Ihan helvetin epäreilua! Miehen olisi niin helppo pitää minut tyytyväisenä ja minulla ei ole mitään keinoja tehdä hänelle mitään.
20 vuotta ollaan oltu yhdessä ja mies on aina tiennyt miten saa halutessaan minut tyytyväiseksi hyvin pienellä vaivalla ja nopeasti. Minulla ei ole vieläkään mitään tietoa että mitä voisin tehdä jos haluaisin mieheni hyvälle mielelle tai jopa nauttimaan. Joo, voin tehdä hyvää ruokaa ja miehellä voi tulla siitä hyvä mieli, tai sitten ei. Voin siivota niin paljon kuin ikinä jaksan, mies huomaa sen tai sitten ei, ehkä parantaa hänen mieltään tai sitten ei. Voin mennä ja koskettaa miestä mutta mistään ei oikeastaan tiedä että tykkääkö mies siitä vai sietääkö vaan kun ei kehtaa kieltääkään. Olen kysynyt asiaa kymmeniä kertoja, jos ei satoja. Mies ei oikein osaa sanoa mitään, sanoo jotain ympäripyöreää... kaikki mitä teet on ihan ok...
Toisten miehet kyllä tuntuu tykkäävän vaikka ja mistä, vaimoilla usein on joku ässä hihassa jota voi käyttää jos haluaa että mies alkaa "hyrräämään". :( Ja ei, mies ei halua sitä mikä sinulla ekana tuli mieleen.
Kommentit (21)
ei ole sinun tehtäväsi saada miestä "hyrräämään"
Se homma kuuluu rakastajattarelle
Jessus mikä suhde sullakin. Miehesi kuulostaa täysin uunolta
Molemmat ootte outoja. Ihme suhde.
Vierailija kirjoitti:
Ompa tylsä mies.
Siinä mielessä joo. Minä tietysti mietin että ehkä hän ei vaan jostain syystä kerro minulle mistä tykkää. Ja se ärsyttää myös todella paljon että mies ei tee niitä asioita minulle mistä minulle tulisi hyvä olo/mieli kuin hyvin harvoin, hän voisi helposti varmistaa sen että minä olisin onnellinen jokaisena päivänä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Mutta hän ei vaan jaksa, tule ajatelleeksi.. tai jotain. En tiedä.
Jos minä saisin miehen mielen hyväksi muutaman minuutin tekemällä jotain joka päivä, niin ihan varmasti tekisin sen. Ennen yritinkin tehdä niin, olin lukenut että kannattaa tehdä niinkuin haluaa itselle tehtävän, mutta 10 vuoden jälkeen luovutin kun ei se vaikuttanut miehen käytökseen millään tavalla. Vaikka sanoin miehelle joka päivä että "mä rakastan sua", niin ei mies sanonut muuta kuin "samoin".
Uskon kyllä että mies rakastaa minua, mutta en käsitä miksi hänelle on niin vaikea ilmaista sitä ja ottaa vastaan minun rakkauteni. Ehkä se on kotikasvatus, luonne, ikäpolvi...
ap
Hahahahahahahahahahahahahahahahahahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Sama juttu meillä. Ihan yhdentekevää mitä teen kun se on ukollekin yhdentekevää!
Vierailija kirjoitti:
Puhuisit miehesi kanssa.
Kuten jo sanoin, on puhuttu vuosikaudet, kyllästymiseen asti. Mies vaan sanoo että hän nyt vaan on tälläinen.
ap
Tällä palstalla naiset valittaa että aina se mies vonkaa ja ties mitä on vailla. Ku munki mies olis joskus jotain muuta vailla kuin unta.
