Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää nykyään jaksa mitään?
08.07.2019 |
Korkeakouluopiskelijat vaatii lomia kesätöiden sijaan, kotiäidit syytävät vanhemmat lapset päiväkotiin nuoremman tullessa maailmaan, työntekijät kärsii burnoutista - koska eivät jaksa.
Miksi? Mistä tämä kaikki johtuu?
On sitä ennenkin tehty töitä opiskelujen oheessa ja kesällä, hoidettu omat lapset ja käyty normaalisti täysipäiväisesti töissä.
Mikä nyt niin kamalasti kaikkia väsyttää koko ajan? Vai onko mukavuudenhalu vain päässyt valtaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Some vie kaiken ajan ja energian.
Kun kävelee nykyisin kaupungilla ja vähänkään katsoo ympärilleen, niin suurin osa muista liikkujista näprää kännykkää ja/tai kulkee kuullokkeet korvilla. Monet polkupyöräilijät "uhraavat" vapaaehtoisesti toisen kätensä kännykälle ja monet kävelijät kulkevat niska tiukasti alaspäin kääntyneenä pientä ruutua tuijottaen.
Tänään oli myös Hesarissa juttu uusista alokkaista, jotka ovat menossa armeijaan ja siinäkin suurin huolenaihe tuntui olevan se että miten pärjää jos ei voi koko ajan vekslata älypuhelinta ja olla nettissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen=
töitä sai helpommin niin kesiksi kuin valmistumisen jälkeen, ei tarvinnut stressata opintokuukausista vaan oli ikuinen opiskeluoikeus, opintotuki oli suurempi, ei oltu leikattu koulutuksesta, mielenterveyshoito oli paremmalla tolalla. Siksi te velliperseetkin pärjäsitte.
Minä velliperse valmistuin yliopistosta 3,5 vuodessa, ja kävin vielä kesät töissä.
Tuo ei välttämättä ole hyvä laadun tae, että valmistuu yliopistosta nopeasti.
Etkö olisi halunut opiskella kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon?
Eihän tuossa ajassa kerkeä edes yliopiston yhdistystoiminnassa pyöriä ja bilettää.
Nuorena pitää luoda verkostoja ja hankkia ystäviä. Bilettäminen on yksi tärkein asia yliopistossa ja se että opit jonkun professorin maneerit ja puhetavan. Siten sinut voidaan yhdistää häneen.
On tärkeää saada vaikutteita opiskelumaailmasta.
Opiskelin tuossa ajassa kaiken sen, minkä halusinkin. Ei kiinnostanut bilettäminen eikä yhdistystoiminta. Yliopisto palkkasi minut jo ennen valmistumista. Siellä nopeaa valmistumista arvostetaan.
Sääliksi käy.
Ja olet tuollaisesta vieläpä ylpeä...
Nykyaika on kyllä niin sairas. Toivottavasti tulet vielä järkiisi.
Sanoinhan ekassa viestissäni olevani "velliperse", kuten kommentoimani viestin edustaja nimitti vanhojen hyvien aikojen edustajia.
Koska olen saanut niitä työpaikkoja ja tottunut tekemään työtä, opiskelu oli minulle helppoa ja mielenkiintoista, siksi nopea tahti. Valmistuin vieläpä hyvin arvosanoin.
Vaaditussa viidessä vuodessa valmistuminen ei ole mitenkään vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuutta vaaditaan jo kaupassakin. Suosittelevat pakkaamaan heti kun ostokset menevät ohi kassan laariin. Ei saa pysähtyä hetkeksikään ettei kukaan vaan närkästy. Huoh!😓
Tämä on niin nykyaikaa! Ensin painetaan töissä 8-16 TEHOKKAASTI, sitten pitää vielä rättiväsyneenä olla tehokas Lidlissäkin. Kerran ostin ehkä 4-6 asiaa, ja myyjä ehti jo kysyä onks sulla kassia mihin nää vois heti pakata?! Tunkekaa se tehokkuutenne sinne ja syvälle.
Hard times create strong men. Strong men create good times. Good times create weak men. And, weak men create hard times.
