Lue keskustelun säännöt.
Mies ei aikoinaan suostunut lapselle ehdottamiini "kummallisiin " nimiin. Nyt tyttö on 12, kohta 13 ja sen jälkeen kun luki vauvakirjasta nimiehdotukseni on halunnut vaihtaa nimensä
07.07.2019 |
Luettuaan vauvakirjaa tuli kysymään, miksei saanut niitä nimiä jotka olin nimiehdotukset- kohtaan kirjoittanut ja kerroin että mies ei suostunut. Meni sitten huutamaan isälleen että ootko sä ihan tyhmä !
Tyttö on siis Seela, sen keksin ratkaisuna kun halusin kuitenkin harvinaisemman nimen ja ne alkuperäiset ehdotukset joihin mies ei suostunut olivat Taika ja Usva. Ja nyt tyttö on katkera kun olisi kuulemma mielummin jommankumman noista niminen kuin "vi""n vammanen Seela" ! Sekin voi vaikuttaa , kun läheisimmät ystävät ovat Lilja ja Helmi...
No kuitenkin, tyttö tahtoo nyt vaihtaa nimensä ihan oikeasti Usvaksi ja mies on raivona eikä suostu edes puhumaan asiasta.
Kommentit (32)
Usva on minusta kaunis nimi. En ymmärrä miksi muka kummallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena äidille vihainen, miksei minusta tehty Birgittaa. Myöhemmin ymmärsin selityksen, kun sukunimeni on tyyliin Räikkönen. Tykkään myös etunimestäni vaikka se on ihan tusinanimi.
Me tykkäsimme yhden lapsemme kohdalla erityisen paljon eräästä lähes uniikista, hippimäisestä nimestä. Lapsen sisaruksilla kuitenkin oli ns. normaalit nimet, joten päätimme antaa hänelle toiseksi nimeksi sellaisen tavisnimen, jota hän voisi halutessaan käyttää kutsumanimenään, jotta ei erottuisi massasta.
No, lapsi on tunnettu aina sillä hippinimellä, ja hän rakastaa nimeään. Mutta toisesta nimestään hän on joskus valittanut, koska päiväkodissa sattui olemaan hänen mielestään ärsyttävä lapsi, jolla oli sama nimi. Lapsi tivasi meiltä, miksi olimme antaneet hänelle toiseksi nimeksi niin tyhmän ja yleisen nimen...
Mun sisko vihasi nuorena nimeään, suuttui jos joku kutsui häntä oikealla nimellään lempinimen sijaan.
Nyt 20v myöhemmin antoi sen saman nimen omalle tyttärelleen. :D
Ymmärrän tytärtäsi. Itse olen nyt kolmekymppinen ja melko samanikäisenä tutustuin äidin miettimiin nimivaihtoehtoihin. Vanhempien antama nimi oli ihan normaali suomalainen aikaisensa muotinimi. Yhteen tykästyin kovasti (juuri tällainen harvinaisempi luontonimi) ja halusin vaihtaa nimeni siksi. Olin jo paljon nuorempana sanonut toivovani, että minulla olisi eri nimi. Päivä sen jälkeen kun täytin 18 marssin maistraattiin ja ilmoitin etunimen muutoksesta. Aloin jo käyttää nykyistä nimeäni 16-vuotiaana netissä ja kavereiden kesken. Maistraatista tieto onneksi menee kaikille tahoille melkein saman tien. Jätin alkuperäisen etunimeni toiseksi (tai keskimmäinen se nyt on) ja vanhempani, suurin osa sukulaisistani ja jotkin vanhat tutut käyttävät yhä vanhaa etunimeäni. En suutu tai pahastu tästä, mutta nykyään tuntuu aina tosi oudolta jos joku kutsuu minua entisellä ensimmäisellä nimelläni. Päivääkää en ole katunut. Jos tyttäresi haluaa vaihtaa nimensä, keskustelkaa asiasta. Ehkä hän voisi tehdä samoin kuin minä ja ottaa haluamansa nimen nykyisen nimen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usva kuulostaa pojan nimeltä. Tyttärenne taitaa olla aika moderni. Ehdota varmuuden vuoksi vielä Perttiä. Tai Jormaa.
Taika saisi varmaan usein kuulla juippien irvailevan "taikatempuista". "Tehdäänkö taikatemput?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usva on minusta kaunis nimi. En ymmärrä miksi muka kummallinen?
Ohis, mutta vaikka on kaunis nimi merkitykseltään, niin aina kun ajattelen että mitenköhän lausuttaisiin englanniksi (koska eihän sitä tiedä minne lapsi päätyy", niin kuulen mielessäni laululyriikat: "Born in the 'juu es vei' "...
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki inhoa nimeään jossain vaiheessa. Meillä esikoinen valitti samaa, kun kuuli nimivaihtoehdot joita palloteltiin. No nyt valittaa, kun meillä on niin huono talo, kun on vain yksi kerros. Että vali sitä vali tätä, semmosta se on kun ei ole varsinaisia ongelmia joista valittaa.
Mutta ehkä tulevaisuudessa kannattaa yrittää olla samalla puolella vanhempina aina kun teini marmattaa, esim. olisit voinut sanoa, että valittiin sitten tuo Seela. Teinit kun ei paljon tarvi bensaa, että liekit leimahtaa.
Ei kaikki inhoa. Itse olen aina tykännyt etunimestäni tosi kovasti ja identifioitunut siihen vahvasti. Olen myös nähnyt muut mietinnässä olleet vaihtoehdot ja sen nimen, josta tämä lopullinen oli kompromissi, enkä ikinä vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta nimetessä pitää muistaa, että siitä suloisesta pallerosta kasvaa aikuinen. Ajatelkaa siis miltä kuulostaa "A-Studiossa illan vieraana kvanttineuroteknologian tohtori Taika Möttönen."
Kiukku ja kuperkeikat nyt kuuluvat teini-iän hormoonimyrskyyn, mutta ihmettelen miehesi käytöstä. Miksi hän on moisesta raivona? Hormoonnihäiriö hänelläkin?
Seela on tosi kaunis nimi.