Lue keskustelun säännöt.
Millainen elintaso on ihanteesi?
08.07.2019 |
Eli millaisesta taloudellisesta tilanteesta haaveilet tai millaista elintasoa aktiivisesti tavoittelet?
Kommentit (18)
Omat haaveeni:
- Ruokakaupassa ei tarvitsisi miettiä rahojen riittävyyttä.
- Auton korjaukseen, kodinkonehankintoihin, lasten kuluihin ym. olisi riittävä puskuri aina olemassa.
- Asusteltaisiin vuokralla keskustassa siihen saakka, että lapset muuttavat pois kotoa (ei varaa ostaa perheasuntoa), omistusasunto sitten vanhempana ja lyhennetään laina pian pois.
- Yksi mökki etelästä ja toinen pohjoisesta, näitä vuokrataan silloin kun eivät ole omassa käytössä.
- Halutessamme voisimme lomailla vuosittain kotimaassa ja ulkomailla.
- Jonkun verran säästöjä rahastojen/osakkeiden muodossa lähinnä
- Voisi panostaa laadukkaaseen ja kestävään kulutukseen sekä kotimaan palveluihin, kulttuurimenoihin ym.
Nämä kaikki ovat pitkälti toteutettavissa, sillä olemme tottuneet todella vähälle tiukempien vuosien aikana ja tarkka suunnittelu onkin kaiken taloudenpidon perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ollaan ihan keskituloisia. Ideaalitilanne olisi sellainen että tulevaisuudessa töissä ei tarvitsisi käydä tienaamisen takia vaan vain ja ainoastaan siksi että haluaa. Ideaalitilanteessa varallisuutta olisi siten että molemmat voisi tehdä esim. 20-30-tuntista työviikkoa.
Käytännössä siis että olisi velaton okt, vaikka yksi sijoitusasunto hyvällä paikalla ja vaikka 100-300t euroa sijoituksissa, jotka tuottaisi vuosittain osinkoja muutamasta tuhannesta eurosta kymppitonniin ekstraa.
Tulot voisi olla samaa luokkaa kuin nyt (reilu 5000e netto), mutta menoja ei olisi tietenkään samalla tavalla. Voisi matkustella enemmän ja voisi ostaa kaupasta mitä haluaa miettimättä ollenkaan mitä se maksaa.
Että voisi tehdä ihan mitä haluaa rahasta riippumatta, vaikka ostaa huvipuiston ja suihkulentokoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin voittaa lotossa tms. niin paljon rahaa, ette tarvitsisi ikinä käydä töissä tai huolehtia rahasta. 4 milj. euroa riittäisi loppuelämksi todella hyvin. Sillä saisi jo talon, hevosen, auton, humputtelut jne.
En osaa ajatella asuvani missään miljoonakodissa enkä ole koskaan asunut mitenkään hienosti tai omistanut mitään luksusta, joten ihan perustalo ja -auto riittäisivät. Olen sinkku, enkä kaipaa miestä, joten talonkaan ei tarvitsisi olla kovin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pärjäisi käymällä vain osa-aikatöissä. Muuten pelkkä perushyvä elintaso riittäisi, en haaveile mistään luksusasunnoista, ulkomaanmatkoista tai kalliista merkkitavaroista.
Sellainen elintaso kuin meillä mieheni kanssa on tällä hetkellä, on koko lailla se mitä olen tavoitellut. Palkkatuloja yhteensä noin 14 000 euroa kuussa netto, sen lisäksi jonkin verran osinkotuloja sijoituksista). Velaton omistusasunto, jossa viihdymme eikä ole tarvetta vaihtaa isompaan. Ei autoa, ei mökkiä eikä venettä, koska emme sellaista halua. Lomilla hyvätasoiset hotellit ja niissä sviitit. Mahdollisuus syödä aivan mitä ruokaa haluaa tarvitsematta ikinä katsoa hintalappuja. Mahdollisuus mennä yksityislääkärille heti kun tulee tarvetta (koskee myös lemmikkejämme, eli ei tarvitse pihistellä niiden hoidosta). Mahdollisuus hemmotteluhoitoihin säännöllisesti (kosmetologi, hieronta). Mahdollisuus ostaa parasta tekniikkaa silloin kun haluaa. Merkkivaatteet, merkkilaukut sun muut ovat yhdentekeviä meille joten ne eivät kuulu elintasoomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että pärjäisi käymällä vain osa-aikatöissä. Muuten pelkkä perushyvä elintaso riittäisi, en haaveile mistään luksusasunnoista, ulkomaanmatkoista tai kalliista merkkitavaroista.
