Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini on koko aikuisikänsä käynyt kaikenlaisten vaivojensa takia lääkärissä, tutkimuksissa, kokeissa, jne. Koskaan ei mitään löydy, mutta pian alkaa taas uusien oireiden tutkiminen.
03.07.2019 |
Sen, mitä muistan lapsuudesta asti, lähes koko ajan äitini on ollut huolissaan itsestään löytämistään oireista, käynyt läpi niin monet tutkimukset ihan perus verikokeista useisiin vatsan ja peräsuolen tähystyksiin, magneettikuvauksiin ja tietokonetomografioihin jostain kohtaa vartaloaan, päätään, tai ihan koko vartalon skannausta, ultrassa käyntiä, hänellä ties mitä tutkimusta ja jatkotutkimusta, röntgeniä, kotona astmatestiä puhallusseurannalla ja ties mitä kaikkea ja useita kertoja samoja testejä. Koskaan ei ole löydetty verenpainetta kummempaa sairautta, tai flunssaa, mutta näitä vakavia sairauksia ei ole löydetty. Hänellä on koko ajan päällä jonkin taudin ja oireiden selvittäminen ja hän puhuu 80% keskusteluista näitä oireistaan ja tutkimuksistaan. Hän itse ei tee ns. kotidiagnooseja, mutta lääkäreissä ravaa jatkuvasti.
Lapsena olin hyvin huolissani äitini terveydestä, etenkin kun hän väitti oireiden johtuvan minusta, koska hän on stressaantunut minun takia (en ymmärrä miksi, olen ollut normaali lapsi ja ns. kympin tyttö koulussa, koska kotiin ei voinut viedä huonoja kouluarvosanoja).
Muutettuani kotoa ja nyt neljän kympin ikää lähestyessäni olen jo pitkään ymmärtänyt äitini sairausten etsimis"vimman". En kanna huolta enää tippaakaan, kun hän soittelee mihin tutkimuksiin taas on menossa. Annan hänen vuodattaa asioitaan ja lähinnä kuuntelen, en kommentoi ja kauhistele hänen tutkimuksiaan ja pelkojaan, kun odottaa tutkimusten tuloksia.
Nyt hän on huomannut ilmeisesti, etten ole vuosikausiin enää jaksanut tuota showta ja hän on mennyt entistä mahdottomammaksi, huutaa hysteerisenä puhelimessa, enkö tajua että hänellä voi olla aivokasvain, tai syöpä. No, kun olen koko elämäni odottanut, mikä sairaus todetaan, eikä mitään ole koskaan ollut, en vaan enää jaksa. Hän ei ole yhtään kiinnostunut minun, tai perheeni elämästä, hänen elämänsä pyörii vain tutkimusten ja tutkimustulosten ympärillä.
Tuntuu, ettei tuo ole koskaan ollut tervettä touhua. Mistähän tuollainen "sairaushakuisuus" ihmisellä johtuu?
Kommentit (26)
Kannattaa tutkia kaiken varalta ettei ole koteloitunut medusa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleeni yksi tätini. Vaivoja riitti aina. Ensimmäinen muisto hänestä on, kuinka hän makasi härässä huoneessa ja valitti päänsärkyä, Se lienee ollut ihan todellista, luultavasti migreeniä, jonka syyn miehet yksioikoisesti totesivat johtuvan vanhanpiian miehenpuutteesta. Vanhempana vaivoja tuntui olevan riittämiin. Syitä lääkärit eivät vain löytäneet. Amalgaamit hammaspaikosita piti vaihtaa muoviin. Ei vaikutusta. Lääkärireissut pitenivät, kun piti aina yrittää löytää uusi lääkäri, joka olisi jaksanut kuunnella valitusvirren. Oman terveyskeskuksen lääkärit "eivät ota minua ja vaivojani todesta". Ei löytynyt mitään, kunnes sitten dementia, joka kesti melkein 20 vuotta. Taisi olla osa vaivoistakin jo alkavaa dementiaa, kun näin jälkikäteen asiaa pohtii. Nuo luulosairaat naiset ovat erinomainen tulonlähde yksityislääkäreille.
Kyse on varmasti luulosairaudesta ja kuoleman pelosta. Psykosomaattisia oireita jostain lapsuuden traumasta. Lapsuudenaikainen pahoinpitely, hylkääminen tai peloitteleminen.
Ei niihin auta oikeastaan muu kuin oman rauhan löytäminen, yksinoleminen, meditoiminen, alitajunnan peloista pois päästäminen. Oman itsensä löytäminen ja vauhdin hidastaminen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä kaikki joilla on papereissa joku mt-ongelma ovat automaattisesti hypokondrisia. Jos paperit ovat ”puhtaat” pääset vaikka mihin tutkimuksiin vaikka olisit oikeasti vain hypokondrinen. Mutta sellasta se on.
Tuo eka lause on niin totta. Mulla on ollut joskus masennus ja siitä lähtien kaikkiin oireisiin ehdotetaan syyksi mt-ongelmia vielä kymmenen vuotta myöhemminkin. Oireita ei edes tutkita tai korkeintaan määrätään tutkimukseksi joku perusverikoe, jossa vaiva ei näy. Ja vaikka siinä perusverikokeessa olisi joku pielessä, niin jatkotutkimuksia ei heru. Jokaisen fyysisen sairauden kanssa sama rumba aina. Sairaus todetaan vasta kun se on tosi pahassa jamassa. Silti uusien oireiden kanssa taas sama rumba, ei tutkimuksia vaan ehdottelua että johtuisko se mt-ongelmista. Tämä siitäkin huolimatta että kaikkien oireiden syyksi on paljastanut tähän asti lopulta joku fyysinen sairaus ja niitä fyysisiä sairauksia on jo kolme. Näistäkin yhden olisi voinut kokonaan estää, jos olisi määrännyt antibiootit ajoissa alkuperäiseen vaivaan, mutta kun sitä ei voinut tutkia.
Mulla tuollainen tuttava. Voi luoja noita sairaskertomusten määriä. Lisäksi jatkuvasti jossakin tutkimuksissa ja poissa töistä joko tutkimusten, oireiden tai tutkimuksissa tulleiden kipujen vuoksi. Häneltä on tutkittu kaikki mahdolliset paikat päästä varpaisiin. Miten jotkut onnistuvatkin kuormittamaan terveydenhuoltoa noin paljon? Viimeisen vuoden aikana on ollut mammografiaa, röntgeniä, suolen tähystyksiä, kyynelkanavan aukaisua, hammasongelmia, pitkittynyttä flunssaa muutamaan otteeseen, unettomuutta jne. Jos joku erehtyy kertomaan omasta tai sukulaisensa vaivasta, tällä tyypillä on se jo seuraavana päivänä. Aika raskasta.
Alue: Aihe vapaa
Tuttuni on huomionhakuinen.