Ja "palstamiehet" valittaa että kun naisilla on niin helppoa.
ap
Ymmärrän, mulla on vaikeeta saada esim. miestäni kertomaan mikä on sen lempiväri/ruoka etc. Ei kuulemma ole parasta, kaikki on kivoja. Muutenkin sillä on vaikeuksia esim. tehdä päätöksiä, mutta en minäkään sen parempi oo, toisissa asioissa mahdoton. Hyvin meillä silti menee, enkä miestäni vaihtas pois.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mulla on vaikeeta saada esim. miestäni kertomaan mikä on sen lempiväri/ruoka etc. Ei kuulemma ole parasta, kaikki on kivoja. Muutenkin sillä on vaikeuksia esim. tehdä päätöksiä, mutta en minäkään sen parempi oo, toisissa asioissa mahdoton. Hyvin meillä silti menee, enkä miestäni vaihtas pois.
Mun mies ei varmaan ole sellainen että päätöksenteko olisi vaikeaa, ei ole mullakaan loppujen lopuksi, molemmilla on vahvat mielipiteet yleensä elämässä. Miehelle vaan ei tunnu olevan niin väliä sellaiset asiat jotka mulle on. Joskus mies sanoi jostain vaatteesta mikä mulla oli että se on hänen mielestään hieno, olin aivan äimistynyt että niin mitä että, ja nyt aina kun laitan sen vaatteen päälle niin mielessäni ajattelen että huomaakohan mies nyt että laitoin tämän mistä hän tykkää. Ja joskus harvoin kun mies sitten tekee jotain mistä mulle tulee hyvä mieli niin se tuntuu ihan kauhean isolta asialta. Olen onnellinen, mutta toisaalta tulee vähän paha mieli että miksi minä saan näitä onnenhetkiä näin harvoin että menen ihan ekstaasiin pikkujutusta kun toisille se on ihan arkipäivää ja suorastaan kyllästyttävää. Teen miehelle aina välillä sitten jotain juttuja joista kuvittelen hänen tykkäävän, kuten avioliitossa ja parisuhteessa kuuluu tehdä, mutta yleensä vaikutus on aika laimea.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuisit miehesi kanssa.
Kuten jo sanoin, on puhuttu vuosikaudet, kyllästymiseen asti. Mies vaan sanoo että hän nyt vaan on tälläinen.
ap
No jos hän nyt on sellainen?
Hyväksy tilanne tai painu helvettiin mutta älä vaadi toista muuttumaan.
Eivät miehetkään saa teistä fitnes-kissoja jotka tykkäävät pukeutua korsetteihin ja riettaisiin nunnan asuihin
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mulla on vaikeeta saada esim. miestäni kertomaan mikä on sen lempiväri/ruoka etc. Ei kuulemma ole parasta, kaikki on kivoja. Muutenkin sillä on vaikeuksia esim. tehdä päätöksiä, mutta en minäkään sen parempi oo, toisissa asioissa mahdoton. Hyvin meillä silti menee, enkä miestäni vaihtas pois.
Eikö nuo lempivärijutut kuulu enimmäkseen alakouluikäisille? En minäkään osaa vastata noihin
M32
Vierailija kirjoitti:
Ota välillä ahte-riin.
Aloituksessa sanottiin että ei halua sitä mikä SINULLA tuli ekana mieleen.
Mies on varmaan ihan tyytyväinen, jos olette 20 vuotta olleet yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuisit miehesi kanssa.
Kuten jo sanoin, on puhuttu vuosikaudet, kyllästymiseen asti. Mies vaan sanoo että hän nyt vaan on tälläinen.
ap
Jos vuosikausien puhuminen jumittaa hedelmättömänä, siinä on jokin kaava, joka pitää murtaa. Lisää äänensävyjä ja painotuksia tai laadi uusia argumentteja. Jos on arkoja aiheita tai seikkoja joita mies ei noteeraa, korosta niitä ja laita kissalauma pöydälle pönöttämään. Kerrot vaikka suoraan harkitsevasi eroa. Jotain herätettä, johon onbpakko reagoida ja miettiä asiaa uudelta kannalta. Se voi puhkaista sen jonkin mukavuuskuplan, johon on jämähdetty.
up