Mitä ajattelet ihmisestä, joka jokaisen eron jälkeen lähtee välittömästi etsimään uutta kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään väärää haluta jakaa elämää jonkun kanssa, mutta itse ajattelen että itse on oman elämänsä kakku ja kumppani on kirsikka kakun päällä. Ihmiset jotka ovat sarjaseurustelijoita/eivät kykene olemaan yksin, ajattelevat että se kumppani on se kakku. Totta kai on luontaista että hyvä ja oikea kumppani tekee elämän onnelliseksi, mutta jos koko onnellisuus ja elämä on siitä riippuvaista, kannattaa pysähtyä miettimään asioita.

No mistä se kakku sitten muodostuu? Minulla se muodostuu enimmäkseen joka tapauksessa toisista ihmisistä. Miksi parisuhde olisi jotenkin poikkeus eikä saa sisältyä siihen kakkuun? Eiväthän muutkaan ihmissuhteet ole kirsikoita vaan nimenomaan merkittävä osa sitä kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsii onnea aina muista ihmisistä eikä tajua, että ensin täytyy olla tyytyväinen itseensä ja viihtyä oman itsensä kanssa.

Tämä on muuten yksi urpoimpia väitteitä, mitä ihmiset hokevat miettimättä pätkääkään mitä sanovat, kunhan ovat kuulleet jostain ja pitävät sitä suurenakin viisautena. 

Se, että on parisuhteessa, ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi tyytyväinen itseensä. Se, että ei ole parisuhteessa, ei ole todiste siitä, että viihtyy itsensä kanssa ja on tyytyväinen. Se, että parisuhteita päättyy tai alkaa, ei muuta tätä ihmisen perusolemusta mitenkään. Niinpä asia on täysin irrelevantti. Ihminen ei muutu itseensä tyytyväiseksi pidättäytymällä uusista suhteista, eikä hän rikkoudu ryhtyessään parisuhteeseen. 

Juuri tätä minäkin tarkoitin. Hoetaan, että pitää olla onnellinen itsekseen, mutta ei huomata, että eipä sitä itsekään ihan yksinään pitkään viihdy vaan yleensä ennen pitkään kaipaa toista ihmistä. Vaikka sitten sitä ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole tällainen pikainen pariutuja, mutta jotkut näistä kommenteista kolahtavat minuun. Onko tosiaan ihmisessä jotain pahasti vialla, jos ei vain halua elää yksin? Itse olin eron jälkeen monta vuotta yksin, mutta en kokenut olevani sellainen, mitä tässä peräänkuulutetaan, "pitää olla onnellinen yksikseen, ei saa etsiä onnea muista ihmisistä". Mistä sitä onnea sitten saa etsiä, jos yksinäisyys ei tunnu hyvältä? Hyvähän se on sanoa, jos on esim paljon ystäviä ja on sosiaalinen ja viihtyisä työ tai harrastus, mutta toisista ihmisistähän tässäkin se onnellisuus pitkälti tulee. Miksi on ok elää sosiaalista elämää riippuvaisena ystävistä, mutta jos se paras ja ainoa ystävä on parisuhdekumppani, onkin jotenkin säälittävää, kun ei pärjää ilman toista ihmistä? Ja miksi on kuitenkin ihan ok olla parisuhteessa, mutta jos sinkkuna haikailet sellaisen perään, sekin on säälittävää?

Ei siinä olekaan mitään pahaa. Mutta kyllä se nyt vaan jostain kertoo, jos on aina ja heti etsimässä seuraavaa. Urheilua rakastavan on hyvä pitää välipäiviä ja palautua välillä, vaikka haluaisi ja haluaa urheilla lisää. Ihan oikeasti, jos on pakko edetä aina heti seuraavaan ilman edes kuukauden taukoa, niin se ei vaan ole fiksua, vaikka niin voi toki toimia. Harva haluaa olla sarjaseurustelijan kanssa. Ainakaan itse en haluaisi. Sanotaan sit niin, että se ei välttämättä kerro mistään, mutta useammin kertoo kuin ei kerro. 

