En uskalla hankkia lasta, koska pelkään lapsen olevan erityislapsi

En tuomitse sinua. Ajattelen samansuuntaisesti ja äitini sanoi, että ihan fiksua pohdintaa. Lasten hankinta ei tosin ole minulle vielä ajankohtainen asia moneen vuoteen.

Mitään ei saa, jos mitään ei uskalla. Lapsen teossa on aina riskinsä, niinkuin kaikessa muussakin elämässä. Suurin osa lapsista on kuitenkin terveitä, ja kaikki menee hyvin. Voit itsekin vaikuttaa asioihin paljon, esim välttämällä alkoholia ja tupakkaa raskausaikana. ADHD- tyyppiset häiriöt ovat vahvasti perinnöllisiä, omalla ja puolison terveydellä on merkitystä. Itselläni on vaikeavammainen lapsi, mutta uskalsin senkin jälkeen tehdä lapsia ja sain terveitä.

Et ole hirveä ihminen. Itse ajattelen täysin samalla tavalla.

Miehelläni on kehitysvammainen tytär edellisestä suhteesta, nyt kohta jo 15v, mutta henkinen ikä n. 3v. Täysin autettava kaikessa paitsi syödä osaa (kylläkin sotkien) itse. Liikkuu pyörätuolilla, mutta ei pysty itse kelaamaan kuin ihan vähän. Hänellä on aina joku "show" päällä, hiljaista hetkeä ei juurikaan ole. Sanoisin, että kaikkien elämä on aika pitkälti pilalla tästä syystä. 

Olen alkanut miettimään pystynkö minä tähän suhteeseen koko loppuelämäni, kun se ns oma aika ei koskaan ala, vaan viikonloput menevät hänen tyttärensä kanssa hössöttäessä. 

Surullista.

Adoptio? Siinä saa päättää, kuinka terve lapsi on. Tosin monen vuoden vaikea ja hintava prosessi, mutta jos et omaa lasta uskalla hankkia mutta sellaisen todella haluaisit, voisi tämä olla vaihtoehto. Lisäksi adoptio on hyvä siksi, että et synnytä tähän muutenkin liikakansoitettuun maailmaan lisää ihmisiä, annat vain kodin sitä tarvitsevalle lapselle.

Ja en siis tuomitse niitä, jotka hankkivat omia lapsia, minunkin lapseni ovat kaikki omiani.

Suurin osa lapsista kuitenkin on terveitä. Joillekin taas käy monta kertaa huono säkä. Esim. tuttavaperheessä kolme erityislasta. Julkisuudessa on kyllä ylikorostuneesti käsitelty näitä erityisiä, ei heitä ole niin paljon kuin luulisi.

Mutta ymmärrän pointtisi. Meillä oli miehen kanssa itsestään selvää kun jälkikasvusta alettiin puhua, että jos seulonnoissa näkyy jotain poikkeavaa, niin se lapsi ei meille tule.

Eipä tähän maailman menoon kannata lapsia tehdä.

Samoja ajatuksia. Yksi lapsi olisi hyvä  ja riittävä itselle, mutta entä jos sieltä tulisikin erityislapsi? Kun kuitenkin itse haluaisi, että se yksi joka on, olisi terve.

Uskaltaisiko mitenkään enää sen jälkeen harkita toista lasta? Ja sitten jos tulisikin terve, niin alkaisiko alitajuisesti halveksia sitä erityislasta, joka on siinä "tiellä"? Puhumattakaan jos tulisi toinen ertiyislapsi niin katastrofi olisi valmis.

Et ole hirveä ihminen. Ymmärrän sinua, sillä itse olen kokenut samaa pelkoa jokaisessa raskaudessani. Rukoilin, että lapseni syntyy terveenä ja ilman mitään sairautta, oireyhtymää, kehitysvammaa ym. Voisin uskoo, että jokaiseen lasta odottavaan jossain vaiheessa iskee edes kerran tämä pelko. Kukaan ei halua synnyttää erityislapsen.

Onko omassa suvussasi joitain sairauksia, vai mistä tämä pelko kumpuaa? Sinulla ei pitäisi olla syytä pelkoon - suurin osa lapsista syntyy kuitenkin terveinä. Ja vaikka lapsella sitten olisikin jotain, voi aina hakea apua tilanteeseen.

T: kahden terveen ja yhden erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Yksi lapsi olisi hyvä  ja riittävä itselle, mutta entä jos sieltä tulisikin erityislapsi? Kun kuitenkin itse haluaisi, että se yksi joka on, olisi terve.

Uskaltaisiko mitenkään enää sen jälkeen harkita toista lasta? Ja sitten jos tulisikin terve, niin alkaisiko alitajuisesti halveksia sitä erityislasta, joka on siinä "tiellä"? Puhumattakaan jos tulisi toinen ertiyislapsi niin katastrofi olisi valmis.

Yleensä se menee niin, että erityislapsi saa kaiken huomion ja hoivan vaativuutensa takia, ja se terve lapsi jää oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko omassa suvussasi joitain sairauksia, vai mistä tämä pelko kumpuaa? Sinulla ei pitäisi olla syytä pelkoon - suurin osa lapsista syntyy kuitenkin terveinä. Ja vaikka lapsella sitten olisikin jotain, voi aina hakea apua tilanteeseen.

T: kahden terveen ja yhden erityislapsen äiti

Yksi serkku on cp-vammainen ja yhdellä lievä ADHD, mutta muuten sukuni on aika tervettä. En tiedä, mistä pelkoni on tullut - minulla on monta sisarusta, jotka ovat täysin terveitä, myös heidän lapsensa. Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö minun lapselleni voisi tulla jotain. Ehkei se ole todennäköistä, mutta pelkään silti.

