Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Ei kerrostalossa asuessa tarvitse olla neuroottinen, ihan hyvin voi harrastaa esim. ompelemista. Tietysti jos kone on vanha ja tosi meluisa, niin kannattaa ehkä ajoittaa ompelu muualle kuin keskiyöhön.
Mitä tekemistä siellä omakotitalon pihalla talvella on niiden lumitöiden lisäksi? Sellaista, mitä ei olisi voinut tehdä rivarin pihalla? Varmaan tietty mahtuu tekemään komeamman lumilinnan, jos sattuu tulemaan riittävästi lunta ja sellaisesta tykkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu kysymys ja vastauksen ymmärtäminen: Mitä teet kun olet sisällä? Ai sinä vaan angstaat siellä kerrostalokopperossasi ja kökit sisällä eli pyöräilet kavereiden kanssa kahvilaan meren rannalle ja käyt puistokonsertissa, minä taas kirmaan nurmella ja heitän kärrynpyöriä ja nautin elämästä. Se on elämää se.
Aloittajalla on oppimatta vielä se että kaikki eivät pidä samoista asioista. Onneksi meillä on mahdollisuus valita miten asumme ja aikamme vietämme.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten oman pihan olemassaolo tai puute vaikuttaisi vapaa-ajanviettoon kovin dramaattisesti. Ei mulla ainakaan olisi aikaa tai kiinnostusta istua pihalla päivät pääksytysten, vaikka mulla sellainen olisikin.
Eli vastaus: vapaa-ajallani teen ihan mitä milloinkin. Ratsastan, katson Netflixiä, pelaan ystävien kanssa pihapelejä läheisellä kentällä tai lautapelejä/pleikkaria sisällä, juon alkoholia, luen kirjaa, kirjoitan gradua, ulkoilutan kissaa, ulkoilen muuten vaan, käyn elokuvissa, kahviloissa, ravintoloissa ja kuppiloissa, matkustelen, lumilautailen...
En ihan ehkä tajunnut kysymystä.
Itse kyllä tajuan, että omakotitalo vaikuttaa paljonkin vapaa-ajan viettoon. Siellä on jatkuvasti pientä laittamista, mutta toisaalta se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä kerrostalossa ei ihan niin helposti tulisi tehtyä. Esim. itseäni voisi kiinnostaa oma nikkarointipaja, mutta ei sellaista oikein kerrostaloon laiteta, eikä kuitenkaan ole sama asia, että pääsee johonkin kansalaisopiston kurssille kerran viikossa tiettyyn aikaan.
Koiriakin voisi kai olla helpompi pitää omakotitalossa kuin kerrostalossa.
Tuollaiset muutamat asiat kiinnostaisivat minua omakotiasumisessa, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa, että oikeasti koskaan muuttaisin omakotitaloon.
Kun seurailen kavereitani ja heidän tekemisiään, niin välillä olen lähes kateellinen heidän koiraharrastuksistaan ja kotoiluistaan ja kaikista hienoista käsitöistä ja tuunauksista, joita tekevät (tai ei kateus mutta sellainen "voi! olisipa minullakin aikaa tuollaiseen. Onpas ihanan näköistä touhua.") mutta sitten muistan, että en oikeasti ole ollenkaan sellainen ihminen, joka puuhailisi kotona. Vastaavasti heille saattaa varmaan tulla välillä pieni kateus / "voisinpa minäkin"-olo jostain, mitä on minulle melko tavallista ajan viettoa.
Olin koko elämäni asunut kerrostalossa ja se oli ihanaa niin kauan kun mulla ei ollut lapsia. Kävin syömässä ravintoloissa, näin kavereita, kävin leffassa, shoppailemassa ja katsomassa nähtävyyksiä (silloin kun asuin ulkomailla). Ja luin PALJON kirjoja.
