Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Oma asunto - parempi ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkkeilen paljon, koska asun kerrostalossa. En koskaan näe omakotitalojen pihoilla muuta kun ruohonleikkaajia, lumenluojia tai muuta raatamista. Omakotiasujana en ehtinyt tai jaksanut harrastaa mitään kun aina oli joku hemmetin työmaa odottamassa.
OMISTUStaloissa on kiva tehdä pihatöitä omalla porukalla ja katsoa kuinka OMISTUSvaimo leikkii lasten kanssa. Parisuhteetkin kestävät OMISTUSasujilla tunnetusti pidempään ja jälkikasvusta tulee kunnollisia kansalaisia.
Koska olet viimeksi nähny vuokrakorsun pihalla koko perheen viettävän yhdessä laatuaikaa? Jos niissä vanhempia ja lapsia näkyy, niin yleensä kiukkuinen rööki suussa oleva isä- tai äiti-oletettu komentaa tenavaansa kiireellä kotiin, alkaahan televisiosta juuri se iltapäivän saippuasarja
Mites OMISTUSasunnot? Ne jäi pois.
Meidän taloyhtiössä perheet kyllä viettävät pihalla laatuaikaa, kesällä toki enemmän kuin nyt. Meillä on viihtyisä piha, joka just toissavuonna rempattiin.
Kunnon OMISTUStaloyhtiössä tuo voi onnistua. Mutta aina niihin tahtoo eksyä vuokratuhnuja, joiden lapset purkavat tylsää elämäänsä tinttaamalla pienempiä lapsia pihalla turpiin tai särkemällä/varastamalla OMISTUSasujien lasten hieman paremmat lelut. Keskiluokkaisilla OMISTUSasumiseen pohjautuvilla pientaloalueilla lapsetkin tulevat paljon paremmin toimeen keskenään, leikkivät yhdessä, tekevät yhdessä majoja jne. Keskiluokkainen vastuullisuus siis tarttuu lasten käytökseen jo leikki-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ihmettelen, että miten joku jaksaa käyttää vapaa-aikansa pihahommiin ja lumitöihin. Kerrostalossa asuminen on niin lokoisaa, eikä minulla ole mitään tarvetta möykätä tai ruveta nikkaroimaan ja paukuttamaan kämpässäni jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Hengaillaan sakin kanssa kerrostalon etuovella. Siihen on tuotu sohva ja tuoleja sekä grilli.
Räpätään ja breikataan, dokaillaan ja poltellaan. Räitään ja chillaillaan.
Mukaan tulee pihan muijia yh:t, tyttäret ja muutkin.
Vietetään aikaa lähiössä lähiötunnelmissa.
Hyvä yhteishenki löytyy. Loppukeväästä on talkoot ja syksyllä toiset.
Räppääminen ja breikkailu on lähinnä tämän kerrostalon juttu. Ikähaitari on vauvasta vaariin.
Nuoremmat skeittailee ja pummii tupakoita vanhemmilta. Katuelämää parhaimmillaan.
Aika harva viitsii jumittaa kämpällä kun kaikki ollaan alapihalla chillailemassa.
Talvisin vähän eri, mutta heti kun alkaa lämpö kohoamaan niin porukat on pihas.
Kesäisin aamusta iltaan meno päällä. Kesää odotellessa.
Viereisellä kerrostalolla kuului eilen jo humalaista sekoilua ja älämölöä. Huomaa että terassikelit alkaa olla lähellä.
Kuului sivulta ja näkyi kun kädet viuhui tiukkaan tahtiin:
-heii mää matowaki bää, pidipadi pää pää matovaki sää, hei hei määä bää mää bää...
Oli niin osuva weetee-riimi että jäi korviin kun tulin omalle kotiovelle. Samalla iski kova myötähäpeä. Viereisen talon sossuporukka tosiaan pitää kovia kemuja läpi kesän rappunsa edessä. Hyvä heidän on rillutella, kun on risat sohvat tuotu kadulle ja leirijakkarat.