Tämä. Siis ihan normaali elämä ilman mitään kerskkulutusta olisi mahdollista ja saisi kerrytettyä helpommin hieman säästöjäkin. Sellainen taloudellinen vakaus ja ennustettavuus on se mitä toivon.
Tavoittelen tilannetta, jonka saavutan kolmen vuoden päästä. Eli että lainat on maksettu ja voin käyttää koko nettopalkkani, noin 3000€, elämiseen. Tämä on jo lähes kaksinkertaisesti verrattuna siihen, miten olen keskimäärin elänyt viimeiset 25 vuotta.
Asian tekee hankalaksi tieto, että nettoeläkkeeni tulee olemaan 1000€ pienempi kuin nettopalkkani. Siksipä olen säästänyt ja sijoittanut 30-vuotiaasta saakka ja sitä sarkaa riittää vielä vuosikymmenenksi.
Ihminen muuten tulee vaurastuttuaan ahneemmaksi. Opiskeluaikoina haaveilin paljon matalammasta elintasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että itselläni olisi kaikki mitä tarvitsen ja että voisin vielä auttaa muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Että itselläni olisi kaikki mitä tarvitsen ja että voisin vielä auttaa muitakin.
Ihana vastaus! Muutenkin mielenkiintoinen ketju, jännä kuinka erilaisia asioita ihmiset arvostavat. Monissa vastauksissa kuitenkin näkyy tärkeimpänä arvona vapaus tai riippumattomuus, vaikka haaveet ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saavuttanut tavoittelemani elintason. Voin
- ostaa ruokaa hinnasta välittämättä
- ostaa vaatteita aina tarvittaessa ja satsata niissä laatuun (merkeistä en välitä)
-kustantaa lapsille heidän haluamansa harrastukset
- tehdä lomamatkoja (ei sviittejä tai muuta luksusta, niistä en välitä)
- asua Helsingissä omakotitalossa
-elää ilman jatkuvaa stressiä rahasta. Mielenrauhaa tuo säästötili ja pieni osakepotti.
En haveile miljonäärin luksuselämästä tai koroilla elämisestä. Olen tyytyväinen ihan tavalliseen elämääni.
Nykyinen on meille taysin riittava.
Asutaan ok-talossa ilman lapsia, koiran kanssa. Rahat riittaa siten, etta voidaan kayda kaupassa miettimatta hintoja, muutaman kerran kuussa ulkona syomassa ja pari kertaa vuodessa jossain lomalla (joko koti-tai ulkomailla, ei millaan okybudjetilla). Olen ainoa tienaava, mies on talla hetkella tyoton.
Mitaan isompia luksushankintoja ei ole varaa tehda, mutta kun ei kumpikaan olla materian peraan niin ihan hyva nain. Mieluummin telttaretkella nykyisen, rakkaan kumppanin kanssa kuin viiden tahden luksusresortissa jonkun vahemman ihanan kanssa. <3
Suuria vaatimuksia ei ole.
Kuiva paikka petille kohtaan mihin ei katto vuoda sateella.
Ruokaa senverran ettei nälissään tarvitse olla.
Joku luotettava autonritsa millä pääsen liikkeelle tarvittaessa.
Sellainen punainen mummonmökki sivukylillä.
Niinja olishan se mukava olla joku jota pitää kainalossa ja saada halata.
Sellaista tavoittelen, että ei tarvitsisi käydä töissä vaan voisi elää niillä sijoituksilla, joita yritetään säästää. Realismia tosin lienee, että voisi käydä töissä vain 3-4 päivää viikossa. Sekin olisi tosi luksusta.