Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt
03.07.2019 |
Olen kyllästynyt elämään rikkinäisen mielen ja syvän masennuksen kanssa.
Teen kaikkeni, että elämä tuntuisi edes hetken helpommalta.
Saanut terapiaa ja lääkkeitä, joiden avulla jaksan edes yhden päivän. Saanut terapiaa ja lääkkeitä, joilla selviän päivästä päivään.
Ei kai elämän pitäisi näin vaikeaa olla?
Läheisteni vuoksi en ole itseäni tappanut.
Nukun 20 tuntia vuorokaudessa. Hereillä olo on liikaa. Unessahan olen jo melkein kuollut.
Tätä on jatkunut 19 vuotta.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Oho
Mikäs siinä noin ihmetyttää? Tuskinpa ap on ainut laatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvottele liskoaivojen kanssa, koettamalla pakottaa itseäsi se ei onnistu. Avaa solmut. Ja vapaudut.
Onhan näitä mallia opiskelolu juristiksi, ei onnistukkaan ja opinnot alkaa vanheta ja muilla urat ja perheet ja itse vaan junnaa paikallaan eikä mikään suju elämässä eikä unelmat täyty. Poikkiskin lähee nuoremman ja kauniimman ja ennenkaikkea toisen valmistuneen matkaan. Kohta heilläonkin 200 neliön talo espoossa ja 3 ihanaa lasta. Lopulta ei halua tavata enää mitään ihmisiä tai ylipäätänsä mennä ulos koska häpeä ja arvottomuus. Säälintunteessa vetää vielä pitsaa niin ettäpaino nousee 25kg... ja on jo kauhean näköinen mörökölli suohelvetistä.
Ekana, irtisanoudu koko opiskelusta. Löydä uusi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele liskoaivojen kanssa, koettamalla pakottaa itseäsi se ei onnistu. Avaa solmut. Ja vapaudut.
Onhan näitä mallia opiskelolu juristiksi, ei onnistukkaan ja opinnot alkaa vanheta ja muilla urat ja perheet ja itse vaan junnaa paikallaan eikä mikään suju elämässä eikä unelmat täyty. Poikkiskin lähee nuoremman ja kauniimman ja ennenkaikkea toisen valmistuneen matkaan. Kohta heilläonkin 200 neliön talo espoossa ja 3 ihanaa lasta. Lopulta ei halua tavata enää mitään ihmisiä tai ylipäätänsä mennä ulos koska häpeä ja arvottomuus. Säälintunteessa vetää vielä pitsaa niin ettäpaino nousee 25kg... ja on jo kauhean näköinen mörökölli suohelvetistä.
Ekana, irtisanoudu koko opiskelusta. Löydä uusi elämä.
On kokeiltu. En kadehdi ketään, enkä tunne tarvetta sulautua muotteihin.
Olenko tosiaan ainut masentunut, joka tuntee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele liskoaivojen kanssa, koettamalla pakottaa itseäsi se ei onnistu. Avaa solmut. Ja vapaudut.
Onhan näitä mallia opiskelolu juristiksi, ei onnistukkaan ja opinnot alkaa vanheta ja muilla urat ja perheet ja itse vaan junnaa paikallaan eikä mikään suju elämässä eikä unelmat täyty. Poikkiskin lähee nuoremman ja kauniimman ja ennenkaikkea toisen valmistuneen matkaan. Kohta heilläonkin 200 neliön talo espoossa ja 3 ihanaa lasta. Lopulta ei halua tavata enää mitään ihmisiä tai ylipäätänsä mennä ulos koska häpeä ja arvottomuus. Säälintunteessa vetää vielä pitsaa niin ettäpaino nousee 25kg... ja on jo kauhean näköinen mörökölli suohelvetistä.
Ekana, irtisanoudu koko opiskelusta. Löydä uusi elämä.
On kokeiltu. En kadehdi ketään, enkä tunne tarvetta sulautua muotteihin.
No lähinnä itsesäälistä kun ei kelpaa mihinkään tuossa on kyse eikä niikään mistään kadehtimisesta.
Mutta joka tapauksessa niin liskoaivojen kautta taitaa mennä joka tapauksessa. Kukaan muu i taida voida oikein mitään joten ihan itsestä se lähtee jos on lähteäkseen. :)
Sun pitäisi tehdä joku radikaali ratkaisu enkä nyt viittaa mihinkään köysiostoksiin vaan jotain...eroa, muuta paikkakuntaa tai kaveripiiriä...mikä on se asia mikä sua noin perinpohjaisesti masentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa lopettaisit nukkumisen ja alkaisit tekemään jotain. Opiskele ammatti ja mene töihin.