Mutta sitten kun sain lapsen niin tuntui että olen ansassa. Lukea ei enää pystynyt kun lapsi tarvitsi huomiota ja vahtimista hereillä ollessaan ja nukkuessaan munkin piti nukkua. Kävelin pitkiä matkoja usein mutta sekin alkoi tuntua tylsältä. Ennen lapsia kuuntelin musiikkia samalla kun olin liikenteessä mutta lapsen kanssa ei voinut koska piti kuulla ja kuunnella häntä. Lapsen kanssa oli stressaavaa lähteä minnekään koska bussit oli usein ihan täynnä ja ratikalla ei päässyt moneenkaan mielenkiintoiseen paikkaan. Metroihin ei saanut viedä rattaita ruuhka-aikaan. Asuin siis ulkomailla jos joku miettii tätä.
Sitten meille tarjoutui tilaisuus vuokrata edullisesti omakotitalo isolla pihalla. Tämä tuntuu ihan unelmaelämältä tässä elämäntilanteessa. Lapset leikkii omalla pihalla samalla kun mä teen pihatöitä. Nyt tuntuu että mulla on mielekästä tekemistä ja kaupunkiin voi ajaa hetkessä jos haluaa tehdä samoja juttuja kuin ennen vanhaan. Kaverit on vaihtunut pitkälti muihin äiteihin mikä johtuu ihan siitäkin että asutaan mulle uudella paikkakunnalla. Vanhat kaverit asuu entisessä maassa tai 300 km:n päässä.
Sehän on totta, että kerrostaloasujan pitää "lähtemällä lähteä ulos". Se onkin yksi niistä asioista, joista itse en pidä. Olen laiska, joten olen paljon kotona sisällä ja roikun netissä. Mutta nimen omaan koska olen laiska, en minä siellä pihallakaan paljon mitään tekisi. Haluaisin pihan vain siksi, että voisin esim. löhötä lukemassa lehteä sillä aikaa kun perunat kiehuvat kattilassa tai pesen pyykkiä. En koe, että uskaltaisin jättää kattilan liedelle ja lähteä täältä kerrostaloasunnostani taloyhtiön pihalle. Ei siinä paljon mitään ehtisikään. Ensin alas ja 10 minuutin kuluttua takaisin ylös. Ei kovin rentouttavaa.
Kyllä minä voisin vähän haravoida ja muutaman kukan istuttaa, mutta en varsinaisesti halua mitään hommia ja uurastusta. Uskon, että oma piha saisi minut ulos vähän useammin, ja sitä tavallaan kaipaan, mutta kaikkea ei voi saada. Minulla ei ole varaa Helsingissä sellaiseen asuntoon, jossa on suojainen piha. Haluan olla siellä rauhassa muiden katseilta.
Vastaus siis kysymykseesi, ap, niin vietän vapaa-aikani netissä ja nukkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus siis kysymykseesi, ap, niin vietän vapaa-aikani netissä ja nukkumalla.
Tarkennan vielä, että jos olisi piha, niin nukkuisin ja löhöilisin siellä.
Mulle olis ihan painajaista hoitaa jotain puutarhaa. En kyllä edes osaisi. No toisaalta jotkut porkkanapenkit yms olisi kyllä kiva juttu. Vapaa-ajalla mä luen paljon, katson leffoja ja sarjoja, roikun netissä muuten vaan, leikin kissan kanssa. Hyvällä säällä istun parvekkeella lukemassa, usein syödäänkin siellä. Käyn torilla aika usein, lenkillä läheisessä metsässä, kirjastossa, kahviloissa, kavereilla kylässä, pubissa, matkustelen, ruokaa laitan näin lomalla ns.pitkän kaavan mukaan.
Hyvin kuluu aika kerrostalossa asujalla. Mun sisko asuu omakotitalossa yksin. Se ei ole koskaan ulkona. Pakolliset pihatyöt tekee. Sillä on hullu naapuri, ei voi oleskella ulkona. Siksipä hän onkin tällä hetkellä Helsingissä lomailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavasti sisäsiistien harrastusten parissa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään seinänaapuria ei ole eikä ketään asu alapuolella joten ei tarvitse olla hiljaa. Meillä on puisto ja merenranta talon vieressä, ei tarvitse lähtemällä lähteä, sen kun kävelee ulos ovesta. Sijainti on kerrostaloasunnon tärkein ominaisuus, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Harva kuitenkaan asuu sellaisessa kerrostalossa, jossa ei ole seinänaapureita eikä alapuolellakaan ketään. Eikä kaikilla se meri ole heti vastassa, kun astuu ovesta ulos.
