Painonhallinta on helppoa mutta vaikeaa: kokemuksia?

Lapsuusajan jälkeen olen ollut hoikka tai normaalipainoinen, ihan näihin viime vuosiin saakka. Ja se tuntui helpolta. Elämässä oli kaikenlaista, talvisin tuli ehkä se tavanomaisen 2-3 kiloa lisää kun liikkui vähemmän (vihaan loskaa ja purevaa kylmää!), mutta se suli sitten kesän melskeisiin eikä jäänyt kertymään Sitten tapahtui jotakin. Vuodessa painoni nousi siitä 58kg:sta 70 kiloon ihan huomaamattani. Ja nyt sitten olen sulatellut sitä, ihan fyysisestikin.

Jälkikäteen katsoen muuttui ennen kaikkea elämä. Suhteeseen tuli vaikeuksia: ostimme talon, yhteisen projektin, mutta heti kesän jälkeen mies hankkikin reissutyön ja alkoi viettää vapaa-ajankin yhä kasvavissa määrin kavereidensa kanssa tai puhelinta tuijottaen. Minä painin yksikseni remonttipuuhien, lumitöiden ja kasvavien huolien kanssa: mitä tapahtuu, jäänkö yksin, onko sillä toinen? Hellyys katosi hiljalleen. Yritin hoitaa talon työt ja omani, ja aikaa ei kummoisesti jäänyt muulle. Omasta mielestäni söin melko fiksusti, mutta oikeasti paljon, vääriin vuorokaudenaikoihin ja silloin kun ehdin. Paljon nopeaa, helppoa ruokaa, puolivalmisteita. Ja lohtusyömistä. Ei ahmien, mutta irtokarkkipusseja ja pullaa tuli kyllä ostettua paljon useammin kuin ennen... kun elämä on vähän kitkerää, kai sitä halusi lääkitä sokerilla, ihminenhän kyllä tykkää makeasta ja joitakin se helpottaa.

Erohan siitä tuli. Ja jossain vaiheessa muuttopakkaamista havahduin siihen, etten ollut käyttänyt isoa osaa vaatteistani enää johonkaan toviin: kas, kun ne kiristivät, eivät istuneet enää päälle. Kävin vaa'alla. Seisoin peilin edessä. Ei tullut itseinhoa, mutta tuli pettymys: että tässäkin vielä mun hoksottimet petti. Minun, joka aina olen tykännyt liikunnasta, pukeutumisesta jne.

Aloitin sellaisella viikon Nutrilett -pussidieetillä. Olen vähän sellainen luonne, että jos johonkin ryhtyy, se alkaa sujua helpommin jos aloittaa saman tien kunnolla - oli se sitten remppaa tai mitä nyt ikinä. Sen jälkeen päätin viikolle yhden karkkipäivän, jolloin ostan sitä pullaa tai irtokarkkeja, näitä suosikkiherkkujani. Palasin taas vanhaan ateriarytmiin. Aloin kävellä työmatkan. Joka toinen päivä käyn 5-10 km kävelylenkillä tässä lähellä: on kauniita rantamaisemia, pururatoja ym. mistä valita. Pääkin tuulettuu samalla, kuuntelen luonnon ääniä tai äänikirjaa, olen itsekseni.

Kahdessa kuukaudessa painoni on laskenyut 64 kiloon. Olen tyytyväinen.

Mitä kokemuksia teillä on elämän tasapainon, sen perusonnellisuuden, merkityksestä painoon ja syömiseen? Olenko ainoa lohtusyöppö? Mitä vaihtoehtoisia tapoja "palkita" itseään kuin syöminen olette keksineet? Minä koetan nyt sen karkin sijaan antaa itselleni luvan olla vaikka tunnin "laiska", en tee mitään "järkevää", luen tai katson telkkaria, olen vain.