Mitä haittaa siitä voisi olla että pienen vauvan äiti lähtee viikon lomalle?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Toki jos isäkin on kotona ja koko ajan vauvan lähellä (siltikin imettävä ja lapsen kantanut ja synnyttänyt äiti on vauvalle todennäköisesti aluksi läheisempi). Näin kuitenkin harvoin nykyajan perheessä on. Oli aika mikä vain, vauva kiintyy eniten siihen joka häntä eniten hoivaa.

Vauva identifioi itsensä ensisijaiseen hoitajaansa, en nyt kyllä muista kuinka vanhaksi asti. Jos hoitaja katoaa, vauvan minuus on vaarassa särkyä.

Jos äitee on vielä imettänyt vauvaa, niin aika tuskainen reissu olisi tiedossa ihan äidinkin kannalta. Ne tissit räjähtää, jos imettäminen lakkaa kuin seinään. Pahimmassa tapauksessa saa rintatulehduksen ja makaa koko viikon 40 C kuumeessa.

Miksei nykyään voi alusta lähtien hoitaa äiti ja isä edes suunnilleen puoliksi? Olisi varmaan loppujen lopuksi kaikkien kannalta parempi ratkaisu kuin tämä, että äidit jäävät kotiin masentumaan ja uupumaan pahimmassa tapauksessa moneksi vuodeksi. Totuttakaa ne vauvat korvikkeeseen samantien niin ei tarvitse olla tissin koko aikaa saatavilla.

Mä voin kuvitella tilanteen: Ap:n kaveri/sukulainen on saanut vauvan, eikä hän enää lähde bilettämään ja etelän reissuun. Ja Ap täällä nyt ihmettelee, että miksei? Eikö isä voi hoitaa?

Ei se kaveri kuule vaan voi millään lähteä. Nyt pitää vain uskoa. Sillä on nyt paljon tärkeämpi asia hoidettavana. Ymmärrät ehkä sitten, jos itse saat lapsen. Hän ei tee sitä kiusallaan, vaan siksi, että hän rakastaa lastaan ja huolehtii siitä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Miksei nykyään voi alusta lähtien hoitaa äiti ja isä edes suunnilleen puoliksi? Olisi varmaan loppujen lopuksi kaikkien kannalta parempi ratkaisu kuin tämä, että äidit jäävät kotiin masentumaan ja uupumaan pahimmassa tapauksessa moneksi vuodeksi. Totuttakaa ne vauvat korvikkeeseen samantien niin ei tarvitse olla tissin koko aikaa saatavilla.

Siksi, että esim. meillä vauvan vatsa ei sietänyt lainkaan korviketta ja vauva huusi läpi yöt tuskaisena korvikkeesta. Helpompaa oli antaa tissiä ja nukkua yönsä kunnolla, kuin valvoa tuskaisen ja vatsakipuisen lapsen kanssa.

Toisekseen korvikkeen antaminen on työlästä imettämiseen verrattuna. Imettäessä maito on aina steriiliä ja sopivan lämmintä. Jos käyttää korviketta pullot ja tuttiosat pitää aina keittää jokaisen käyttökerran jälkeen ja maito pitää lämmittää sopivan lämpöiseksi. Kuvittele, että teet tämän esim. 4 kertaa yössä. Nouset joka kerta ylös sängystä lämmittämään maitoa. Ja pahimmassa tapauksessa joudut ensin keittämään pullon. Kun toinen vaihtoehto on, että nukut vauva vierelläsi ja käännät vain kylkeä ja annat tissin suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Symbioosi vauvan ja äidin välillä perustuu biologiaan. Vauva on kasvanut ja kehittynyt äidin kehon sisällä ensimmäiset yhdeksän kuukauttaan. Eriytyminen tapahtuu vähitellen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pieni vauva ei edes ymmärrä olevansa erillinen henkilö kuin äiti. Normaalisti biologia luo äidille hyvin vahvan tarpeen pitää vauva lähellään. Tietenkin nykyperheessä isä voi osallistua, ja toivottavaa onkin että osallistuu vauvan hoitamiseen ihan tasavertaisesti äidin kanssa. Biologinen side äidin ja vauvan välillä on silti korvaamaton eikä sitä pidä keinotekoisesti katkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan imettänyt, mutta lähdin kyllä viikoksi pois lapsen ollessa kaksikuinen. Lähdin vakavaan leikkaukseen ja olin sairaalassa pitkälti tajuttomana. Minua lohduteltiin että eihän se ole sama asia, kun ei ollut oma valinta..mutta mistäs se lapsi tietää olinko leikkauksessa vai huvilomalla?

Lapsi on nyt normaali aikuinen, ilman näkyviä traumoja psyykessä.