Miksi elät läheistesi vuoksi jos elämä on noin vittumaista. Mihinkä ne läheiset sinua tarvitsevat niin ettet voi lähteä.
Paranna se mielesi itse sillä siihen ei tarvita muita ihmisiä muuta kuin oivallus että on elossa ja ihminen itse on paras lääke. Minullakin on mielenterveysongelmia ja elän enkä ole koskaan saanut terapiaa tai lääkkeitä enkä alkaisi lääkkeitä syömäänkään. Ne pitää vaan käydä läpi ilman lääkkeitä. Lääkkeillä niitä ongelmia vaan siirtää eteenpäin eikä tarvitse niitä käsitellä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jospa lopettaisit nukkumisen ja alkaisit tekemään jotain. Opiskele ammatti ja mene töihin.
Miksi elät läheistesi vuoksi jos elämä on noin vittumaista. Mihinkä ne läheiset sinua tarvitsevat niin ettet voi lähteä.
Paranna se mielesi itse sillä siihen ei tarvita muita ihmisiä muuta kuin oivallus että on elossa ja ihminen itse on paras lääke. Minullakin on mielenterveysongelmia ja elän enkä ole koskaan saanut terapiaa tai lääkkeitä enkä alkaisi lääkkeitä syömäänkään. Ne pitää vaan käydä läpi ilman lääkkeitä. Lääkkeillä niitä ongelmia vaan siirtää eteenpäin eikä tarvitse niitä käsitellä ollenkaan.
Takana maisterin tutkinto ja pian valmistun toiseen ammattiin. 19 vuotta sitten erosin väkivaltaisesta miehestäni ja sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja kahdelle upealle lapselleni, jotka pärjäävät hyvin elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa lopettaisit nukkumisen ja alkaisit tekemään jotain. Opiskele ammatti ja mene töihin.
Miksi elät läheistesi vuoksi jos elämä on noin vittumaista. Mihinkä ne läheiset sinua tarvitsevat niin ettet voi lähteä.
Paranna se mielesi itse sillä siihen ei tarvita muita ihmisiä muuta kuin oivallus että on elossa ja ihminen itse on paras lääke. Minullakin on mielenterveysongelmia ja elän enkä ole koskaan saanut terapiaa tai lääkkeitä enkä alkaisi lääkkeitä syömäänkään. Ne pitää vaan käydä läpi ilman lääkkeitä. Lääkkeillä niitä ongelmia vaan siirtää eteenpäin eikä tarvitse niitä käsitellä ollenkaan.
Takana maisterin tutkinto ja pian valmistun toiseen ammattiin. 19 vuotta sitten erosin väkivaltaisesta miehestäni ja sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja kahdelle upealle lapselleni, jotka pärjäävät hyvin elämässään.
Ja nukut 20 tuntia päivässä?! Keksi parempi tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa lopettaisit nukkumisen ja alkaisit tekemään jotain. Opiskele ammatti ja mene töihin.
Miksi elät läheistesi vuoksi jos elämä on noin vittumaista. Mihinkä ne läheiset sinua tarvitsevat niin ettet voi lähteä.
Paranna se mielesi itse sillä siihen ei tarvita muita ihmisiä muuta kuin oivallus että on elossa ja ihminen itse on paras lääke. Minullakin on mielenterveysongelmia ja elän enkä ole koskaan saanut terapiaa tai lääkkeitä enkä alkaisi lääkkeitä syömäänkään. Ne pitää vaan käydä läpi ilman lääkkeitä. Lääkkeillä niitä ongelmia vaan siirtää eteenpäin eikä tarvitse niitä käsitellä ollenkaan.
Takana maisterin tutkinto ja pian valmistun toiseen ammattiin. 19 vuotta sitten erosin väkivaltaisesta miehestäni ja sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja kahdelle upealle lapselleni, jotka pärjäävät hyvin elämässään.
Sen lisäksi huolehdin iäkkäistä vanhemmistani hymyssä suin.
Sisällä on niin paha olla, että toivon vain nukkuvani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa lopettaisit nukkumisen ja alkaisit tekemään jotain. Opiskele ammatti ja mene töihin.
Miksi elät läheistesi vuoksi jos elämä on noin vittumaista. Mihinkä ne läheiset sinua tarvitsevat niin ettet voi lähteä.
Paranna se mielesi itse sillä siihen ei tarvita muita ihmisiä muuta kuin oivallus että on elossa ja ihminen itse on paras lääke. Minullakin on mielenterveysongelmia ja elän enkä ole koskaan saanut terapiaa tai lääkkeitä enkä alkaisi lääkkeitä syömäänkään. Ne pitää vaan käydä läpi ilman lääkkeitä. Lääkkeillä niitä ongelmia vaan siirtää eteenpäin eikä tarvitse niitä käsitellä ollenkaan.
