Miten usein osallistut "tyttöjen iltaan"?

Minä osallistun noin joka viides vuosi. Mies noin 2-5 kertaa vuodessa. Omalla kohdallani kyse on naispuolisten työkavereitten kanssa vietetyistä illoista, ravintolassa syömistä, teatteria yms. Miehellä erään järjestön kautta tutuiksi tulleista kavereista, käyvät keikoilla, joskus ulkomailla, baareissa yms. 

Tyttöjen illassa olen tainnut viimeksi olla yli 10 v sitten. Kaverin polttarit oli tuolloin. Lisäksi on ollut joitain tyttöjen päiviä, esim. vauvakutsut ja suvun naisten lenkkipäivä. Mies ei ole noista mitään erityistä mieltä.

Mies käy ehkä kerran kesässä terassilla kavereiden kanssa +joku pyöräily/mökkireisu kesällä ja jokavuotisilla laskettelureissuilla pitävät myös poikien iltaa. Töihin liittyen on välillä tosi useastikin iltahäppeninkejä, mutta noissa jonkin verran myös naisia mukana, enkä ehkä puhuisi konferenssin iltajuhlasta tai firman kesäjuhlasta "poikien iltana" (vaikka kuvien mukaan osallistujista 95% on miehiä). Kiva että pitää yhteyttä kavereihinsa.

Mä en oikein tiedä, osallistunko mä "tyttöjen iltoihin". Ei nyt ainakaan tule mieleen sellaista tilannetta, jota olisi voinut tyttöjen illaksi nimittää. Me asutaan kaukana meidän ns. "hyvistä kavereista", joten heitä tulee nähtyä hieman harvemmin. Yleensä nähdään kavereita viikonloppuvierailujen merkeissä. Mulla ei ole oikeastaan sellaista naisporukkaa, jonka kanssa vietettäisiin tuollaisia iltoja, vaan ennemmin vietän aikaa naispuolisten kavereiden kanssa kaksin tai sitten jollain perhekombinaatiolla. Täällä asuinpaikkakunnallamme mulla on harrastuskavereita, mutta heidän kanssaan tavataan pääasiassa harrastusten merkeissä. No, nyt kun tallillemme muutti uusi hevonen, hänen omistajansa sanoi, että järjestää tallilaisten saunaillan jossain vaiheessa.

Mun miehellä on kaksi kaveriporukkaa, joista toinen on myös mun kavereita. Sen toisen kanssa mies tapaa muutaman kerran vuodessa, joskus meillä (jolloin minä ja lapset ollaan yleensä kotona), joskus muualla. Toisen porukan kanssa tavataan yleensä yhdessä, paitsi nyt juuri muutama viikko sitten mieheni teki moottoripyöräreissun parin porukkaan kuuluvan kanssa. Mä teen samoin omia moottoripyöräreissuja joidenkin tuon porukan jäsenten kanssa. Harvemmin päästään miehen kanssa yhdessä lastenhoidon takia. Toisaalta myös nuo ilman puolisoa tehdyt reissut ovat kivoja.

Varmaan parikymppisenä, olen nyt keski-ikänen.

Ei mulla ole sellaisia naispuoleisia ystäviä joiden kanssa haluaisin jotain tuollaista tehdä. Lisäksi olen niin introvertti, että isompi lauma saa aikaan ahdistusta eikä hyvää mieltä.

Pari kertaa vuodessa ulos työpaikan porukan (miesvaltainen ala) kanssa, pari kertaa hyvän miespuoleisen ystävän kanssa kaljalle, muutama kerta kaffelle naispuoleisen opiskelukaverin kanssa.

Eikä mieskään vastaavissa juokse, pari kertaa käy terassilla/oluella parin työssä ystävystneensä kaverin kanssa. Nuoruuskaverit on hänellä kaukana eikä juuri pidä yhteyksiä.

Lapsenvahditkin meillä on vähissä, eli jos kerran tai pari vuodessa päästään yhdessä keikalle tai jopa fesatarille, niin kiva.

1-2 kertaa kuussa, jos tällä siis ilmeisesti tarkoitetaan naispuolisten ystävien tapaamista? Usein nämä on vain sellaisia että menen ystäväni luo, tilataan pitsaa, juodaan viiniä ja katsotaan leffaa villasukat jalassa. Joskus saatetaan käydä ulkona syömässä, terassilla, elokuvissa tai konsertissa.

Ilman lapsia niin että lähdetään viihteelle/risteilylle/kylpylään yms. ehkä kerran kuussa tai kahdessa. 

Muuten tapaillaan niin että lapset ovat mukana tai perheinä. 

Miehelle asia on ok. Puhuimme asiasta jo ennen kuin hankimme lapsia ja sanoin etten ala luopumaan kokonaan entisestä elämästäni ja istumaan kotona lasten kanssa tukka paskaisena ja pieruverkkareissa.