Itseä henk.koht Tituttaa tulla ylitöistä ja nähdä että tietyllä porukalla on taas hauska leppoinen kesäloma päällä. Pätkätyöläisille ei kesälomia myönnetä.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsuuteni maalla, tietysti omassa talossa.
Minusta tuli syrjäytynyt ja yksinäinen ihmisrukka.
No en yhtään ihmettele. Voi olla lapselle tosi rankkaa. Oliko vanhempasi omassa talossaan ja sinäi siis omassa? Olivatko ne talot kuitenkin lähekkäin?
Tiedän miehen jonka vanhemmat erosivat ja jättivät 12 vuotiaana miehen taloon asumaan, koska hän ei halunnut muuttaa kummankaan luokse. Mutta halusi siis itse jäädä kotiin asumaan,oli pärjäävä ja kunnollinen 12 vuotias ja vanhemmat vei rahaa kun oli loppunut. Nykyään tuosta tulisi lasu.
Kerrostalojen lapsilla on nastempaa. On usein jengejä ja saman kadun porukka jotka suojelee ulkopuolisilta. Sisäpihat on yksi perinteisimpiä asumismuotoja ihmiskunnan historiasta ja sattumoisin kaupungit ovat sisällyttäneet tämän muodon ihmisten luontaiseen asumiseen.
Sisäpiha oli kartanoilla ja linnoillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa kerrostalossa se, että ei ole omaa pihaa, jossa viettää aikaa. Olen todellakin ostamassa oman talon. Elämä ei tunnu kokonaiselta kerrostalossa. Mulle kotona tehtävät puhteet ovat mieleistä tekemistä, tykkään rempata, korjata, hoitaa pihaa, niistä on kokemusta nuoruusvuosilta.
Runkkaan vapaa-ajalla. Toisaalta runkkaisin vapaa-ajalla myös omakotitalossa, että eipä tuo suuria kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa kerrostalossa se, että ei ole omaa pihaa, jossa viettää aikaa. Olen todellakin ostamassa oman talon. Elämä ei tunnu kokonaiselta kerrostalossa. Mulle kotona tehtävät puhteet ovat mieleistä tekemistä, tykkään rempata, korjata, hoitaa pihaa, niistä on kokemusta nuoruusvuosilta.
Oma piha on suhteellisen uusi keksintö.
Pihat on aina olleet yhteisön yhteistä reviiriä.
Kannattaa ottaa se piha haltuun. Meillä oli nuorisojengiä jotka valtasi leikkipuiston ja nurmikkoalueen.
Väistyivät sitten kun me perheelliset tulimme viettämään kesää siihen alueelle.
Se piha-alue pitää ottaa itse haltuun hengailemalla siinä aamusta iltaan.
Hyvä keino on vaikka mennä siihen ison kaljasalkun kanssa viettämään aikaa ja kutsua muita mukaan juomaan kaljaa keskellä kesää. Se on hauskaa. Lähikiskalta voi aina laittaa jonkun hakemaan röökit jos tekee mieli.
Vierailija kirjoitti:
Runkkaan vapaa-ajalla. Toisaalta runkkaisin vapaa-ajalla myös omakotitalossa, että eipä tuo suuria kerro.
Oletko se joka jäi google-mapsin kuvausryhmälle kiinni runkkailusta riipputuolissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina asunut kerrostalossa, vertailukohtana on mökkielämä. Meille valmistui muutama vuosi sitten talviasuttava mökki, joka on täysin varusteltu. Mies tykkää kovasti, se on tuollainen puuhastelija. Minulle riittää puuhasteluksi, että kerran vuodessa toteutan jonkun sisustusprojektin. En keksimällä keksi projekteja.
Niin kotona kuin mökillä tykkään vapaa-ajalla laittaa ruokaa. Mökillä on helpompi grillata, mutta pari kuukautta sitä hommaa riittää mainiosti.
Pidän liikunnasta, normaaliaikana ryhmäliikunnasta ja kuntosalista, nyt kotitreeniä ja kävelylenkkejä. Kotoa on helpompi lähteä erilaisille kävelyreiteille. Kesällä voin mainiosti treenata myös kerrostalon takapihalla, lähipuistossa tai uimarannalla. Ei haittaa jos joku katsoo. Mökillä treenaan pihalla, jos hyttyset ei häiritse liikaa. Tai siitepölyt tai tule liian kuuma.
