Millaista oli ennenvanhaa kun oli käteistä jolla ostettiiin vinyyli jota sai hypistellä käsissään?

Eikö nykyään voi käteisellä ostaa vinyyleitä, joita hypistellä käsissä?

Yhden biisin elin ikä on ehkä viiikkoja tai kuukausia.

Ei sitä vinyyliä kyllä kannattanut kauheasti hypistellä käsissään. 

Mikään ei estä sinua kokeilemasta. Käy ensin pankissa nostamassa rahaa, sitten menet kivijalkakauppaan ostamaan sen vinyylisi. 

Koko ajan sai pelätä, että joku varastaa lylyn ja kalhun sillä aikaa, kun on vinyylikaupassa.

Siinä on kyllä fiilistä kun laittaa sen vinyylin pyörimään. Kun laskee neulan alas kuulee kuinka kovalla volume oikein on.

Se oli aika analogista.

Viddu ku päääsis aikamatkalle 50 vuooooen takagaseen fibat ruisrogist. Uuuh ahhhhh...

Mä ostan edelleen vinyyleitä käteisellä. Se on kivaa, hyvä syy tehdä töitä.

Minä ostin vinyylilevyn käteisellä viimeksi toissa viikolla. Käytän käteistä aika usein ja levysoitin on ollut käytössä melkein viisikymmentä vuotta.

Kuten täällä on todettu siitä vaan ostamaan käteisellä vinyylejä. Itse en kaipaa niitä. Pääasia minulle on se musiikki, ei muovin palaset. 

Kurko kirjoitti:

Kuten täällä on todettu siitä vaan ostamaan käteisellä vinyylejä. Itse en kaipaa niitä. Pääasia minulle on se musiikki, ei muovin palaset. 

Ei sitä pskaa jaksa edes gossupullon jälkeee kuunnella.

Mukavaa oli. Vinyyliltä nauhotettiin C-kasetille ja jos kasetti tuhoutui, niin vinyyliltä sai taas uuden kopion. :)

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa oli. Vinyyliltä nauhotettiin C-kasetille ja jos kasetti tuhoutui, niin vinyyliltä sai taas uuden kopion. :)

Älä sekoita Ap parkaa. Kohta se kuulee VHS-kaseteista.

Oli se teininä hieno tunne, kun sai sen vinyylin ostettua, jota oli käynyt kyttäilemässä siellä kaupassa. Ne oli kalliita siihen aikaan teinin rahavaroihin suhteutettuna (70-80 luku). Mun ekat vinyylit oli Motörhead ja CCR :). 

Oli ihanaa aikaa. Mentiin Musiikki-Fazerille Aleksanterinkadulle sellaiseen koppiin ja kuunneltiin haluttu levy. Sitten joko ostettiin se levy tai ei. Myyjät soittivat viimeisimpiä hittejä näin. Ostopakkoa ei ollut. Suosituimmat single taisivat kulua loppuun jo kaupassa.

Vinyylin rahinassa on sitä jotakin’

16/16! Jatkaa vielä. Mun ekat oli 60-luvulla Beatlesin levyjä.

Hyvä kysymys. Seteleiden ja kolikoiden vastineeksi saatiin jotain, mikä tuntui ihan kädessäkin. Nykyisinhän kaikki  on vaan nollia ja ykkösiä eli bittejä. Niin raha kuin musiikkikin. Olihan se aika hienoa tuntea jotain konkreettista. Nykyisin saa suudelmienkin sijasta vain sydänhymiöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden biisin elin ikä on ehkä viiikkoja tai kuukausia.

Mulla on yhden biisin elin, joka reagoi vain Ostakaa makkaraa-lauluun

Vierailija kirjoitti:

Siinä on kyllä fiilistä kun laittaa sen vinyylin pyörimään. Kun laskee neulan alas kuulee kuinka kovalla volume oikein on.

Niin on. Ymmärsin itse sen hienouden, kun pikkuveljeni kuunteli levyjä ja soitti kitaraa ensin aamulla ennen koulua ja koulun jälkeen. Veljeni kautta itse kiinnostuin ylipäätään musiikista. Muistan sen, kun ekan kerran kuulin musiikkia kovalla ja siitä tuli hyvä fiilis. Kaikki, kun ensin pyyhkii varovaisesti levyä ja se pieni rasahdus, kun neula osuu ja sitten volumea.