Kertostalo missä itse asuin, oli keskustassa ja kun astui pääovesta ulos, olit kadulla :/Ap.
Miksi ihmeessä muutit taloon jonka sijainti oli tuollainen jos kerran viihdyt ulkona? En ymmärrä.
Olosuhteiden pakosta asuin puoli vuotta kerrostalossa.
Mutta asuuhan kerrostaloissa silti paljon muutakin porukkaa, joilla on seinänaapurit eikä meret ja puistot ala kotiovelta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten oman pihan olemassaolo tai puute vaikuttaisi vapaa-ajanviettoon kovin dramaattisesti. Ei mulla ainakaan olisi aikaa tai kiinnostusta istua pihalla päivät pääksytysten, vaikka mulla sellainen olisikin.
Eli vastaus: vapaa-ajallani teen ihan mitä milloinkin. Ratsastan, katson Netflixiä, pelaan ystävien kanssa pihapelejä läheisellä kentällä tai lautapelejä/pleikkaria sisällä, juon alkoholia, luen kirjaa, kirjoitan gradua, ulkoilutan kissaa, ulkoilen muuten vaan, käyn elokuvissa, kahviloissa, ravintoloissa ja kuppiloissa, matkustelen, lumilautailen...
En ihan ehkä tajunnut kysymystä.
Itse kyllä tajuan, että omakotitalo vaikuttaa paljonkin vapaa-ajan viettoon. Siellä on jatkuvasti pientä laittamista, mutta toisaalta se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä kerrostalossa ei ihan niin helposti tulisi tehtyä. Esim. itseäni voisi kiinnostaa oma nikkarointipaja, mutta ei sellaista oikein kerrostaloon laiteta, eikä kuitenkaan ole sama asia, että pääsee johonkin kansalaisopiston kurssille kerran viikossa tiettyyn aikaan.
Koiriakin voisi kai olla helpompi pitää omakotitalossa kuin kerrostalossa.
Tuollaiset muutamat asiat kiinnostaisivat minua omakotiasumisessa, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa, että oikeasti koskaan muuttaisin omakotitaloon.
Kun seurailen kavereitani ja heidän tekemisiään, niin välillä olen lähes kateellinen heidän koiraharrastuksistaan ja kotoiluistaan ja kaikista hienoista käsitöistä ja tuunauksista, joita tekevät (tai ei kateus mutta sellainen "voi! olisipa minullakin aikaa tuollaiseen. Onpas ihanan näköistä touhua.") mutta sitten muistan, että en oikeasti ole ollenkaan sellainen ihminen, joka puuhailisi kotona. Vastaavasti heille saattaa varmaan tulla välillä pieni kateus / "voisinpa minäkin"-olo jostain, mitä on minulle melko tavallista ajan viettoa.
Meillä on talossa tuollainen nikkarointiverstas (kerrostalo siis, Hki). Mun mies kävi siellä tekemässä kissalle hienon kiipeilyhyllykön. Työkalut on vähän "vanhoja" talon puolesta, mutta naapurit lainailee toisilleen parempia ja aika monella on muutenkin omat. Mä ajattelin mennä sinne maalaamaan yhden vanhan hyllyn.
Kaikki eivät ole samanlaisia puuhastelijoita kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tippaakaan kiinnostunut puutarhanhoidosta tai muusta kotinikkaroinnista. Vapaa-aikanani käyn urheilemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kirjastossa. Matkustan, käyn patikoimassa ja pyöräilemässä. Tapaan ystäviä kaupungilla, käyn syömässä ja konserteissa, leffassa, teatterissa. Olen töidenkin jälkeen vielä aktiivinen, ja käyn ulkona iltaisin n. kolme neljä kertaa viikossa. Kotona ollessani teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia ja piirrän, soittelen kitaraa, katselen ohjelmia, puuhailen valokuvien kanssa, kirjoitan ja luen. Tekemistä on vaikka kuinka paljon.
