamassa itseään aamusta iltaan. Tarkoitan nyt ns. normaalia kulutusta. Miten se on parisuhteesta pois? Miten voi kieltää omalta puolisoltaan tällaisen tarpeen? Eihän siinä ole mitään järkeä. Seksi ja itsetyydytys ovat aivan eri tarpeita, niitä tehdään yleensä aivan eri syistä. Aika usein täällä näkee keskusteluita siitä, miten toinen on "jäänyt kiinni" pornonkatselusta ja sitten järkyttyneinä mietitään, että mitäs nyt. Kiellättekö puolisoiltanne vääränlaiset ajatuksetkin? Ettekö itse muka koskaan katso pornoa tai harrasta itsetyydytystä?
Ei mulla muuta. Näihin olisi kiva saada vastauksia. :D
Kommentit (24)
1) Olen ylipainoinen ja puhtaasti siitä syystä, että rakastan hyvää ruokaa ja olen intohimoinen kokki. Käyn myös usein hyvissä ravintoloissa syömässä. Pizzat ja hampurilaiset eivät kuulu ruokavaliooni enkä mätä karkkeja. Syön yksinkertaisesti liian hyvin ja liikaa.
Tosin aineenvaihdunta on erilainen eri ihmisillä: minulla on 2 hyvin hoikkaa ystävää, jotka syövät valehtelematta tuplasti sen, mitä minä, myös herkkuja, liikkuvat ehkä hivenen enemmän kun minä itse. Jaksan kyllä mainiosti liikkua, mutta en ole niin aktiivinen. Olenkin ääneen ihmetellyt, mihin se kaikki ruoka heissä oikein mahtuu!
2) meillä saa vapaasti kumpikin katsoa pornoa, jos huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tulin vaan sanomaan aihetta (ylipainoa) käsitelleitä dokkareita katsottuani, että stressi itseasiassa saattaa saada ihmisen syömään epäterveellisemmin, mikä on ihan biologinen juttu, koska stressaantunut elimistö haluaa äkkiä nopeita hiilareita (tai jotain muuta), koska elimistö tarvitsee "hälytystilassa" nopeasti energiaa ym. Enemmänkin ehkä pitäisi kiinnittää huomiota stressin säätelyyn/minimoimiseen ensin (ja ehkä muihin keinoihin, mitkä piristävät mieltä kuin jatkuva syöminen) painonhallinnasa, jos se vain on mahdollista.
Mitä tulee (mt-)lääkkeiden mahdolliseen lihottavaan vaikutukseen, niin sekin on todellista. Asian voi käydä tarkistamassa esim. alan nettisivuilta ym.
Lisäksi syystä tai toisesta hidastunut aineenvaihdunta myös vaikuttaa lihomiseen.
2) On mielipide, mutta sitä en aio täällä julki tuoda.
Olet aloituksessa mainittu selittäjä.
Ai miten niin? Ymmärsin, että hän ei mahdollista ylipainoa millään selityksillä, vaan tiedostaa mitkä syyt vaikuttavat lihomiseen.
Et ehkä ole tottunut lukemaan tekstiä, jossa analysoidaan.
Oletko tottunut hyökkäämään kirjoittajan persoonaa kohti, kun et ymmärrä hänen kirjoittamaansa tekstiä? Tähän sopisi hyvin se kuuluisa lausahdus: "Kaikilla meillä on rajoitteemme".
Olen ylipainoinen, koska syön liikaa kulutukseeni nähden.
Itsekuri on tekosyy, ei sitä tarvita. En minä ainakaan syö väärin siksi että itsekurini olisi huono. Väittääkö joku oikeasti, että pysyy hoikkana koska irvistelee itsekurinsa kanssa ruokapöydässä ja vastustaa hurjasti suklaapatukan houkutusta?
Syitä kulutukseen nähden liikaan syömiseen on monia. En menisi sanomaan itsekurin puutteesta bulimikolle, joka kontrolloi kurittaa itseään koko ajan. Enkä psyykenlääkettä syövälle, jota tavallaan lihotetaan kemiallisesti. En muuten ihmiselle, joka helpottaa stressiään syömisellä.
Mutta ehkä av-mamma/ pappa ei silleen lue muuta kuin seiskaa ja iltistä. Silloin tiedekin on väärässä, lääkärit eivät tiedä mistään mitään, ravitsemusterapeutit on huuhaapuoskareita ja tutkijat ovat todellisuudesta vierautuneita ja lihavat tyhmiä ja laiskoja?
Tosin varmasti aniharva masentunut/psykoottinen jaksaa heti ensimmäisenä omaa ulkomuotoaan miettiä.
Lihomista varmasti kertyy ennen kuin päästään kuntoon henkisesti.