Lue keskustelun säännöt.
Miksi eronnut vanhempi tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin yhdessä asuvat vanhemmat?
kuha ihmettelee
03.07.2019 |
Lähes ilman poikkeusta ovat tuntemani alkaneet tarvita lastenhoitoapua paljon enemmän eron jälkeen. Vaikka lapset ovat melkein kaikilla puolet ajasta toisella vanhemmalla, on aina myös silloin menoa kun lapset ovat omassa hoidossa. Hyvin usein myös sillä toisella vanhemmalla on sitten menoa, joten sukulaisia ja ystäviä tarvitaan lapsenlikoiksi. Ymmärrän työkeikat, harvinaiset harrastuksiin liittyvät kurssit jne., mutta syyksi lisälapsivapaaseen näyttää riittävän mikä tahansa riento. Ehdottomasti tuntemillani erovanhemmilla on keskimääräisesti paljon enemmän lapsivapaata aikaa kuin ydinperheessä elävillä. Ja lisää tarvitaan. Miksi?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
No. Kun on yksin pienten lasten kanssa, kyllä se on yuplatyölästä. Lisäksi toimeentulo pitää pääosin tienata itse, sekin on lähes tuplaraskasta. Peruselareilla ei pitkälle pötki. Lisäksi on kotona lasten kanssa yksin. Ei aikuista elämää ja tarpeitaan voi lasten kanssa jakaa, vaan läheisyyden, jakamisen, seksin tarpeet pitää tyydyttää kodin ulkopuolella. Ja se on paljon työläämpää kuin jos kumppani on siinä. Yksinhuoltajan elämä on paljon työläämpää monin tavoin kuin ihmisen joka jakaa laskut, vuoteen, vastuun lapsista, arjen menot toisen aikuisen kanssa.
8 vuotta totaali yh:na sanoisin että ei tää yhtään sen raskaampaa oo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä mun tuntemat eivät ole yksinhuoltajia vaan yhteishuoltajuus toimii. He myös asuvat lähellä lasten toista vanhempaa ja välit ovat hyvät. Lapset tosiaan yhtä paljon molemmilla vanhemmilla.
Totaaliyh-henkilöillä tätä en ole huomannut vaan heille soisin paljon enemmänkin vapaa-aikaa kun mitä näyttävät vaativan itselleen.
Tulee semmoinen olo, että mitä enemmän sitä vapautta saa, sitä tärkeämmäksi se tulee ja lapset jäävät sen oman ajan jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Kun on yksin pienten lasten kanssa, kyllä se on yuplatyölästä. Lisäksi toimeentulo pitää pääosin tienata itse, sekin on lähes tuplaraskasta. Peruselareilla ei pitkälle pötki. Lisäksi on kotona lasten kanssa yksin. Ei aikuista elämää ja tarpeitaan voi lasten kanssa jakaa, vaan läheisyyden, jakamisen, seksin tarpeet pitää tyydyttää kodin ulkopuolella. Ja se on paljon työläämpää kuin jos kumppani on siinä. Yksinhuoltajan elämä on paljon työläämpää monin tavoin kuin ihmisen joka jakaa laskut, vuoteen, vastuun lapsista, arjen menot toisen aikuisen kanssa.
8 vuotta totaali yh:na sanoisin että ei tää yhtään sen raskaampaa oo
Sulla noin sitten. Riippuu varmaan myös elämäntavasta. Ja onko sulla millaista vertailupohjaa
Lapset ovat isällään jtvkl. Muutoin kanssani. Ei ole kummempia menoja silloin kun ovat isällään eikä silloin, kun ovat kotona. Eikä ole kyllä lapsille vahtejakaan. Näin olen opetellut elämään ja tämä on hyvää elämää. Nautin ilmapiirin keveydestä, lasten pulinoista yhdessä olemisesta..
Oletko varma, että näillä kaikilla on lapset 50-50? Ja esim. mun sisko tarvitsi eron jälkeen apua, koska vaikka lapsen kuului olla n. 40% ajasta isällään, isä teki jatkuvia ohareita ja häipyi aina välillä ulkomaille kuukaudeksi.
No. Kun on yksin pienten lasten kanssa, kyllä se on yuplatyölästä. Lisäksi toimeentulo pitää pääosin tienata itse, sekin on lähes tuplaraskasta. Peruselareilla ei pitkälle pötki. Lisäksi on kotona lasten kanssa yksin. Ei aikuista elämää ja tarpeitaan voi lasten kanssa jakaa, vaan läheisyyden, jakamisen, seksin tarpeet pitää tyydyttää kodin ulkopuolella. Ja se on paljon työläämpää kuin jos kumppani on siinä. Yksinhuoltajan elämä on paljon työläämpää monin tavoin kuin ihmisen joka jakaa laskut, vuoteen, vastuun lapsista, arjen menot toisen aikuisen kanssa.