Niin tuon kyllä ymmärrän. Tarkoitin tuota mantraa, että pitäisi opetella olemaan onnellinen yksin. Vaikka olen ollut vuosia sinkkuna, en ole koskaan ollut sillä tavalla onnellinen, että se olisi lähtöisin yksinään minusta, vaan aina se suurin onnellisuus on tullut muista ihmisistä. En siis oikein hyväksy tuota mantraa, koska tämän hokijatkin useimmiten ovat itse parisuhteessa tai heidän elämässään on useita ystäviä.

Mutta tarkoittaako onnen kokeminen muista ihmisisä samaa kuin onnen parisuhde, toisen tai toisten ihmisten kanssa. - Ei kehoitus yksin olemiseen tarkoita sitä, että pitäsi olla ja alkaa olla olemaan yksinäinen  

Niin, sanopa se. Sehän tässä onkin minusta nurinkurista, että on ihan ok olla riippuvainen muista ihmisistä esim parhaasta kaverista, mutta parisuhdekumppani ei saa olla tällainen.

Itselläni oli eron jälkeen sellainen tilanne, että kaikki ystävät asuivat kaukana ja heillä oli omat parisuhteet. Olin vuosikausia todella yksinäinen kun tällä iällä uusia ystäviäkään ei helposti löydy. Nyt olen taas parisuhteessa ja se oli "ainoa" tapa poistaa yksinäisyys.

Kyllä sellainenkin kaveri,, joka on maanisesi riippuvainen muista kavereisa tai kenesä tahansa on ise kaverina helposti aika raskas... - Niin ja hienoa jos koet että yksinäisyytesi poistui parisuhteen myötä. Surullista näet on, että osalla parisuhde voi merkitä aiempaakin syvempää yksinäisyyttä.          

Ihmiset on yksilöitä. Hieno toteamus.

Joillekin uusisuhde toimii piankin, joillekin ei.

En ymmärrä miksi varsinkin naiset ryhtyy tässä niin kärkkäästi diagnosoimaan miehen naisen etsintää, useimmiten esittäen uuden naisen halventavassa muodossa, "pano", "äitihahmo" jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole tällainen pikainen pariutuja, mutta jotkut näistä kommenteista kolahtavat minuun. Onko tosiaan ihmisessä jotain pahasti vialla, jos ei vain halua elää yksin? Itse olin eron jälkeen monta vuotta yksin, mutta en kokenut olevani sellainen, mitä tässä peräänkuulutetaan, "pitää olla onnellinen yksikseen, ei saa etsiä onnea muista ihmisistä". Mistä sitä onnea sitten saa etsiä, jos yksinäisyys ei tunnu hyvältä? Hyvähän se on sanoa, jos on esim paljon ystäviä ja on sosiaalinen ja viihtyisä työ tai harrastus, mutta toisista ihmisistähän tässäkin se onnellisuus pitkälti tulee. Miksi on ok elää sosiaalista elämää riippuvaisena ystävistä, mutta jos se paras ja ainoa ystävä on parisuhdekumppani, onkin jotenkin säälittävää, kun ei pärjää ilman toista ihmistä? Ja miksi on kuitenkin ihan ok olla parisuhteessa, mutta jos sinkkuna haikailet sellaisen perään, sekin on säälittävää?

Ei siinä olekaan mitään pahaa. Mutta kyllä se nyt vaan jostain kertoo, jos on aina ja heti etsimässä seuraavaa. Urheilua rakastavan on hyvä pitää välipäiviä ja palautua välillä, vaikka haluaisi ja haluaa urheilla lisää. Ihan oikeasti, jos on pakko edetä aina heti seuraavaan ilman edes kuukauden taukoa, niin se ei vaan ole fiksua, vaikka niin voi toki toimia. Harva haluaa olla sarjaseurustelijan kanssa. Ainakaan itse en haluaisi. Sanotaan sit niin, että se ei välttämättä kerro mistään, mutta useammin kertoo kuin ei kerro. 

