Miksi TUIJOTAT jotain ihmistä?

Mä usein tuijotan ihmisiä,asioita ja eläimiä jos oon ajatuksissani. Yleensä sitten jos toinen katsoo takaisin huomaan vasta tuijottavani. Oon usein ajatuksissani, joten pahoittelen jos tuijotan.

Tuijottaminen ei ole hyvien käytöstapojen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva käydä joskus kaupassa niin, että ei joku aina tuijottaisi. Eli ymmärrän ap:n tilanteen. Ärsyttäviä vahtaajia on aina varsinkin pikkupaikkakuntien kaupoissa.

Oikein huonoina päivinä olen alkanut näiltä tuijottavilta kysäistä, että "kerjäätkö turpiin s**tana?" Toistaiseksi ovat poistuneet kohtuullisen rivakasti paikalta...

Vierailija kirjoitti:

Tuijotan joskus, kun en näe tarkasti ja joku muistuttaa jotain tuttuani, koetan saada selvää onko se hän vai ei.

Tätä voi verrata oikeasti julkkisten elämään. Mihin vain menet niin ihmiset katsoo ihaillen ja kuiskuttaa ja hakeutuu seuraan. Terveisin se kaunottaren kaveri, se tavallisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuijotan joskus, kun en näe tarkasti ja joku muistuttaa jotain tuttuani, koetan saada selvää onko se hän vai ei.

Tätä voi verrata oikeasti julkkisten elämään. Mihin vain menet niin ihmiset katsoo ihaillen ja kuiskuttaa ja hakeutuu seuraan. Terveisin se kaunottaren kaveri, se tavallisen näköinen.

Tuli sori väärä lainaus:D piti lainata se, missä joku mainitsi että kauniita ihmisiä tuijotetaan

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tohon hyvä repliikki: kysy, että "voinko jotenkin auttaa". Toimii 😁

Mä usein ihan vaan tervehdin. Katson silmiin ja sanon morjens. Sitten kääntävät pään äkkiä, eiväthän he katsos olleet tuijottamassa.

Ne jotka on mulle joskus huutanut, että älä tuijota, on sellaisia, joita en edes huomannut ennen ko. kommenttia. Oon tullut siihen tulokseen, että se tuijotuksen kuvittelu on jotain vainoharhaisuutta. Tai sitten kuten yksi ystävä tekee, kuvitellessaan jonkun tuijottavan häntä, katsoo pitkään ja supisee kun tuo tyyppi tuijottaa häntä. Alkaahan tämä hlö sitten katsomaan takaisin ihmetellessään miksi ystäväni häntä tuijottaa ja hänestä supisee.

Anna ihmisten katsoa jos niikseen tulee. Hymyile vaikka takaisin niin tulee kaikille kivempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että täältä löytyy ihmisiä, jotka ymmärsivät pointtini. OON tosi tosi kyllästynyt ainaisiin vahtaajiin. Haluan pitää oman tyylini, sitä en muuta. En ole kovin tavallisen näköinen. En kuvittele mitään. Ystävänikin huomaavat, että mua tuijotetaan, mieheni, lapsenikin sanoi asiasta. Lopettakaa se tuijotus hyvät ihmiset miehet ja naiset. t. ap

Eli olet niitä jotka pukeutuu jatkuvasti naamiaisasuun ja sitten ihmettelee kun muut tuijottaa.

Hohhoijjaa.

Muuten vaan. Vaikka en mielestäni tuijottamalla tuijota. Jos joku tulisi kysymään minulta "etkö oo ennen ihmistä nähny" niin voisin vastata, että olen kyllä, mutten juuri sinun näköistäsi. :)

Mutta jos tuijotan perään niin yleensä näen jotain mielenkiintoista. Vaikka persoonallisen tyylin tai jonkun yksityiskohdan siinä tai sitten ihminen muistuttaa minua jostakin.

Vierailija kirjoitti:

katson pitkään jos näen kauniin ja tyylikkään ihmisen sillä heitä ei juuri Treella näe. Jos siis katsoin sinua pitkään, olit ihana.