Eli sullakin se kotona oleminen kuitenkin rajoittuu sinne sisätiloihin. Juuri tätä tarkoitinkin, kotona kun ollasn niin se on sisällä olemista :/
Ap.Tietysti. Jos haluan olla ulkona, lähden ulos. En ymmärrä miksi kotona pitäisi olla ulkona. Voin tietysti istua parvekkeella lukemassa, jos ulkona haluan kotona olla.
Minä taas tykkään olla ulkona, ja varsinkin jos voi mennä ja tulla ovesta sisään ja ulos ilman varsinaista lähtemistä minnekään. Lasten kanssa kiva pelata jalkapalloa tai sulkapalloa omalla pihamaalla, siinä välissä kipasta sisältä hakemassa vaikka jätskit ja keittää kahvit, ei tarvitse niitä varta vasten lähteä ostamaan jostain paikasta x. Aurinkoa voi ottaa heti kun siltä tuntuu, viritellä lapsille uima-altaan ilman, että pitää taas sitä vedessä roiskimista varten lähteä taas jonnekin.
Paljonhan mekin käydään eri paikoissa, mutta lähinnä itseäni helpottaa, kun voi elää ja olla kotonakin eikä joka asian takia tarvi lähteä johonkin. Mut tietysti, mistä kukakin tykkää. Mä vaan tykkään koko ajan puuhata ja myllätä jotain, kesät ulkona ja talvet sit vaikka talon parissa :D
Ap.
Talvet viihdyn oikein hyvin kerrostalokodissamme, luen, teen käsitöitä, sisustan, maalaan tauluja, askartelen, kuuntelen musiikkia, meillä käy vieraita. Tapaan ystäviä kahviloissa, miehen kanssa käydään ulkona syömässä, elokuvissa, konserteissa, teatterissa. Käyn pitkillä kävelylenkeillä. Ei tule aika ollenkaan pitkäksi. En tiedä mitä tekisin talvella ulkona, paitsi kävely ja lumityöt, joita meillä ei ole täällä kaupungissa. Ihanaa, kun on kaikki lähellä, siis kaupat, kirjasto, tori, kauppahalli jne. Nautin tästä todella, sillä olemme aiemmin asuneet ok-talossa maalla, jossa kaikki palvelut olivat kaukana, vaikka muuten olikin ihana asuinpaikka.
Kesät asutaan lähes täysin pienellä huvilallamme järven rannassa, parinkymmenen kilometrin päässä. Siellä saan hoitaa puutarhaa niin paljon kuin jaksan. Talvellakin käydään huvilalla, tehdään niitä lumitöitä, lämmitetään uuneja ja saunotaan. Myös joulu vietetään siellä. Koko talvea en jaksaisi millään olla keskellä-ei-mitään, vaikka nautinkin monista maalaiselämän jutuista.
Kun lapset olivat vielä kotona, asuimme ok-talossa ja silloin se oli kyllä kätevää ja vielä maalla, jossa lapset voi aikalailla vapaasti temmeltää pihalla ja lähimaastossa. Meidän lapset olivat todella paljon ulkona, rakensivat majoja, kävivät uimassa ja ongella, leikkivät pihaleikkejä, tämä ei olisi ollut kaupungissa kerrostalossa mahdollista. Mutta jokaisella on omat mieltymykset ja onneksi saa vapaasti valita asumismuotonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaa ajalla kotona joogaan, laitan ruokaa, leivon, luen, kuuntelen musiikkia, tanssin, katson telkkaria, maalaan, leikin kissan kanssa ja kutsun ystäviä kylään. Ja hei, on minullakin yrttejä ja chilejä kasvamassa sekä parvekkeella kukkia.
Tämän lisäksi käyn ulkona syömässä, kahvittelemassa, lenkillä, keikoilla, elokuvissa, uimassa, teatterissa, museossa, erilaisissa tapahtumissa (juuri viikonloppuna oli keskiaikamarkkinat), piknikillä, terassilla, kirjastossa, keilaamassa, pyöräilemässä ja skeittaamassa. Tylsää harvoin on.