Niin tuon kyllä ymmärrän. Tarkoitin tuota mantraa, että pitäisi opetella olemaan onnellinen yksin. Vaikka olen ollut vuosia sinkkuna, en ole koskaan ollut sillä tavalla onnellinen, että se olisi lähtöisin yksinään minusta, vaan aina se suurin onnellisuus on tullut muista ihmisistä. En siis oikein hyväksy tuota mantraa, koska tämän hokijatkin useimmiten ovat itse parisuhteessa tai heidän elämässään on useita ystäviä.

Mutta tarkoittaako onnen kokeminen muista ihmisisä samaa kuin onnen parisuhde, toisen tai toisten ihmisten kanssa. - Ei kehoitus yksin olemiseen tarkoita sitä, että pitäsi olla ja alkaa olla olemaan yksinäinen  

Niin, sanopa se. Sehän tässä onkin minusta nurinkurista, että on ihan ok olla riippuvainen muista ihmisistä esim parhaasta kaverista, mutta parisuhdekumppani ei saa olla tällainen.

Itselläni oli eron jälkeen sellainen tilanne, että kaikki ystävät asuivat kaukana ja heillä oli omat parisuhteet. Olin vuosikausia todella yksinäinen kun tällä iällä uusia ystäviäkään ei helposti löydy. Nyt olen taas parisuhteessa ja se oli "ainoa" tapa poistaa yksinäisyys.

Kyllä sellainenkin kaveri,, joka on maanisesi riippuvainen muista kavereisa tai kenesä tahansa on ise kaverina helposti aika raskas... - Niin ja hienoa jos koet että yksinäisyytesi poistui parisuhteen myötä. Surullista näet on, että osalla parisuhde voi merkitä aiempaakin syvempää yksinäisyyttä.          

Niin nämä raskaat ystävät ja sukulaiset ovat todennäköisesti juuri sellaisia, joilla ei ole parisuhdetta ja taas toisaalta heität kokee raskaiksi nimenomaan ne parisuhteessa olevat. Tässähän se ongelma juuri on. Molemmat kaipaavat sosiaalisia kontakteja, mutta toisella sellaisia on omassa perheessä, joten toisen yksinäisyys ja tuppautuminen ottaa päähän.

Eron jälkeen tapaavat uuden, ihan ok. Mun oma äitini erosi vasta kun se uusi oli jo löydetty, sivusude ollut jo hetken,tapahtunut kahdesti. Tämä musta vakavampi juttu, ei kuulemma osaa olla yksin. Hällä kaksoisveli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole tällainen pikainen pariutuja, mutta jotkut näistä kommenteista kolahtavat minuun. Onko tosiaan ihmisessä jotain pahasti vialla, jos ei vain halua elää yksin? Itse olin eron jälkeen monta vuotta yksin, mutta en kokenut olevani sellainen, mitä tässä peräänkuulutetaan, "pitää olla onnellinen yksikseen, ei saa etsiä onnea muista ihmisistä". Mistä sitä onnea sitten saa etsiä, jos yksinäisyys ei tunnu hyvältä? Hyvähän se on sanoa, jos on esim paljon ystäviä ja on sosiaalinen ja viihtyisä työ tai harrastus, mutta toisista ihmisistähän tässäkin se onnellisuus pitkälti tulee. Miksi on ok elää sosiaalista elämää riippuvaisena ystävistä, mutta jos se paras ja ainoa ystävä on parisuhdekumppani, onkin jotenkin säälittävää, kun ei pärjää ilman toista ihmistä? Ja miksi on kuitenkin ihan ok olla parisuhteessa, mutta jos sinkkuna haikailet sellaisen perään, sekin on säälittävää?

Ei siinä olekaan mitään pahaa. Mutta kyllä se nyt vaan jostain kertoo, jos on aina ja heti etsimässä seuraavaa. Urheilua rakastavan on hyvä pitää välipäiviä ja palautua välillä, vaikka haluaisi ja haluaa urheilla lisää. Ihan oikeasti, jos on pakko edetä aina heti seuraavaan ilman edes kuukauden taukoa, niin se ei vaan ole fiksua, vaikka niin voi toki toimia. Harva haluaa olla sarjaseurustelijan kanssa. Ainakaan itse en haluaisi. Sanotaan sit niin, että se ei välttämättä kerro mistään, mutta useammin kertoo kuin ei kerro. 