Lapset ovat sopeutuvaisia. Joskus saattaa tulla tilanteita, jolloin lapsi joutuu pakosta olemaan erossa vanhemmastaan. Se ei ole lapselle hyväksi, mutta tietenkään se ei automaattisesti aiheuta psyyken häiriötä. Lapsi sopeutuu tilanteeseen. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi lapsen edun tai hyvinvoinnin mukaista.

Minun tapauksessani se oli lapsen edun ja hyvinvoinnin mukaista, koska vaihtoehtona oli kuollut äiti. Se olisi varmasti aiheuttanut lapselle enemmän kurjia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Miksei nykyään voi alusta lähtien hoitaa äiti ja isä edes suunnilleen puoliksi? Olisi varmaan loppujen lopuksi kaikkien kannalta parempi ratkaisu kuin tämä, että äidit jäävät kotiin masentumaan ja uupumaan pahimmassa tapauksessa moneksi vuodeksi. Totuttakaa ne vauvat korvikkeeseen samantien niin ei tarvitse olla tissin koko aikaa saatavilla.

Jomman kumman on yleensä käytävä töissä. Mun mies on jäänyt kotiin jokaista hoitamaan kun lapset ovat olleet 12-18kk ja minä olen mennyt töihin. Vanhemmuus on ollut täysin tasa-arvoista vauvavuoden jälkeen. Se vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika.

Miksei äiti voi odottaa puolta vuotta tai vuotta ennen kuin lähtee reissuun? Ja miksei lähtisi ensin vaikka viikonlopuksi?

Koska ”kaikkihetimullenyt!!” Kyllähän näitä itsekkäitä äitejä on lähipiirissäkin nähty, joille se mitä MINÄ haluan on aina ja ikuisesti nro 1 ja mielellään ulkoistetaan lastenhoito ja kotityötkin kokonaan isälle, mutta siltikään ei itse haluta mennä töihin. Sen ymmärtäisin jos isä jäisi heti 3kk jälkeen vanhempainvapaalle, ja äiti menisi töihin, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksei äiti voi odottaa puolta vuotta tai vuotta ennen kuin lähtee reissuun? Ja miksei lähtisi ensin vaikka viikonlopuksi?

Koska ”kaikkihetimullenyt!!” Kyllähän näitä itsekkäitä äitejä on lähipiirissäkin nähty, joille se mitä MINÄ haluan on aina ja ikuisesti nro 1 ja mielellään ulkoistetaan lastenhoito ja kotityötkin kokonaan isälle, mutta siltikään ei itse haluta mennä töihin. Sen ymmärtäisin jos isä jäisi heti 3kk jälkeen vanhempainvapaalle, ja äiti menisi töihin, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan ole.

Koska äiti on itsekäs? Tottunut saamaan aina kaiken mitä haluaa? Pilalle hemmoteltu? Todella lapsellinen? Kykenemätön vanhemmaksi? Persoonallisuushäiriöinen? Ei välitä lapsestaan? Syitä voi olla monia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyajan perheessä tuon siteen pitäisi muodostua molempiin vanhempiin. Näin ollen kumpi tahansa voi olla hetken poissa, kunhan toinen pitää vahtia. Vastaavasti jos jompikumpi katoaa pitkäksi aikaa, lapsi tuntee itsensä hylätyksi.

Meillä yhdet tutut vietti kesälomansa niin että vauva-aikana ensin oli äiti viikon reissussa kavereittensa kanssa, sitten isä... Vauva oli vielä aika pieni, ehkä 3kk. Mitäköhän vauva siitä tykkäsi.. :(

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan imettänyt, mutta lähdin kyllä viikoksi pois lapsen ollessa kaksikuinen. Lähdin vakavaan leikkaukseen ja olin sairaalassa pitkälti tajuttomana. Minua lohduteltiin että eihän se ole sama asia, kun ei ollut oma valinta..mutta mistäs se lapsi tietää olinko leikkauksessa vai huvilomalla?

Lapsi on nyt normaali aikuinen, ilman näkyviä traumoja psyykessä.

Lapselle ero on siinä, että sinä et halunnut lähteä, ja kiintymyssuhteenne todennäköisesti oli turvallinen: tämä loi vauvalle kestävyyttä ennen eroa ja korjaavia kokemuksia eron jälkeen. Jos taas ensisijainen hoivaaja haluaa lähteä vauvan luota pitkäksi aikaa, se ero itsessään ei ole ainoa ongelma, vaan se kiintymyksen puute josta eron haluaminen viestii.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Isähän jää vauvan kanssa. Tuossa vaiheessa äiti on pesinyt vauvan kanssa ja ollut pelkkä tissi 6 kk ajan, on aika isänkin ottaa vastuuta ja äidin ryhtyä taas kokonaiseksi ihmiseksi.

Ni niinpä!