Joopa joo, tosiasiassa hakkaat pelikonetta ja räpläät tietsikkaa, puhelinta kaiket päivät. Ei tuollaista ole.
Masentuneen fantasioita. Rehellisesti tilanteestaan kertovan sanoma on toisenlainen. Siihen mahtuu jotain huonoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten oman pihan olemassaolo tai puute vaikuttaisi vapaa-ajanviettoon kovin dramaattisesti. Ei mulla ainakaan olisi aikaa tai kiinnostusta istua pihalla päivät pääksytysten, vaikka mulla sellainen olisikin.
Eli vastaus: vapaa-ajallani teen ihan mitä milloinkin. Ratsastan, katson Netflixiä, pelaan ystävien kanssa pihapelejä läheisellä kentällä tai lautapelejä/pleikkaria sisällä, juon alkoholia, luen kirjaa, kirjoitan gradua, ulkoilutan kissaa, ulkoilen muuten vaan, käyn elokuvissa, kahviloissa, ravintoloissa ja kuppiloissa, matkustelen, lumilautailen...
En ihan ehkä tajunnut kysymystä.
Itse kyllä tajuan, että omakotitalo vaikuttaa paljonkin vapaa-ajan viettoon. Siellä on jatkuvasti pientä laittamista, mutta toisaalta se myös mahdollistaa paljon sellaista, mitä kerrostalossa ei ihan niin helposti tulisi tehtyä. Esim. itseäni voisi kiinnostaa oma nikkarointipaja, mutta ei sellaista oikein kerrostaloon laiteta, eikä kuitenkaan ole sama asia, että pääsee johonkin kansalaisopiston kurssille kerran viikossa tiettyyn aikaan.
Koiriakin voisi kai olla helpompi pitää omakotitalossa kuin kerrostalossa.
Tuollaiset muutamat asiat kiinnostaisivat minua omakotiasumisessa, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa, että oikeasti koskaan muuttaisin omakotitaloon.
Kun seurailen kavereitani ja heidän tekemisiään, niin välillä olen lähes kateellinen heidän koiraharrastuksistaan ja kotoiluistaan ja kaikista hienoista käsitöistä ja tuunauksista, joita tekevät (tai ei kateus mutta sellainen "voi! olisipa minullakin aikaa tuollaiseen. Onpas ihanan näköistä touhua.") mutta sitten muistan, että en oikeasti ole ollenkaan sellainen ihminen, joka puuhailisi kotona. Vastaavasti heille saattaa varmaan tulla välillä pieni kateus / "voisinpa minäkin"-olo jostain, mitä on minulle melko tavallista ajan viettoa.
Meillä on talossa tuollainen nikkarointiverstas (kerrostalo siis, Hki). Mun mies kävi siellä tekemässä kissalle hienon kiipeilyhyllykön. Työkalut on vähän "vanhoja" talon puolesta, mutta naapurit lainailee toisilleen parempia ja aika monella on muutenkin omat. Mä ajattelin mennä sinne maalaamaan yhden vanhan hyllyn.
Toi nikkarointiverstashan on tosi hyvä! Varmasti monessakin kerrostalossa ois porukkaa joka haluaisi tehdä juttuja, mutta kun ei oo tiloja!
Ap.
Rakastan kerrostaloasumista 💗 huoltoyhtiö hoitaa kaiken pakollisen, ja oma aika jää pelkästään niihin asioihin mitä halun tehdä.
Tämä pienkerrostalo sijaitsee aivan luonnon ja lenkkipolkujen läheisyydessä, ja koirien kanssa tulee useimman kerran päivässä ulkoiltua tässä lähialueilla. Grillaan omalla parvekkeella. Maalaan ja ompelen omassa ateljee-huoneessani. Töitä teen kotoa, joten työt ei sido minua oikeestaan mihinkään paikkaan, ja niinpä tulee paljon vietettyä aikaa myös mökillämme, missä saamme sitten tehdä pihahommia ym. Tosin niistäkään emme ota rasitetta, vaan teemme mitä jaksamme.