Koira on tavallaan helpompi mökillä, se ei vaan viihdy yksin, joten pakko lähteä ulos iltapissan kaveriksi. Koiralle ei riitä liikunnaksi pihapiirissä pyöriminen, joten lenkille pitää lähteä joka päivä riippumatta siitä missä ollaan. Kaupungissa on enemmän koirakavereita, maalla muuta ihmeteltävää.
Lisäksi katson telkkaria, luen, autan lapsia läksyissä ja juttelen ja puuhastelen heidän kanssaan.
Kyllä minullakin oli oikeastaan aika tylsää kerrostalossa ja nyt rivitalossakin. Kerrostalossa yritin kasvattaa parvekkeella kaikenlaista, se oli kivaa. Rivarin pihallakin on nyt pieni lavatarha. Mutta kyllä minä kaipaan sitä, että voi varsinkin kesällä olla ulkona menemättä mihinkään. Ei aina huvittaisi erikseen lähteä ulkoilemaan, on niin paljon kivempi kun voi vaan mennä ulos, päästää koiran siihen vapaaksi ja puuhastella jotain tai ihan vaan laiskotella. Lasten kanssa varsinkin on paljon helpompaa, kun lapset voi juosta ulos ja sisään mielensä mukaan, kerrostalossa pitäisi lähteä erikseen johonkin leikkipuistoon. Nykyinen piha on vaan niin pieni, ettei siinä oikein mahdu juoksentelemaan eikä oikein voi muuta tehdä kuin istuskella.
Mutta ymmärrän, että joillekin sopii ihan hyvin se, ettei kotona olla kuin sisällä. Kyllähän sitä kaikkea tekemistä löytyy sielläkin ja ulos pääsee sitten jos vaan lähtee. Itselle ei vaan semmoinen pidemmän päälle sovi, vaikka onhan kerrostalossa oma helppoutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalojen etu on se että harva kehtaa vallata sitä pihaa omaan käyttöönsä. Ovat ujoja.
Kyllä siihen omaan pihaan on täysi mahdollisuus kunhan vain tunkee ittensä sinne ja alkaa oleilemaan sielä päivittäin aamusta iltaan.
Kyseessä on henkinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalojen etu on se että harva kehtaa vallata sitä pihaa omaan käyttöönsä. Ovat ujoja.
Kyllä siihen omaan pihaan on täysi mahdollisuus kunhan vain tunkee ittensä sinne ja alkaa oleilemaan sielä päivittäin aamusta iltaan.
Kyseessä on henkinen juttu.
Ainoa vaan, että jos siihen kerrostalon pihalle jättää jotain tarvitsemaansa tavaraa, vaikkapa riippumaton, kasveja tai lasten leluja niin joku käy sitten rikkomassa, sotkemassa tai varastamassa ne. Eli aina pitää kuskata tavaransa mukana edestakaisin. Ja jos tulee vessahätä kesken riippumatossa lukemisen, on vessaan paljon pidempi matka kuin omakotitalossa. Tai jos haluaa juoda kahvit ulkona, ei ole kiva roudata niitä kahvitarjoiluja pitkin rappukäytävää. Tai jos haluaa juopotella niin joku tulee kuitenkin valittamaan ettei saa yhteisellä pihalla kun lapset voi nähdä. Kerrostaloja ja niiden pihoja on tietysti erilaisia, mutta kyllä se ulkona oleskelu vaan on helpompaa omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut rivitalossa, omakotitalossa ja kerrostalossa. Kyllä kerrostalossa on vaivatonta, huolta vailla olemista.
Olen erittäin tyytyväinen.
Välillä ulos kävelemään, pyöräilemään, ruoan laittoa, pyykin pesua ja siivousta.
Tietokoneella hommia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä.
Ja parveke kovassa käytössä. Yksi huone näin lisää.