Ap

Hyvä.

Myös neuroottisuus ja alati huolissaan olo ovat mt-ongelmia joiden kanssa on vaikea pärjätä lapsen kanssa, saati jos hän on erityislapsi. TAI saa samanlaisen pään kuin äidillään.

Ihan järkevästi pohdittu. Riski on kuitenkin kohtalainen, että lapsi ei ole helppo ja normaali. Vaatii paljon voimavaroja kasvattaa erityislasta.

Ja miten kun lapsi lähtee "omilleen", vammaiset kun ovat bisneksen teko kohde hoivayrityksille.

Olet aivan oikeilla jäljillä. Miksi synnyttää lapsi, joka saattasi olla juuri tuo erityislapsi?

Sekä vanhempien, että lapsen, monet tulevat vuodet olisivat  vain pelkkää kärsimystä  päivästä päiväään.

Onnelliset ja hyvät hetket olisivat  vain unelmaa, eikä niitä koskaan tulisi, toisin kuin muilla.

Ennen raskaaksi hankkiutumista, kantnnattaisi ottaa selvää, millaiset mahdollisuudet on synnyttää suht.koht.

terve ja normaali tähän maailmaan.

Erityislapsi vaatii vanhelmiltaan tosi paljon ymmärystä, hoivaa ja huolenpitoa, usein myös aikuisena.

Erityislapsi kuluttaa myös tavallista enemmän koko yhteiskunnan voimavaroja.

Nykyisin täytyy todella harkita syvästi, kannattaako tähän ilmastovouhotuksen täyttämään maailmaan  hankkia lasta.

Vammaisen lapsen äitinä voin sanoa, ei elämä siitä pilalle mene. Hoitaminen kyllä on vaikeampaa, se on totta, mutta onnistumisia on yhtäkaikki päivittäin, ja lapseni silti kehittyy jatkuvasti, mitä nyt hitaammin kuin ikätoverinsa. Minäkin pelkäsin, miten voisin pärjätä vammaisen lapsen kanssa, mutta vahva tukiverkko ja positiivinen asenne ovat opettaneet, ettei tämä ole ollut vain huono juttu. Elämä jatkuu ja olen onnellinen, ja rakastan lastani yli kaiken.

Rohkeasti siis ap vain lasta yrittämään, kaikki kyllä järjestyy!

Vierailija kirjoitti:

Et ole hirveä ihminen. Ymmärrän sinua, sillä itse olen kokenut samaa pelkoa jokaisessa raskaudessani. Rukoilin, että lapseni syntyy terveenä ja ilman mitään sairautta, oireyhtymää, kehitysvammaa ym. Voisin uskoo, että jokaiseen lasta odottavaan jossain vaiheessa iskee edes kerran tämä pelko. Kukaan ei halua synnyttää erityislapsen.

Työskentelen henkilökohtaisena avustajana ja työssäni tapaan paljon nuoria aikuisia ihmisiä jotka ovat syntyneet täysin terveinä, mutta jotka nyt ovat laitoshoidossa sairauden tai onnettomuuden takia.

Huono tuuri voi iskeä milloin vaan.

Suomalaiseen nyky yhteiskuntaan ei lasta  kannata synnyttää.

Parempi hankkia valmiiksi synnytetty terve lapsi adptoimalla.

Mikä ihme vimma naisilla on synnyttää lapsia?

Nykyisin voi arvaamalla todeta että joka neljäs lapsi on jotenkin erityislapsi.

Lapsia vaan halutaan tehdä, ja sitten näillä palstoilla itketään, kuinka ei jaksteta hoitaa vaikeaa eriytyislasta.

Ollaan jopa valmiita luovuttamaan oma lapsi ulkopuoliseen hoitoon, kun voimat ja ymmärrys ei riitä erityislapsen hoitoon.

Miksi kummassa naiset ovat niin innokkaita vääntämään lapsia tähän sekasortoiseen maailmaan?

Minulla on aina ollut sama pelko, ja siksi hankinkin vain yhden lapsen. Raskausaikana vielä varmistin, että teen varmasti kaiken prikulleen oikein, ennen ruokailua aina katsoin kiellettyjen ruokien listasta, ettei siihen ollut eksynyt mitään vauvalle haitallista yms. yms. Terve lapsestani tuli, mutta näin myöhemmin olen huomannut, että stressasin asiasta aivan liikaa. Aina voi sattua jotain, vaikka tekisi kaiken oikein, eikä sille voi mitään. Ei kuitenkaan kannata antaa pelolle valtaa ja estää elämästä elämää, jota haluaa. Tsemppiä, ymmärrän sinua!

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme vimma naisilla on synnyttää lapsia?

Nykyisin voi arvaamalla todeta että joka neljäs lapsi on jotenkin erityislapsi.

Lapsia vaan halutaan tehdä, ja sitten näillä palstoilla itketään, kuinka ei jaksteta hoitaa vaikeaa eriytyislasta.

Ollaan jopa valmiita luovuttamaan oma lapsi ulkopuoliseen hoitoon, kun voimat ja ymmärrys ei riitä erityislapsen hoitoon.

Miksi kummassa naiset ovat niin innokkaita vääntämään lapsia tähän sekasortoiseen maailmaan?

Itse asiassa syntyvyys Suomessa vain laskee ja laskee vuosi vuodelta...