Kesäkaudella aika kuluu myös merellä purjeveneellä, ja siihen liittyvät pienehköt mutta pakolliset kevät- ja syksy työt riittävät mainiosti velvollisuuspuuhasteluiksi.
Kerrostaloasumista en näillä aktiviteeteille vaihtaisi mihinkään 😎
Minulle piha olisi pelkkä vaiva ja riesa. En omista minkäänlaista viherpeukaloa, en erota voikukkaa tillistä, en halua pistää käsiäni multaan, eikä minua kiinnosta kukkaset eikä marjat. En myöskään halua istua pihalla kesäisin; allergiaoireet pahenee, siellä on hyttysiä tai muita mönkiäisiä, tuulee tai on liian kylmä tai kuuma. Kokkaaminen ja syöminen on ihan mahdotonta, koko ajan saa ravata keittiöstä hakemassa jotain, savut tulee grillistä kokatessa silmiin, syödessä tuuli pöllyttää lautasliinoja ja tukkaa suuhun. Ja raahata niitä astioita ja muita vehkeitä edestakaisin, ei kiitos. Ovea ei voi pitää auki ettei mene hyttysiä sisään, huoneisiin kantautuu hiekkaa ja ruohotahroja jos ravataan ulkoa sisälle koko päivä.
Kaikenkaikkiaan paljon melua asiasta, joka on pelkästään vaivalloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään seinänaapuria ei ole eikä ketään asu alapuolella joten ei tarvitse olla hiljaa. Meillä on puisto ja merenranta talon vieressä, ei tarvitse lähtemällä lähteä, sen kun kävelee ulos ovesta. Sijainti on kerrostaloasunnon tärkein ominaisuus, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Harva kuitenkaan asuu sellaisessa kerrostalossa, jossa ei ole seinänaapureita eikä alapuolellakaan ketään. Eikä kaikilla se meri ole heti vastassa, kun astuu ovesta ulos.
Kertostalo missä itse asuin, oli keskustassa ja kun astui pääovesta ulos, olit kadulla :/Ap.
Miksi ihmeessä muutit taloon jonka sijainti oli tuollainen jos kerran viihdyt ulkona? En ymmärrä.
Olosuhteiden pakosta asuin puoli vuotta kerrostalossa.
Mutta asuuhan kerrostaloissa silti paljon muutakin porukkaa, joilla on seinänaapurit eikä meret ja puistot ala kotiovelta.
Ap.
Toki, mutta kuten tässäkin ketjussä kävi ilmi, monet heistä eivät ole ulkoilmaihmisiä. Pointtini oli lähinnä se ettei kerrostaloasumisen tarvitse tarkoittaa sitä että kökkii kuutiossa keskellä betoniviidakkoa. En muuttaisi itse sellaiseen paikkaan. Kuitenkaan en halua rivariin (pahin kaikista) saati sitten omakotitaloon.
Pääasia tietysti, että jokainen saa asua juuri siellä, missä viihtyy :)
Ei tämän tarkoitus ole asettaa eri asumismuotoja mihinkään järjestykseen, mutta kiva oli/on kuulla, mitä kerrostaloasujat puuhaa vapaalla. Itsehän kun en silloin aikoinaan kerrostalossa oikein osannut tehdä mitään. Kaikki mitä ois halunnut tehdä, oli kielletty, vaikeaa tai mahdotonta :D
Ap.
Elän omaa elämääni kuten haluan, tehden asioita joista nautin. Mitä se kellekään kuuluu? Joku toinen haluaa elää elämänsä toisella tapaa, mikäs siinä. Kumpikaan ei ole "parempi" vaan jokainen pyrkii tekemään asioita joista itse tulee onnelliseksi.
Btw, kovin harva tuntemani okt-asuja tekee talossa tai pihalla yhtään mitään. Usein me perheen kanssa ulkoillaan (tai vietetään aikaa ulkona) enemmän kuin tutu okt-asujat. NE jatkuvat pikkujutut ja fiksaamisetkin tänä päivänä jää useimmalta okt-asujalta tekemättä... Ei osata, ymmärretä eikä viitsitä.