Nyt ollaan syklissä kohdassa good times create weak men. Elämä on yksinkertaisesti liian helppoa ja ihmiset heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten matalapalkka-alan hommatkin on muuttuneet kamalaksi suorittamiseksi.
Yksi päivä on ihan kuin olisi ollut maajoukkueleirin viikonlopputreeneissä.
Eihän tuollaisissa 8e tunti hommissa voi ihmisiltä vaatia jotain huippusuoritusta tai nopeutta.
Käsittämätöntä sekoilua. Tuolla palkalla ihmiset tekee rauhallisesti hommia ja venyttää taukoja.
Se nyt pitäisi olla selvää.
Muussa tapauksessa nämä ihmiset opiskelisivat paremmalle alalle tai töskentelisivät alalla, jossa on enemmän vastuuta. Ei minkään tarjoilijan pitäisi nykypäivänä suorittaa kuin joku urheilija. Naurettavaa pelleilyä työnantajilta.
Tuollaisella 8e tunti palkalla vedetään satalasissa jossain ravintolassa. Johan tuolle nauraa kuka vain.
Kyllähän nyt työnantajan pitäisi tajuta tälläiset asiat. Ellei ole hölömö. Hölmöt ei tajua yhtään mitään.
Tämäpä juuri. 1000e kuukausiansioilla ihmisestä revitään kaikki mehut, loput pitää hakea Kelasta kun ei aika eikä energia riitä kakkostyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen=
töitä sai helpommin niin kesiksi kuin valmistumisen jälkeen, ei tarvinnut stressata opintokuukausista vaan oli ikuinen opiskeluoikeus, opintotuki oli suurempi, ei oltu leikattu koulutuksesta, mielenterveyshoito oli paremmalla tolalla. Siksi te velliperseetkin pärjäsitte.
Minä velliperse valmistuin yliopistosta 3,5 vuodessa, ja kävin vielä kesät töissä.
Tuo ei välttämättä ole hyvä laadun tae, että valmistuu yliopistosta nopeasti.
Etkö olisi halunut opiskella kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon?
Eihän tuossa ajassa kerkeä edes yliopiston yhdistystoiminnassa pyöriä ja bilettää.
Nuorena pitää luoda verkostoja ja hankkia ystäviä. Bilettäminen on yksi tärkein asia yliopistossa ja se että opit jonkun professorin maneerit ja puhetavan. Siten sinut voidaan yhdistää häneen.
On tärkeää saada vaikutteita opiskelumaailmasta.
Opiskelin tuossa ajassa kaiken sen, minkä halusinkin. Ei kiinnostanut bilettäminen eikä yhdistystoiminta. Yliopisto palkkasi minut jo ennen valmistumista. Siellä nopeaa valmistumista arvostetaan.
Sääliksi käy.
Ja olet tuollaisesta vieläpä ylpeä...
Nykyaika on kyllä niin sairas. Toivottavasti tulet vielä järkiisi.
Sanoinhan ekassa viestissäni olevani "velliperse", kuten kommentoimani viestin edustaja nimitti vanhojen hyvien aikojen edustajia.
Koska olen saanut niitä työpaikkoja ja tottunut tekemään työtä, opiskelu oli minulle helppoa ja mielenkiintoista, siksi nopea tahti. Valmistuin vieläpä hyvin arvosanoin.
Vaaditussa viidessä vuodessa valmistuminen ei ole mitenkään vaikeaa.
Ei tuossa mitään vikaa ole. Ihmettelen vaan tuollaista suorittamista, kun yliopistossa ollaan kuitenkin vain yleensä kerran elämässä. Jos olet vielä nuori niin voit mennä uudestaan ja tutustua järjestötoimintaan ja bilettää.
Väität ettet pidä yhdistystoiminnasta tai bilettämisestä, mutta kyllä sinä pidät. Et vaan tajua sitä.
Jokainen ihminen pitää.
Vierailija kirjoitti:
Hard times create strong men. Strong men create good times. Good times create weak men. And, weak men create hard times.
Nyt ollaan syklissä kohdassa good times create weak men. Elämä on yksinkertaisesti liian helppoa ja ihmiset heikkoja.