Ei muuta kuin häiriö kiintymyssuhteeseen. Voi olla traumatisoivaa. Ja siten vaikuttaa tulevaisuudessa hänen kaikkiin ihmissuhteisiinsa, parisuhde mukaan lukien. Noin varhaiseen traumaan on myös hyvin vaikeaa päästä käsiksi, kun ei ole vielä sanoja. Uskotte tai ette, äiti-tai se ykköshoitaja ylipäätään johon vauva ensin turvautuu, on ainutlaatuinen ja korvaamaton sen ekan 6kk. Hylkääminen-ja viikko on vauvalle ikuisuus- aiheuttaa vaurioita. Toki tästä voi olla piittaamatta ja jatkaa sitä hylkäämisten ketjua. Vauvalle se on vahingoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei äiti voi odottaa puolta vuotta tai vuotta ennen kuin lähtee reissuun? Ja miksei lähtisi ensin vaikka viikonlopuksi?

Koska ”kaikkihetimullenyt!!” Kyllähän näitä itsekkäitä äitejä on lähipiirissäkin nähty, joille se mitä MINÄ haluan on aina ja ikuisesti nro 1 ja mielellään ulkoistetaan lastenhoito ja kotityötkin kokonaan isälle, mutta siltikään ei itse haluta mennä töihin. Sen ymmärtäisin jos isä jäisi heti 3kk jälkeen vanhempainvapaalle, ja äiti menisi töihin, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan ole.

Koska äiti on itsekäs? Tottunut saamaan aina kaiken mitä haluaa? Pilalle hemmoteltu? Todella lapsellinen? Kykenemätön vanhemmaksi? Persoonallisuushäiriöinen? Ei välitä lapsestaan? Syitä voi olla monia.

Tai voisko vain joskus olla niin, että sairastuu eikä voi olla vauvan kanssa. Tai tulee ns once in a lifetime tilaisuus josta tietää, ettei toistu. Äiti ja isä rakastavat ja välittävät vauvastaan ja viettävät molemmat paljon aikaa vauvan kanssa, mutta vauvalla on myös isovanhemmat jotka viettävät paljon aikaa hänen kanssaan. Kiintymystä on, lämpöä ja sitä rakkautta.

Kammottavaa tämä äitien syyllistäminen, ilmeisesti ennen kaikki oli syvältä ja lapsista tuli kamalia kun nyt mitään et voi tehdä tai osoitellaan. Ei ihme että äideillä on paljon masennusta kun joka tuutista syyllistetään.

Niin käsittämättömiä tilanteita nähnyt lähipiirin vauva perheillä, että jos omien lasten aikaan olisi ollut vastaavaa, niin olisi todennäköisesti jäänyt lapset tekemättä. Vanhemmat lähes sidotaan kotiin ja symbioosiin vauvan kanssa. Kaikki tehdään perheenä, yksin ei vanhempi voi enää käydä missään. Hulluksi olisin tullut, enkä todellakaan ole minäminäminä tyyppi vaan aina viettänyt aikaa ja antanut rakkautta lapsilleni, unohtamatta silloin tällöin tehdä ihan omiakin juttuja. Erinomaiset välit heihin edelleen.

Ei tämä ole mikään päätösasia. Se, ettei äiti lähde pienen vauvan viereltään viikoksi yhtään minnekään, perustuu biologiaan. Ei tuore kissaemokaan jätä pentujaan hoitamatta, miten ihminen jättäisi?

Pieni vauva tarvitsee nimenomaan äitiään. Ainoastaan, jos äiti kuolee tai makaa teho-osastolla koomassa, voi alle 6 kk ikäistä vauvaa hoitaa pidempään joku muu.

Enkä todellakaan tarkoita, että äidin olisi oltava vauva sylissä 24/7. Mutta yksi yö on ihan maksimi erossaoloa noin pienestä, ja silloinkin imettävä äiti joutuu pumppaamaan maitoa, ettei tissit räjähdä.

Kyllä ihmettelen, että jollain pakottava tarve lähteä pois vauvan luota moneksi päiväksi! Surettaa kaikkien vauvojen puolesta, joiden äiti ei välitä niistä :( t. Äiti ja 6kk tyttö

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan imettänyt, mutta lähdin kyllä viikoksi pois lapsen ollessa kaksikuinen. Lähdin vakavaan leikkaukseen ja olin sairaalassa pitkälti tajuttomana. Minua lohduteltiin että eihän se ole sama asia, kun ei ollut oma valinta..mutta mistäs se lapsi tietää olinko leikkauksessa vai huvilomalla?

Lapsi on nyt normaali aikuinen, ilman näkyviä traumoja psyykessä.

Niin, mutta sinä oletkin normaali lastaan rakastava äiti, joka ei olisi kevyin mielin jättänyt vauvaansa viikoksi loman takia. Jos olisit ollut jälkimmäinen mamma, olisi lapsi kasvanut kieroon (loman väliin jättämisestä huolimatta). Tervepäinen nainen ei jätä vauvaansa huvin vuoksi ja pitkäksi ajaksi. Lapsi, jota ei rakasteta kasvaa kieroon.