Niin tuon kyllä ymmärrän. Tarkoitin tuota mantraa, että pitäisi opetella olemaan onnellinen yksin. Vaikka olen ollut vuosia sinkkuna, en ole koskaan ollut sillä tavalla onnellinen, että se olisi lähtöisin yksinään minusta, vaan aina se suurin onnellisuus on tullut muista ihmisistä. En siis oikein hyväksy tuota mantraa, koska tämän hokijatkin useimmiten ovat itse parisuhteessa tai heidän elämässään on useita ystäviä.

Mutta tarkoittaako onnen kokeminen muista ihmisisä samaa kuin onnen parisuhde, toisen tai toisten ihmisten kanssa. - Ei kehoitus yksin olemiseen tarkoita sitä, että pitäsi olla ja alkaa olla olemaan yksinäinen  

Niin, sanopa se. Sehän tässä onkin minusta nurinkurista, että on ihan ok olla riippuvainen muista ihmisistä esim parhaasta kaverista, mutta parisuhdekumppani ei saa olla tällainen.

Itselläni oli eron jälkeen sellainen tilanne, että kaikki ystävät asuivat kaukana ja heillä oli omat parisuhteet. Olin vuosikausia todella yksinäinen kun tällä iällä uusia ystäviäkään ei helposti löydy. Nyt olen taas parisuhteessa ja se oli "ainoa" tapa poistaa yksinäisyys.

Kyllä sellainenkin kaveri,, joka on maanisesi riippuvainen muista kavereisa tai kenesä tahansa on ise kaverina helposti aika raskas... - Niin ja hienoa jos koet että yksinäisyytesi poistui parisuhteen myötä. Surullista näet on, että osalla parisuhde voi merkitä aiempaakin syvempää yksinäisyyttä.          

Niin nämä raskaat ystävät ja sukulaiset ovat todennäköisesti juuri sellaisia, joilla ei ole parisuhdetta ja taas toisaalta heität kokee raskaiksi nimenomaan ne parisuhteessa olevat. Tässähän se ongelma juuri on. Molemmat kaipaavat sosiaalisia kontakteja, mutta toisella sellaisia on omassa perheessä, joten toisen yksinäisyys ja tuppautuminen ottaa päähän.

....Ja perheellinen tai mahd. parisuhteessa oleva katsoo oikeudekseen loukkaantua kun hän joskus soittaa ja "ehdottaa" sinkku kaverilleen jotain ("mennään huomenna shoppailemaan yhdessä") ja sinkkukaveri vastaakin ettei hänelle sovi... Tai ei ole tavatonta kun työpaikan työvuoroja listataan, niin osa kokee, että heille on parempi oikeus vaikuttaa jaeuihin työvuoroihin siksi, että heillä on perhe tai parisuhde, kun "eihän sinkulla ole keään joka kaipaisi ja odottaisi häntä kotona.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole tällainen pikainen pariutuja, mutta jotkut näistä kommenteista kolahtavat minuun. Onko tosiaan ihmisessä jotain pahasti vialla, jos ei vain halua elää yksin? Itse olin eron jälkeen monta vuotta yksin, mutta en kokenut olevani sellainen, mitä tässä peräänkuulutetaan, "pitää olla onnellinen yksikseen, ei saa etsiä onnea muista ihmisistä". Mistä sitä onnea sitten saa etsiä, jos yksinäisyys ei tunnu hyvältä? Hyvähän se on sanoa, jos on esim paljon ystäviä ja on sosiaalinen ja viihtyisä työ tai harrastus, mutta toisista ihmisistähän tässäkin se onnellisuus pitkälti tulee. Miksi on ok elää sosiaalista elämää riippuvaisena ystävistä, mutta jos se paras ja ainoa ystävä on parisuhdekumppani, onkin jotenkin säälittävää, kun ei pärjää ilman toista ihmistä? Ja miksi on kuitenkin ihan ok olla parisuhteessa, mutta jos sinkkuna haikailet sellaisen perään, sekin on säälittävää?