Saman alueen miehistä samat sanat, komeat ja ihanat saavat pitkiä katseita :)

Lissut tuijottaa (parikymppiset trikootytöt) mutta tuijotan takaisin.Nuoret ovat nykyään käsittämättömän itserakkaita,niitä ärsyttää jos joku on itsevarma vaikka ruma 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tohon hyvä repliikki: kysy, että "voinko jotenkin auttaa". Toimii 😁

Mä usein ihan vaan tervehdin. Katson silmiin ja sanon morjens. Sitten kääntävät pään äkkiä, eiväthän he katsos olleet tuijottamassa.

Minua on kai joskus joku tervehtinyt ilmeisesti tuossa mielessä. En kyllä edes katsonut häntä tietoisesti, todennäköisesti ajattelin jotain ihan muuta kunnes hän itse kiinnittää huomioni tervehtimällä.

Olen usein miettinyt, että onkohan näillä jotka kokee että tuijotetaan oikeasti usein huono itsetunto. Huomaan itsekkin, että jos koen joskus itseni erityisen lihavaksi/rumaksi/ryysyihin pukeutuneeksi ja mieli on matalalla, niin huomaan että minua tuijotetaan ja olen ihan varma, että juuri siksi että olen lihava/ruma/ryysyihin pukeutunut.

Kun taas jos olen hyvällä tuulella ja huomaan että joku KATSOO minua, niin hymyilen ystävällisesti ja ajattelen, että kai tuo vain sattumalta katsoi/luuli tuntevansa minut ja sitten unohdan koko jutun.

Nykyään tuskin ketään tuijotetaan esim. kaljuuden, lävistysten, tatutointien tai minkään erikoisen pukeutumisen vuoksi ainakaan, luulen että valtaosa ihmisistä yrittää olla tuijomatta "erikoisen" näköisiä ihmisiä, mikä on vaikeaa, koska kyllähän se erikoisuus kuitenkin kiinnittää huomion, eikä siinä ole mitään kummallista, samalla tavalla punainen kukkakin erottuu muuten paljaalta nurmikolta, mutta muiden punaisten kukkien seasta ei.

Mistä aloittaja tai muutkaan tietää toisten tuijottavan, jos eivät itse kyttää muita ihan samalla tavalla?

Jos kokee itsensä erikoiseksi ja erottuvaksi kuvittelee helposti että kaikki muutkin näkee sinut sellaisena. Totuushan voi olla jotain aivan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli tohon hyvä repliikki: kysy, että "voinko jotenkin auttaa". Toimii 😁

Mä usein ihan vaan tervehdin. Katson silmiin ja sanon morjens. Sitten kääntävät pään äkkiä, eiväthän he katsos olleet tuijottamassa.

Minua on kai joskus joku tervehtinyt ilmeisesti tuossa mielessä. En kyllä edes katsonut häntä tietoisesti, todennäköisesti ajattelin jotain ihan muuta kunnes hän itse kiinnittää huomioni tervehtimällä.

Niin ja mietin että onko hän joku tuttu-> ei ole? -> miksi hän haluaa kiinnittää huomioni? Jään odottamaan tarkennusta? Onko hänellä joku suunta hukassa, ei ? Muuten vaan halusi huomiota? Ok.

mielensä pahoittajat liikkeellä. Taisi osuta ja upota.

Minä tuijotan kauniita/komeita ihmisiä. Ovat häkellyttäviä ja haluan painaa kasvonpiirteet mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteen. En voi ymmärtää enkä tiedä miksi ihmeessä muo usein tuijotetaan. Tulee aina väkisin mieleen että jotain on vialla, tahra vaatteessa, laitoinko sittenkin väärät vaatteet? Tai muuta.. en käyttäydy oudosti tai metelöi. Ja SILTI!! Kuten tänään Myllyssä. Välillä tuntui ihan pahalle. Mikä minussa on sitten vikana? En itse keksi yhtään mitään. Oikeasti. Äläkä tuijottako. Se ei ihan oikeasti tunnu kivalle.

Ei kukaan tuijota, et kiinnosta ketään. Kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Muuten vaan. Vaikka en mielestäni tuijottamalla tuijota. Jos joku tulisi kysymään minulta "etkö oo ennen ihmistä nähny" niin voisin vastata, että olen kyllä, mutten juuri sinun näköistäsi. :)

Mutta jos tuijotan perään niin yleensä näen jotain mielenkiintoista. Vaikka persoonallisen tyylin tai jonkun yksityiskohdan siinä tai sitten ihminen muistuttaa minua jostakin.

Miksi joku alapeukuttaa? Pidätkö käytöstäni epäkohteliaana?