Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia haluta hakata miehensä henkihieveriin?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä minä sen tietäisin.
Jotenkin mulla on sellainen olo, että minä en ole normaali.
NAINEN HILJENTYKÖÖT KUN MIES PUHUU TAI SATTUU JA KOVAA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
riippuu mitä se teki? halut on haluja ja teot tekoja....
Jatkuvaa painostamista, henkistä väkivaltaa, solvaamista, arvostelua, halveksuvaa käyttäytymistä. Tähän asti olen sietänyt koska on hyviäkin puolia, mutta nyt luulen että raja tuli vastaan. Jos hän sanoo mulle vielä sanankin niin mies ja tavarat lentää parvekkeelta.
Ole hiljaa ja alistu kohtaloosi. Miehet ovat tämän maailman suunnitelleet ja rakentaneet. Naisten tehtävä on olla miehelle seksileluna ja kasvattaa lapsia kunnes heistä tulee joko itsenäisiä miehiä tai seksileluja. PISTE JA AAMEN!
Mutta kuka suunnitteli ja rakensi ihmiset ? ;)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmiset elävät yhdessä , jos toinen käy noin hermoille!?? En todellakaan ymmärrä.
Koska suhteessa voi olla hyviäkin puolia, huonojen lisäksi. Ensin voi mennä ihan hyvin ja normaalisti, ja sitten seuraavana päivänä haaveilee hakkaavansa miehen päätä kivenmurikalla niin että aivonkappaleet sinkoilevat. Sitten seuraavana taas normaalia arkea, eikä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heittele ja riko sen tavroita mieluummin, paljon pienempi paha.
Ottakoon ennemmin eron ja ettiköön uuen elättäjän.
Niin kauan kun et siirry sanoista tekoihin niin melko tavalliselta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittele ja riko sen tavroita mieluummin, paljon pienempi paha.
Ottakoon ennemmin eron ja ettiköön uuen elättäjän.
Ei elätä mua eikä tarvitse elättää. Kyse on aineettomista asioista. Vertauskuvallisesti hän petasi petinsä itse, käytännössä ei tehnyt sitä koskaan.
Mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka sen edes määrittelee?
Minä haaveilen ruuhkassa siitä, miten hienoa olisi nousta autosta ja heittää tyylikkäästi monta volttia linjassa jonoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on normaalia ja mikä ei? Kuka sen edes määrittelee?
Minä haaveilen ruuhkassa siitä, miten hienoa olisi nousta autosta ja heittää tyylikkäästi monta volttia linjassa jonoon.
Sen jälkeen kaikki ruuhkassa seisovat kuskit taputtaisivat... Sitten valot jo vaihtuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja tämä vauvapalsta on hyvää terapiaa kun saa kunnolla nauraa aivan hirveille asioille jotka omassakin mielessä liikkuivat edellisessä suhteessa. Ahdisti silloin aivan sairaasti, kaamee murhanhimo joka päivä. Nyt vihdoin alan saada exän jättämää kuormaa vähän pois pääni sisältä, pois ahdistamasta, ihan vain kiitos vauvapalstan. Mitä hirveämpiä asioita te kirjoitatte sitä kevyempi olo mulle tulee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaheleita te kaikki olette? Ei ole tervetttä edes haluta moista. Menkää terapiaan.
Ai me muka ollaan kaheleita? Pah! Kokeile itse. Mene parisuhteeseen kaikista pahimman pöpipään kanssa. Siis vaikkapa tämän palstan Äitihullun kanssa. Mene naimisiin sen kanssa. Katsotaan minkälaisia mielihaluja sun päässä alkaa sitten pyöriä. Jos ei tule aivan hirveitä väkivalta-ajatuksia sun mieleen niin sä olet kyllä jonkinlainen täysin tunteeton hirviö tai sieluton robotti.
Pahoissa olosuhteissa normaaleille ihmisille tulee pahoja ajatuksia. Niihin pahoihin olosuhteisiin ei vain kannattaisi vapaaehtoisesti mennä, eli ei kannattaisi ryhtyä parisuhteeseen pöpipäiden kanssa. Mutta sellaista se elämä vain on että elämässä tekee virheitä, elämässä ryhtyy typeriin suhteisiin. Tärkeintä sitten on että ne virheet kannattaa perua, ne suhteet kannattaa lopettaa - ennen kuin tekee mitään väkivaltaista.
Huono avioliitto ei todellakaan ole pelastamisen arvoinen. Ihmishenki on pelastamisen arvoinen. Avioero pelastaa ihmishenkiä.
Alue: Aihe vapaa
On varmaan jossain afrikan persläpimaassa. Ei täällä. Kuulut suljetulle osastolle.