Ei siinä olekaan mitään pahaa. Mutta kyllä se nyt vaan jostain kertoo, jos on aina ja heti etsimässä seuraavaa. Urheilua rakastavan on hyvä pitää välipäiviä ja palautua välillä, vaikka haluaisi ja haluaa urheilla lisää. Ihan oikeasti, jos on pakko edetä aina heti seuraavaan ilman edes kuukauden taukoa, niin se ei vaan ole fiksua, vaikka niin voi toki toimia. Harva haluaa olla sarjaseurustelijan kanssa. Ainakaan itse en haluaisi. Sanotaan sit niin, että se ei välttämättä kerro mistään, mutta useammin kertoo kuin ei kerro. 

Niin tuon kyllä ymmärrän. Tarkoitin tuota mantraa, että pitäisi opetella olemaan onnellinen yksin. Vaikka olen ollut vuosia sinkkuna, en ole koskaan ollut sillä tavalla onnellinen, että se olisi lähtöisin yksinään minusta, vaan aina se suurin onnellisuus on tullut muista ihmisistä. En siis oikein hyväksy tuota mantraa, koska tämän hokijatkin useimmiten ovat itse parisuhteessa tai heidän elämässään on useita ystäviä.

Mutta tarkoittaako onnen kokeminen muista ihmisisä samaa kuin onnen parisuhde, toisen tai toisten ihmisten kanssa. - Ei kehoitus yksin olemiseen tarkoita sitä, että pitäsi olla ja alkaa olla olemaan yksinäinen  

Niin, sanopa se. Sehän tässä onkin minusta nurinkurista, että on ihan ok olla riippuvainen muista ihmisistä esim parhaasta kaverista, mutta parisuhdekumppani ei saa olla tällainen.

Itselläni oli eron jälkeen sellainen tilanne, että kaikki ystävät asuivat kaukana ja heillä oli omat parisuhteet. Olin vuosikausia todella yksinäinen kun tällä iällä uusia ystäviäkään ei helposti löydy. Nyt olen taas parisuhteessa ja se oli "ainoa" tapa poistaa yksinäisyys.

Kyllä sellainenkin kaveri,, joka on maanisesi riippuvainen muista kavereisa tai kenesä tahansa on ise kaverina helposti aika raskas... - Niin ja hienoa jos koet että yksinäisyytesi poistui parisuhteen myötä. Surullista näet on, että osalla parisuhde voi merkitä aiempaakin syvempää yksinäisyyttä.          

Niin nämä raskaat ystävät ja sukulaiset ovat todennäköisesti juuri sellaisia, joilla ei ole parisuhdetta ja taas toisaalta heität kokee raskaiksi nimenomaan ne parisuhteessa olevat. Tässähän se ongelma juuri on. Molemmat kaipaavat sosiaalisia kontakteja, mutta toisella sellaisia on omassa perheessä, joten toisen yksinäisyys ja tuppautuminen ottaa päähän.

....Ja perheellinen tai mahd. parisuhteessa oleva katsoo oikeudekseen loukkaantua kun hän joskus soittaa ja "ehdottaa" sinkku kaverilleen jotain ("mennään huomenna shoppailemaan yhdessä") ja sinkkukaveri vastaakin ettei hänelle sovi... Tai ei ole tavatonta kun työpaikan työvuoroja listataan, niin osa kokee, että heille on parempi oikeus vaikuttaa jaeuihin työvuoroihin siksi, että heillä on perhe tai parisuhde, kun "eihän sinkulla ole keään joka kaipaisi ja odottaisi häntä kotona.."

Niin. Sinkun ei saisi tuppautua, vaan hänellä pitäisi olla "oma elämä". Esim juhlapyhinä, lomalla, muutoissa jne pitäisi sinkulla olla joku oma mystinen perhe/ kaveriporukka, jota ei oikeasti vain ole. Mutta herranjestas jos sinkku etsii kumppania, hänhän on epätoivoinen eikä osaa olla yhtään yksin eikä osaa rakentaa onneaan itse.

Ajattelen, että mitäpä se mulle kuuluu. Jokainen elää omaa elämäänsä.