En koskaan, kavereita on molemmista sukupuolista. En osallistu mihinkään Tupperware- kutsuihin.

Muutaman kerran vuodessa tulee tyttöjen iltoja. Menen aloittelemaan jonnekkin kaverille, käydään yökerhossa tanssimassa ja jään kaverille yöksi. Joko samalla tai naapuripaikkakunnalla.

Miehelle ok. Ei ongelmaa. Miksi olisi?

Sama tahti miehellä. Koitan usuttaa häntäkin aina jäämään kaverille yöksi, mutta vääntyy aina kotiin. Tämän koen siksi hieman rasittavana, että lapset tietenkin metelöi ja toinen koittaa yläkerrassa nukkua. Toisaalta miehellä ällistyttävät unenlahjat minuun verrattuna.

Lapsia kaksi ja ei tukiverkkoja tai mummoloita lähellä. Kotona ei siis meillä koskaan aloitella tai iltaa isututa kaverien kanssa. 

En koskaan. Minulla on useita hyviä ystäviä, mutta ei mitään sellaista porukkaa, mikä iltoja viettäisi. Jos käyn ystäväni luona kahvilla tai käymme yhdessä vaikka konsertissa, en kutsu sitä tyttöjen illaksi. Minusta tyttöjen ilta isomman porukan illan viettoa yhdessä. Miehellä on kyllä miesten iltoja. Hänellä on sellainen porukka, jonka kanssa ovat tunteneet lähes koko ikänsä. Asuvat vaan kaikki kaukana toisistaan, joten kun tapaavat, 1-2 kertaa vuodessa, ovat sitten vaikka jonkun mökillä koko viikonlopun.

Kun en päästä miestä niin en voi itsekään käydä.

Mies siis pettäis jos päästäisin

En koskaan, jos tarkoitetaan porukalla tekemistä. Minulla on ystäviä, jotka eivät tunne tosiaan. Kouluajoilta yksi, opiskeluajoilta yksi, eri työpaikoilta kaksi ja lapsen kaverin äiti yksi. Tuntuisi väkinäiseltä tutustuttaa heidät toisiinsa. Tai emmä tiedä, ehkä se jopa toimisi. Mutta olen tottunut tähän, että jokaisen kanssa tehdään vain kahdestaan jotain.

Jos tyttöjen ilta voi myös tarkoittaa, että kahdestaan tehdään jotain, niin silloin ehkä pari kertaa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Kun en päästä miestä niin en voi itsekään käydä.

Mies siis pettäis jos päästäisin

Neuvoni: silmät auki puolisoa valittaessa.

Ei meillä ole mitään iltoja joissa toinen sukupuoli on kielletty. Joskus mies käy joidenkin kaveriensa kanssa jossain, ja joskus minä. Illoissa voi olla pelkkää samaa sukupuoltaolevia, mutta se johtuu ihan muista asioista kuin sukupuolesta.

En olisi yhdessä miehen kanssa joka erottelee vielä aikuisena sukupuolet toisistaan "sinä et voi tulla leikkiin mukaan koska olet tyttö"

Vierailija kirjoitti:

Kun en päästä miestä niin en voi itsekään käydä.

Mies siis pettäis jos päästäisin

Niin tarkkaan ei aikuista ihmistä pysty vahtimaan, etteikö voisi pettää jos haluaa.

Ukko vaihtoon.

Meillä on ja töissä porukka, joiden kanssa bileet 2-3 kertaa vuodessa. Ravintolaan ensin syömään. Sitten johonkin vuokrahuoneistoon tai jonkun kotiin höpötteleen, laulaan karaokea, tanssimaan tai ja sieltä sitten baariin. Kivaa on.

Molemmat käymme noin kerran kuussa. Ystäviä tapaamne muissa merkeissä toki useammin.

Meillä yliopistoajoilta kasassa hyvä tyttöporukka, asutaan vain vähän ympäri Suomea. Kerrasta muutamaan kertaan vuodessa pidetään jonkinlainen tyttöjen ilta, oli se sitten istuskelua jonkun kotona, jonkun mökillä tai vaikka risteily.

Tyttöjen iltaa en vietä koskaan, ei ole olemassa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisin semmosta viettää.

Mies käy muutaman kerran vuodessa.

Noin kerran kuussa. Tosin tyttöjen illasta ei aina ole kyse, joskus seuranani on vain yksi ystävä ja joskus miespuolinen ystävä tai useampi. Mutta siis keskimäärin kerran kuussa lähden viihteelle muiden kuin mieheni kanssa.

Ehkä kerran kuussa. Katsellaan leffoja, vähän siideriä ja sitten tyynysotaa 😁

N19