Just toisin päin. Nykyään tahti on liikaa.
Edes sodan jälkeiset rillumarei-miehet ei pystyisi sisupäissään tähän työtahtiin mitä nykyään vedetään.
Ei ainakaan näin matalalla palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen=
töitä sai helpommin niin kesiksi kuin valmistumisen jälkeen, ei tarvinnut stressata opintokuukausista vaan oli ikuinen opiskeluoikeus, opintotuki oli suurempi, ei oltu leikattu koulutuksesta, mielenterveyshoito oli paremmalla tolalla. Siksi te velliperseetkin pärjäsitte.
Minä velliperse valmistuin yliopistosta 3,5 vuodessa, ja kävin vielä kesät töissä.
Tuo ei välttämättä ole hyvä laadun tae, että valmistuu yliopistosta nopeasti.
Etkö olisi halunut opiskella kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon?
Eihän tuossa ajassa kerkeä edes yliopiston yhdistystoiminnassa pyöriä ja bilettää.
Nuorena pitää luoda verkostoja ja hankkia ystäviä. Bilettäminen on yksi tärkein asia yliopistossa ja se että opit jonkun professorin maneerit ja puhetavan. Siten sinut voidaan yhdistää häneen.
On tärkeää saada vaikutteita opiskelumaailmasta.
Opiskelin tuossa ajassa kaiken sen, minkä halusinkin. Ei kiinnostanut bilettäminen eikä yhdistystoiminta. Yliopisto palkkasi minut jo ennen valmistumista. Siellä nopeaa valmistumista arvostetaan.
Sääliksi käy.
Ja olet tuollaisesta vieläpä ylpeä...
Nykyaika on kyllä niin sairas. Toivottavasti tulet vielä järkiisi.
Sanoinhan ekassa viestissäni olevani "velliperse", kuten kommentoimani viestin edustaja nimitti vanhojen hyvien aikojen edustajia.
Koska olen saanut niitä työpaikkoja ja tottunut tekemään työtä, opiskelu oli minulle helppoa ja mielenkiintoista, siksi nopea tahti. Valmistuin vieläpä hyvin arvosanoin.
Vaaditussa viidessä vuodessa valmistuminen ei ole mitenkään vaikeaa.
Ei tuossa mitään vikaa ole. Ihmettelen vaan tuollaista suorittamista, kun yliopistossa ollaan kuitenkin vain yleensä kerran elämässä. Jos olet vielä nuori niin voit mennä uudestaan ja tutustua järjestötoimintaan ja bilettää.
Väität ettet pidä yhdistystoiminnasta tai bilettämisestä, mutta kyllä sinä pidät. Et vaan tajua sitä.
Jokainen ihminen pitää.
Mikä hiton pakkomielle sinulla on tuohon bilettämiseen?!?
Usko nyt, kaikki eivät siinä välitä. Jos se sinun aivokapasiteetillasi onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kaikki olisikin hyvin, ihminen ei osaa enää elää oikeaa elämää. eletään somen kautta. ei some tee onnelliseksi. real life tekee, ja se on asia mikä antaa voimia arkeenkin. oikea elämä ja ilo pienistä asioista.
onneton ihminen on väsynyt. aina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on toivottomuus. Henkinen näköalattomuus ja henkisyyden väheneminen (ja ihan agnostikkona tämän totean) johtaa siihen, että ihmiset eivät enää näe mieltä oikein missään. Maailma ei muutu paremmaksi, vaan koko ajan huonommaksi, ja pitkälti ollaan siihen ihan itse syyllisiä. Eipä täällä oikein innosta tehdä mitään, kun useimmista toiminnoista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tämäpä. Lisäisin tähän kollektiivin rappion ja paljon puhutun yhteisöllisyyden vajauksen. Me olemme kuitenkin laumaeläimiä, eikä nämä mediankaan toitottamat jakolinjat millon kenenkin välillä varmaankaan tee hyvää mielelle. Eikä tässä vaikuta olevan kansakunnallakaan saati globaalilla yhteisöllä mitään suuntaa tai yhteistä päämäärää, vaan joka alaa vaivaa sellainen egoistinen kahminta laarista. Meno ei sinänsä ole muuttunut suuresti maailmanhistoriasta, mutta tietoisuus tuosta kaikesta ja sen alituinen läsnäolo verrattuna entiseen, tuskin on vaikuttamatta psyykkeeseen ja täten jaksamiseen. Ennen väännettiin ja tuhistiin ruoan eteen porukalla riutuvissa pienyhteisössä, mikä varmaan lopulta oli se mihin meidät on tarkoitettukin.
