Olin lähes 10v työpaikassa, jossa työkavereina oli paljon psykologeja.
Hämmästyttävän monella psykologilla oli eriasteinen syömishäiriö. Ihan anorexiasta ortorexiaan ym. Millään muun ammattiryhmän edustajalla ei ollut ainakaan havaittavissa olevaa syömishäiriötä. Mielenkiintoista.
Kommentit (27)
Usein kiinnostuu omista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Valitettavasti totta.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Miksi tämä?
En ole huomannut, että olisi erityisen paljon syömishäiriöitä, mutta toki joillakin. Valitettavasti ystävälläni anorexia oli erittäin paha. :(
T. Psykologi itsekin
Totta!
Omaavat myös usein itse jonkin muun mielenterveyden häiriön. Useilla esim. masennukseen tai ahdistukseen (ja syömishäiriöihin) sairastuneilla on ollut suuri kiinnostus psykologiaan lukioiästä asti. Tiedän tämän omasta kokemuksestani... :)
Jaa. Minä olen psykologi (tosin tutkija), ja muistan kaikista opiskelukavereista yhden jolla oli syömishäiriö. Hän sai apua ja on ollut jo 15 vuotta oireeton, olemme yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Totta!
Omaavat myös usein itse jonkin muun mielenterveyden häiriön. Useilla esim. masennukseen tai ahdistukseen (ja syömishäiriöihin) sairastuneilla on ollut suuri kiinnostus psykologiaan lukioiästä asti. Tiedän tämän omasta kokemuksestani... :)
Se, että mt-ongelmaiset ovat kiinnostuneita psykologiasta ei tarkoita että psykologeilla olisi enemmän mt-ongelmia kuin muilla...
..ne hakeutuu alalle, jolla on itsensä kanssa ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä olen psykologi (tosin tutkija), ja muistan kaikista opiskelukavereista yhden jolla oli syömishäiriö. Hän sai apua ja on ollut jo 15 vuotta oireeton, olemme yhteyksissä.
Lievempää syömishäiriötä ei heti huomaakaan, mutta kun viettää yhteisiä ruokatunteja ja kahvitaukoja useamman vuoden samojen ihmisten kanssa, sen kyllä tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
..ne hakeutuu alalle, jolla on itsensä kanssa ongelmia
... On sellainen 80-luvulla kuultu "idea' jolla ei ole tosipohjaa.
Mutta toivottavasti moni psykologi on läpikäynyt ja omaa henkilökohtaista kokemusta monista ongelmista. Se olisi ammatillisen osaamisen ja asiakkaan kannalta mainio asia.
No näihin prinsessatauteihin taipuvaisilla on yleensä helppo elämä ja rahaa opiskella vaikka näiksi päätohtoreiksi. En luottaisi asioitani näille. Ymmärtävät yleensä vain muita yhtä varakkaista lähtökohdista olevia. Eivätkä osaa nähdä omien lähtökohtiensa tuomaa etulyöntiasemaa. Jos ei ole muuta ongelmaa kuin syödäkö vai ollako syömättä on aika helppo neuvoa muitakin vain asennoitumaan "oikein".
Eräs tuttu psykologi on lihava syömishäiriöinen. Auttaa ihmisiä kunnalla arjen ongelmissa,itse söhlää omat asiansa. Ei mm. uskalla ajaa autolla ja on kiihkouskovainen.
Ehkä se on vähän sama, kuin olen huomannut että lähes kaikilla silmälääkäreillä on silmälasit. Olen oikein tarkkaillut asiaa, kun lasten kanssa käydään karsastuksen vuoksi silmäpolilla usein.
MT-ongelmat ihan oikeasti tarttuu. Ihminen jolla on sympatiaa ja empatiaa ryhtyy toistamaan samoja kaavoja. Usein se on itseään toistava kehä josta ei helpolla pääse pois.
Tiedän erään entisen anorektikon, joka käynyt näitä tuhansien eurojen terapeuttikursseja. Tekopyhä ja pinnallinen ihminen, joka ei selvästikään ymmärrä mistään muusta kuin näistä syömisen ympärillä pähkäilyistä edelleenkään. Olettaa ettei kellään muullakaan voisi olla vaikka ihan taloudellisia ongelmia, kun oma elämä ja sen saavutukset juuri näitä söinkö vai enkö syönyt tason ongelmia.
Saman huomasin myös psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Osalla oli terapeutin koulutus lisäksi.
Kiinnostaa kyllä enemmän kuin monikaan asia täällä. Hyväuskoiset kuitenkin kantaa hulppeita korvauksia ko palveluista.
Toivoisi, että muita ammatikseen auttavilla olisi ihan käytännön näyttöä tasapainoisesta ajatusmaailmasta.
Just tämmösen takia itse pyrin pärjäämään omin keinoin, näistä monet itsekin ihan kujalla.
Eivätkö ainakin anorektikot ole monesti kympin tyttöjä, jotka pyrkivät täydellisyyteen? Psykologia on ala, jota on hyvin haastava päästä opiskelemaan ja vaatii kovaa työtä, eli täydellistä suoritusta.
0/5