Takana maisterin tutkinto ja pian valmistun toiseen ammattiin. 19 vuotta sitten erosin väkivaltaisesta miehestäni ja sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja kahdelle upealle lapselleni, jotka pärjäävät hyvin elämässään.
Ja nukut 20 tuntia päivässä?! Keksi parempi tarina.
Silloin kun on mahdollista niin varmasti. Toisinaan enemmänkin.
Onkohan toi väkivaltainen parisuhde syy sinun pahaan oloon?
Mulla on ihan samanlainen olo ja erosin väkivaltaisesta suhteesta 10 vuotta sitten. Myös kaksi ihanaa lasta kotona.
Huomaan myös että paha olo tulee usein samaan aikaan vuodesta kun olen kokenut aikoinaan ikävää siinä suhteessa. Marraskuussa muutettiin turvakotiin ja nykyään usein marraskuun aikoihin masennun pahemmin. Joulusta en enää pidä vaikka yritän koska silloin olimme turvakodissa 10 vuotta sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa räkyttämistä ihmiselle, joka ilmeisesti on vakavasti sairas.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan toi väkivaltainen parisuhde syy sinun pahaan oloon?
Mulla on ihan samanlainen olo ja erosin väkivaltaisesta suhteesta 10 vuotta sitten. Myös kaksi ihanaa lasta kotona.Huomaan myös että paha olo tulee usein samaan aikaan vuodesta kun olen kokenut aikoinaan ikävää siinä suhteessa. Marraskuussa muutettiin turvakotiin ja nykyään usein marraskuun aikoihin masennun pahemmin. Joulusta en enää pidä vaikka yritän koska silloin olimme turvakodissa 10 vuotta sitten..
Hienoa, että olet päässyt pois. Kyse on tosiaankin traumatisoitumisesta.
Turhauttavaa on se, että mieli ottaa vallan, vaikka järki sen toki tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan toi väkivaltainen parisuhde syy sinun pahaan oloon?
Mulla on ihan samanlainen olo ja erosin väkivaltaisesta suhteesta 10 vuotta sitten. Myös kaksi ihanaa lasta kotona.Huomaan myös että paha olo tulee usein samaan aikaan vuodesta kun olen kokenut aikoinaan ikävää siinä suhteessa. Marraskuussa muutettiin turvakotiin ja nykyään usein marraskuun aikoihin masennun pahemmin. Joulusta en enää pidä vaikka yritän koska silloin olimme turvakodissa 10 vuotta sitten..
Hienoa, että olet päässyt pois. Kyse on tosiaankin traumatisoitumisesta.
Turhauttavaa on se, että mieli ottaa vallan, vaikka järki sen toki tajuaa.
Tosiaan turhauttaa. Vaikka on päässyt kyseisen asian yli, on se jäänyt jotenkin alitajuntaan. Ei huvita enää edes yrittää parisuhdetta kun tietäå miten traumat pilaavat suhteen. Yksi suhde ollut tuon ajan ja sekin meni pilalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan toi väkivaltainen parisuhde syy sinun pahaan oloon?
Mulla on ihan samanlainen olo ja erosin väkivaltaisesta suhteesta 10 vuotta sitten. Myös kaksi ihanaa lasta kotona.Huomaan myös että paha olo tulee usein samaan aikaan vuodesta kun olen kokenut aikoinaan ikävää siinä suhteessa. Marraskuussa muutettiin turvakotiin ja nykyään usein marraskuun aikoihin masennun pahemmin. Joulusta en enää pidä vaikka yritän koska silloin olimme turvakodissa 10 vuotta sitten..
Hienoa, että olet päässyt pois. Kyse on tosiaankin traumatisoitumisesta.
Turhauttavaa on se, että mieli ottaa vallan, vaikka järki sen toki tajuaa.
Tosiaan turhauttaa. Vaikka on päässyt kyseisen asian yli, on se jäänyt jotenkin alitajuntaan. Ei huvita enää edes yrittää parisuhdetta kun tietäå miten traumat pilaavat suhteen. Yksi suhde ollut tuon ajan ja sekin meni pilalle
Hae apua. Jos pääset traumaterapiaan jo nyt, on elämäsi jatkossa paljon helpompaa. :)
Onko mitään asiaa mistä saat iloa elämääsi? Lapset, liikunta, ruoka ihan mikä tahansa, lisää sitä elämääsi. Kuulostaa tyhmältä, mutta minulla toimi pikkuhiljaa.
Oho