Eripuraisten ja plösähtäneiden apinoiden planeetta tämä meillä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun on hopeatarjottimella totuttu saamaan kaikki nokan eteen niin tietysti sitä paska valahtaa punttiin kun ensimmäisen kerran elämässään joutuu tiukkaan paikkaan ja kenties rehkimään.
Ainahan nuorisosta valitetaan, kuinka juuri tämä sukupolvi on pilalla sen ja sen takia. Mutta pari syytä:
1. Työelämä on kiivampaa, kovempaa ja sirpaleisempaa. Kilpailu on kovaa, tehokkuusvaatimukset nousseet ja pätkätöitä on enemmän. Työllistyminen on epävarmempaa, sillä automatisaatio on syönyt työpaikkoja ja muutenkin työelämän rakenne on muuttunut.
2. Ns. helppoihinkin duuneihin vaaditaan koulutusta ja kokemusta. Yhteen paikkaan voi olla satoja hakijoita. Enää ei pääse helposti siivojaksi tai kaupan kassalle ilman kokemusta ja koulutusta.
3. Opiskeluelämä on kiivampaa ja kovempaa. Tahti on kiristynyt, opintopisteitä pitää kerätä nopeammin ja tukia on leikattu ja tehty lainapainoitteisemmaksi. Nykyään korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa ja lainan ottaminen niskaan voi pelottaa.
4. Digiaika väsyttää silmiä ja aivoja nopeammin kuin paperilta lukeminen. Koulutuksessa on siirrytty yhä enemmän digipainotteisempaan opiskeluun ja tämä ei välttämättä ole pelkästään hyvä juttu.
5. Nykyään myös uskalletaan puhua enemmän jaksamisongelmista ja mielenterveysestä, vaikkei se selitä kaikkea. Ennen nämä haudattiin sisälle ja se näkyy nyt esimerkiksi monien eläkeläisten hyvinvoinnissa ja päihteiden käytössä, kun on viimein aikaa kohdata itsensä kunnolla.
5. Ylipäätään maailma ja yhteiskunta on erilainen kuin silloin "joskus ennen" Jos joku muu on jaksanut, se ei tarkoita, että kaikki muut jaksaa ja siitä kertoo tilastot karua kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vähän aikaa sitten kirjoituksen, jossa tyyppi oli kyllästynyt tämän hetkiseen elämänmenoon, siihen miten some vääristää ihmisen elämänkatsomusta ja kuinka tänäpäivänä on lähes pakko tavoitella tähtiä taivaalta kelvatakseen yhtään mihinkään.
Tämä kyseinen henkilö muutti ajatteluaan. Siitä lähtökohdasta että ”minun on oltava paras” siihen että ”minun on oltava tarpeeksi hyvä”.
Ei tarvitse juosta maratoonia, lenkkeily sopii monelle hyvin. Ei tarvitse olla yhtä kaunis kuin instassa tuhansia tykkäyksiä keräävät kaunokaiset, siisti ulkonäkö riittää hyvin. Ei tarvitse kokata Björkin reseptin mukaan, tuttu makaroonilaatikko maistuu hyvältä. Tavoitteena ei tarvitse olla taloudellinen riippumattomuus, hyvä jos saa palkkaa ja jää jotain säästöönkin. Eikä jokaisen tarvitse olla se firman huipputulosta tekevä työntekijä, riittää että hoitaa hommansa kyllin hyvin.
