Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos olisit nuori aikuinen jolla on edelleen kontrolloiva vanhempi?
06.07.2019 |
On olo, että vaikea hengittää tai tehdä suunnitelmia tässä elämässä. Olen etsinyt paikkaani mutta jotenkin lamaantunut. On minulla töitä, mutta aiemmin olen joutunut ottamaan vastaan apua talouteeni ja sillä hän tuntuu oikeuttavan käyttäytymistään.
Kommentit (35)
Aikuistu sitten. Tee sellaisia itsenäisiä ratkaisuja, jotka vievät sinut kauemmaksi vanhemmastasi ja opettele pärjäämään yksin. Jos otat vanhemmaltasi rahallista apua, niin turha on valittaa kontrollista.
Sinä olet nyt avainasemassa. Valinta on siis sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai vanhempi on sinusta huolissaan, jos kerran olet ihan käsi oman elämäsi suhteen. Maksa velat takaisin ja lopeta/vähennä yhteydenpitoa kotiin päin.
Vanhempi kontrolloi sinua varmasti ihan syystä.
Yritä päästä eroon henkisesti ja fyysisesti äläkä luovuta, vaikka et heti onnistuisi. Muuten kontrollointi vaan jatkuu niin kauan kunnes toinen kuolee. Pakene, kyse on sun elämästäsi. Etsi ympärillesi samanhenkisiä sinua aidosti tukevia ihmisiä. Kyllä sinä onnistut!
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vanhempi on sinusta huolissaan, jos kerran olet ihan käsi oman elämäsi suhteen. Maksa velat takaisin ja lopeta/vähennä yhteydenpitoa kotiin päin.
Vanhempi kontrolloi sinua varmasti ihan syystä.
Mistä niin päättelet? Tunnetko todella hänet tai oletko lapsuutesi elänyt hänen kanssaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä eroon henkisesti ja fyysisesti äläkä luovuta, vaikka et heti onnistuisi. Muuten kontrollointi vaan jatkuu niin kauan kunnes toinen kuolee. Pakene, kyse on sun elämästäsi. Etsi ympärillesi samanhenkisiä sinua aidosti tukevia ihmisiä. Kyllä sinä onnistut!
Kiitos sinulle ensimmäisestä kommentista, jossa vastasit siihen mitä kirjoitin versus tuomitsit minut elämäntapaluuseriksi kuten muut heti ilmeisesti, näkemättä ja tietämättä mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse on jossakin määrin samassa tilanteessa. Olen asunut omillani kahdessa paikassa ennen nykyiseen asuntooni muuttoa. Lähdin taas opiskelemaan ja vanhempani minulta kysymättä ostivat sijoitusasunnon johon päättivät sijoittaa minut vuokralle. Onhan tämä ollut taloudellisesti ihan hyvä ratkaisu, mutta samalla heille kontrolloinnin väline. Pohdinkin tässä, että asunko tässä taloudellisista syistä vai muutanko taas täysin "omilleni". Välillä tuntuu kyllä taas kuin olisin teini-ikäinen ja nykyinen asumisjärjestely hävettää minua, vaikka vanhemmileni onkin ±0 taloudellisesti.
Muuttaisin vähintään sadan, kahdensadan kilometrin päähän, niin että olisi helppoa tavata vain muutaman kerran vuodessa ja soitella kuulumispuheluja. Hankkisin kavereita joiden kanssa autetaan toinen toistaan käytännön asioissa. Ja jonkun neutraalin aikuisen tukea omien päätösten tekoon. Itse olen poikkeuksetta tehnyt väärän päätöksen, kun olen kuunnellut äitini neuvoa ja tämä taas aiheuttaa ikävästi lisää katkeruutta, vaikka itsepä jo aikuisena otin neuvot vastaan. Paljon parempi olisi, jos olisin kysynyt joltain muulta tai päättänyt puhtaasti itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä eroon henkisesti ja fyysisesti äläkä luovuta, vaikka et heti onnistuisi. Muuten kontrollointi vaan jatkuu niin kauan kunnes toinen kuolee. Pakene, kyse on sun elämästäsi. Etsi ympärillesi samanhenkisiä sinua aidosti tukevia ihmisiä. Kyllä sinä onnistut!
Kiitos sinulle ensimmäisestä kommentista, jossa vastasit siihen mitä kirjoitin versus tuomitsit minut elämäntapaluuseriksi kuten muut heti ilmeisesti, näkemättä ja tietämättä mitään.
Ap
Siis mitä?
Laitoin tuon yhden viestin, enkä tuomitse sinua mitenkään. Tiedän kokemuksesta, miten kontrollointi pahenee. Olen onnistunut pääsemään eroon omista vanhemmistani, heidän sairaasta kontrolloinnistaan, syyllistämisestään ym. vasta 35-vuotiaana. Joten tosiaan edelleen neuvon, ota tilaa itsellesi ja elämällesi, olet sen ansainnut. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään vanhempiensa oikkujen mukaan, vaikka olisi joskus heiltä apua tarvinnutkin.
Jos perusluonteeltaan manipuloivilta vanhemmilta ottaa jotain vastaan, niin silloin annat heille vaan työkalun jota käyttää manipulointiin. Jos vain suinkin onnistuu, niin kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä ottaa heiltä enää mitään palveluksia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perusluonteeltaan manipuloivilta vanhemmilta ottaa jotain vastaan, niin silloin annat heille vaan työkalun jota käyttää manipulointiin. Jos vain suinkin onnistuu, niin kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä ottaa heiltä enää mitään palveluksia vastaan.