Asuin pienellä paikkakunnalla, pienessä kerrostalossa. Kerrostalolla oli oma iso tontti. Pihalle ja varsinkin takapihalle asukkaat saivat kesäisin laittaa omia kukkapenkkejään ja puittenkin taimia. Asukkaat olivat melkein kaikki eläkeläisiä.
Talvisin kävi "linkomies" aina enimmät lumet pihalta putsaamassa. Joku asukas silti meni lumikolan kanssa "kuntoilemaan".
Nyt asun isommassa kaupungissa.
Tietokoneen kanssa voi puuhastella yhtä ja toista. Esim skannata vanhoja valokuvia ja parannella niitä, tutkia (paikallis)historiaa ja sukua, kerrata unohtuneita koulussa opittuja, kirjoitella omia juttuja... voi hyvänen aika vaikka mitä, ei 24h vuorokaudessa riitä. Nyt on menossa kameralla kuvien otto: vuoden 365 erilaista pilveä, heh.
Jopa ompelukoneen olen kaivanut esille komerosta. Monenväristä villalankaa ostanut. Öljyvärimaalausta kunhan inspiraatio iskee.
Ruuanlaitosta en pidä ja kaipaan aikoja, kun sai työmaalla edullisesti syödä valmista.
Terveisin 70v.
Minä olen av:lla vapaa-aikana, mutta niin olisin, vaikka asuisin missä. Voisihan se olla kivaa tehdä puutarhatöitä tai jotain muita ulkojuttuja, mutta en kuitenkaan loppujen lopuksi viitsisi, vaikka kuinka sellaisesta haaveilisin. Jos asuisin ok-talossa, se rapistuisi huonoon kuntoon alta aikayksikön.
Kerrostalossa ei tarvitse koko aikaa kytätä ikkunasta, josko varkaat ovat jo pihalla. Ikkunaverhojakin voi pitää auki, koska kukaan ei tuijota nenä kiinni lasissa sisälle. Omakotitaloissa en ole koskaan nähnyt ihmisiä pihoilla, korkeintaan lapsen pomppimassa trampoliinissa, usein sekin on tyhjä. Tuskin kukaan oikeasti pihalla mitään tekee.
Elän ihan tavallista elämää. En ole kiinnostunut puutarhanhoidosta, hoidan siis kotona viherkasveja ja kesäksi hankin amppelikukan parvekkeelle. Jos haluaisin, niin saisin varmasti kaivaa pihalle kukkapenkin, mutta kuten sanottua, ei kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Kirjoitan kirjeitä, kesällä pihakeinussa sään salliessa. Pihalla on myös grillimökki, jossa saa grillata, käytännössä sinne voi mennä halutessaan, harvoin siellä on ketään viikonloppuiltoja lukuun ottamatta ja joskus istun siellä itsekin iltaa. Taloyhtiö on pieni, joten talohuoltoyhtiötä ei ole. Niinpä lumityöt hoidetaan yhteisesti, tänä talvena ne olen käytännössä hoitanut itse. Se on täysin vapaaehtoista, mutta otan sen hyötyliikunnan kannalta. Nurmikonleikkuuseen en ole osallistunut, kun epäilen taitojani päältäajettavan kanssa.
Naapurit on mukavia, kaikkia tervehditään ja turhista ei niuhoteta, vaikka välillä niitä vänisijöitäkin on tässä asunut. Yleensä ovat lopettaneet, kun eivät ole saaneet liittolaisia. Joo, että mulla ei ole valittamista.
Viisikymppisinä siirryttiin okt:sta kerrostaloon. Ihanaa, kun mitään ei ole enää pakko, mutta jos haluaa, niin voi vaikka haravoida syksyllä talon pihaa. No itse en todellakaan halua. :) Koiran kanssa lenkkeilen ja käyn ratsastamassa. Kesällä veneilemme ja käymme mökillä. Talvella viihdyn pääosin kotona vapaa-ajalla, eli puuhastelen jotain pientä, tai olen vaan ja latson esim. tv:tä tai luen. Lapsenlapset käyvät muutaman kerran vuodessa ja me vierailemme heidän luonaan mahdollisuuksien mukaan. Sopivan leppoista elämää, okt:n työleiriä en enää jaksaisi.