Tämä ei tarkoita sitä ettei jotain näistä saisi ja kannattaisikin haluta ja tavoitella. Jos intohimona on kokkaus niin sitten pitääkin hifistellä ja koittaa hienoja reseptejä. Mutta ollakseen kyllin hyvä ihminen siihen ei tarvitse lisäksi juosta maratoonia, olla huippuhyvännäköinen ja tienata helvetisti.
Olen siis ajatellut että väsymys iskee päälle kun pitäisi olla loistava niin monella elämänalalla. Keskinkertainen tarkoittaa tänä päivänä huonoa, vaikka keskinkertainen olisi mielestäni hyvä tavoite monelle ihmiselle monella eri elämänalalla.
Vierailija kirjoitti:
Luin vähän aikaa sitten kirjoituksen, jossa tyyppi oli kyllästynyt tämän hetkiseen elämänmenoon, siihen miten some vääristää ihmisen elämänkatsomusta ja kuinka tänäpäivänä on lähes pakko tavoitella tähtiä taivaalta kelvatakseen yhtään mihinkään.
Tämä kyseinen henkilö muutti ajatteluaan. Siitä lähtökohdasta että ”minun on oltava paras” siihen että ”minun on oltava tarpeeksi hyvä”.
Ei tarvitse juosta maratoonia, lenkkeily sopii monelle hyvin. Ei tarvitse olla yhtä kaunis kuin instassa tuhansia tykkäyksiä keräävät kaunokaiset, siisti ulkonäkö riittää hyvin. Ei tarvitse kokata Björkin reseptin mukaan, tuttu makaroonilaatikko maistuu hyvältä. Tavoitteena ei tarvitse olla taloudellinen riippumattomuus, hyvä jos saa palkkaa ja jää jotain säästöönkin. Eikä jokaisen tarvitse olla se firman huipputulosta tekevä työntekijä, riittää että hoitaa hommansa kyllin hyvin.Tämä ei tarkoita sitä ettei jotain näistä saisi ja kannattaisikin haluta ja tavoitella. Jos intohimona on kokkaus niin sitten pitääkin hifistellä ja koittaa hienoja reseptejä. Mutta ollakseen kyllin hyvä ihminen siihen ei tarvitse lisäksi juosta maratoonia, olla huippuhyvännäköinen ja tienata helvetisti.
Olen siis ajatellut että väsymys iskee päälle kun pitäisi olla loistava niin monella elämänalalla. Keskinkertainen tarkoittaa tänä päivänä huonoa, vaikka keskinkertainen olisi mielestäni hyvä tavoite monelle ihmiselle monella eri elämänalalla.
Tämän kun myös työnantajat ja potentiaaliset seurustelukumppanit uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuutta vaaditaan jo kaupassakin. Suosittelevat pakkaamaan heti kun ostokset menevät ohi kassan laariin. Ei saa pysähtyä hetkeksikään ettei kukaan vaan närkästy. Huoh!😓
Erikoista, että tämä kommentti on saanut pelkästään ylänuolia. Jos joku avaa ketjun ko. aiheesta, niin raivoisa enemmistö haukkuu kaikki, jotka eivät suoriudu maksamisesta ja pakkaamisesta sekunnissa. Liekö sitten ne ketjut pelkkää trollaamista, mutta jos näin on, niin yhtä kaikki se antaa näistä kiire-kiire-kiire-ihmisistä vastenmielisen kuvan.
Kun ei tarvitse kuolla paiseruttoon, niin voi ahdistua naapurin sometyrkyn pystypersekuvista instassa ja sitä peukuttavista tuhansista "somekavereista". Välillä sitä miettii, että onkohan näillä kaikki edes kotona. Itse aiheuttavat itselleen ongelmia seuraamalla ties mitä typeriä kanavia ja vertaamalla itseään jatkuvasti muihin. Mutta kun pitää hakemalla hakea se ahdistus sinne pääkoppaan ja olla niin v*tun suosittu joka käänteessä..
Vierailija kirjoitti:
Ennen= mielenterveyshoito oli paremmalla tolalla.
Tätä on vaikea uskoa. Minkä vuosisadan mieliterveyshoitoa kaipailet?
Vahvat, itsenäiset naiset kohtaavat todellisen elämän, ilman kangastuksia luovia laseja... :(