Se on juuri näin. Ensimmäinen pointti: älä ikinä koskaan missään olosuhteissa ota rahaa tällaisilta. Mieluummin mikä tahansa pikavippi tms. Toinen pointti: kaikki yhteydenpito pois, joko väliaikaisesti tai ikiajoiksi. Kolmas pointti: koveta itsesi kaikelle syyllistämisvinkunalle, kontrolloiva vanhempi mielellään esittää uhria vaikka tosiasiassa ei todellakaan ole se heikko uhri.
Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Itse on jossakin määrin samassa tilanteessa. Olen asunut omillani kahdessa paikassa ennen nykyiseen asuntooni muuttoa. Lähdin taas opiskelemaan ja vanhempani minulta kysymättä ostivat sijoitusasunnon johon päättivät sijoittaa minut vuokralle. Onhan tämä ollut taloudellisesti ihan hyvä ratkaisu, mutta samalla heille kontrolloinnin väline. Pohdinkin tässä, että asunko tässä taloudellisista syistä vai muutanko taas täysin "omilleni". Välillä tuntuu kyllä taas kuin olisin teini-ikäinen ja nykyinen asumisjärjestely hävettää minua, vaikka vanhemmileni onkin ±0 taloudellisesti.
Luultavasti heille on siitä kuluja enemmän kuin maksat. Jos asunnosta on velkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh.
Olen 35 v. Vanhempani pitävät minua täytenä uuvattina. En osaa pysty viitsi kykene tekemään yhtään mitään heidän mielestään.
Esimerkkinä, en nyt omaa alaani viitsi tässä kertoa, mutta verrattavissa hyvin läheisesti että olen erään teknologiafirman aluejohtaja, jos firma olisi vaikka it-firma, isäni ei usko että tiedän mitään tietokoneista ja tilaa korjaajan kotia aina jos on joku ongelma. Lisäksi pitäå minulle omaan työhöni liittyen luentoja, lukee siis suoraan netistä miten prosessori toimii ym ym. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse on jossakin määrin samassa tilanteessa. Olen asunut omillani kahdessa paikassa ennen nykyiseen asuntooni muuttoa. Lähdin taas opiskelemaan ja vanhempani minulta kysymättä ostivat sijoitusasunnon johon päättivät sijoittaa minut vuokralle. Onhan tämä ollut taloudellisesti ihan hyvä ratkaisu, mutta samalla heille kontrolloinnin väline. Pohdinkin tässä, että asunko tässä taloudellisista syistä vai muutanko taas täysin "omilleni". Välillä tuntuu kyllä taas kuin olisin teini-ikäinen ja nykyinen asumisjärjestely hävettää minua, vaikka vanhemmileni onkin ±0 taloudellisesti.
Luultavasti heille on siitä kuluja enemmän kuin maksat. Jos asunnosta on velkaa
Ei ole velkaa asunnosta ja maksan vuokraa, joka ylittää yhtiövastikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman isäni sanoin: "Kannattaa pitää hyvät välit sukulaisiin, riittävän monta sataa kilometriä".
Konkreettinen etäisyyden ottaminen auttaa kummasti myös henkisessä irtiotossa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh.
Olen 35 v. Vanhempani pitävät minua täytenä uuvattina. En osaa pysty viitsi kykene tekemään yhtään mitään heidän mielestään.
Esimerkkinä, en nyt omaa alaani viitsi tässä kertoa, mutta verrattavissa hyvin läheisesti että olen erään teknologiafirman aluejohtaja, jos firma olisi vaikka it-firma, isäni ei usko että tiedän mitään tietokoneista ja tilaa korjaajan kotia aina jos on joku ongelma. Lisäksi pitäå minulle omaan työhöni liittyen luentoja, lukee siis suoraan netistä miten prosessori toimii ym ym. :)
Mitäs kuuntelet ja taannut lapsen asteelle heidän kanssaan.
En ole enää ihan nuori aikuinen, mutta vastaavassa tilanteessa ollut. Vanhemmat hyvää hyvyyttään, muka, auttelivat elämässä alkuun. Tosiasiassa olen saanut kuulla siitä jälkeenpäin niin paljon syyllistämistä ja kiitollisuudenvelkaininää, että ei mitään rajaa.
Mitä nyt tekisin toisin? En ottaisi vastaan apua. En rahallista, en muutakaan. Heti vinkunan alkaessa laittaisin välit poikki. En uhraisi ajatustakaan tuollaisille ihmissaastoille.
Vierailija kirjoitti:
Huoh.
Olen 35 v. Vanhempani pitävät minua täytenä uuvattina. En osaa pysty viitsi kykene tekemään yhtään mitään heidän mielestään.
Esimerkkinä, en nyt omaa alaani viitsi tässä kertoa, mutta verrattavissa hyvin läheisesti että olen erään teknologiafirman aluejohtaja, jos firma olisi vaikka it-firma, isäni ei usko että tiedän mitään tietokoneista ja tilaa korjaajan kotia aina jos on joku ongelma. Lisäksi pitäå minulle omaan työhöni liittyen luentoja, lukee siis suoraan netistä miten prosessori toimii ym ym. :)
Useinhan tuo on ihan totta että johtajat ei tiedä käytännön hommista juuri mitään tai pystyisi suoriutumaan niistä mitenkään.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Tämä kannattaa muistaa myös silloin kun on itse ihan hyvää hyvyyttään toisia auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Tämä kannattaa muistaa myös silloin kun on itse ihan hyvää hyvyyttään toisia auttamassa.
Totta. Seurakunnissa löytyy paljon näitä pyyteettömiä auttajia, jotka selän takana ovat sitten ihan jotain muuta.
Up