Miksi ylisosiaalinen ihminen ei pidä hiljaisemmista

Miksi sinä et pidä sosiaalisista henkilöistä, joita pidät teeskentelijöinä ja tyhjän jauhajina? Ehkä muut sosiaaliset ihmiset älyävät, että et pidä heistä. Silloin menee vuorovaikutus vähän väkinäiseksi

Hmmmm, olen itse vähän hiljainen ja varautunut. Olen huomannut, että eräs naistyyppi inhoaa minua. Heitä on ollut useampikin, ovat erittäin puheliaita ja äänekkäitä, lihavia, värikkäästi pukeutuvia, tunneihmisiä tai ainakin itsensä sellaisiksi kokevia. He inhoavat minua aina, vaikka olen heille täysin kohtelias ja vaaraton. En tiedä miksi.

Ylisosiaalinen tyhjästä jauhaja... oma asenteesi on kovin negatiivinen, ehkä keskustelija vaistoaa tai näkee sen.

Vierailija kirjoitti:

Ylisosiaalinen tyhjästä jauhaja... oma asenteesi on kovin negatiivinen, ehkä keskustelija vaistoaa tai näkee sen.

Kyllä pitää sanoa totuus niin kuin se on! Tietenkään en näytä hänelle mitä ajattelen.

Sen verran ikävästi puhut muista ihmisistä, että saattaapi vika löytyä ihan muusta luonteenpiirteestäsi kuin hiljaisuudesta...

Se jauhanta on heille tapa hengittää. Sama kuin estäisit heitä hengittämästä. Kai siitä vähän vihastuu.

Sano niille että vedä henkeä, värikäs läski ja kuuntele edes hetki hiljaa, kun universumi puhuu.

En ole "yli"sosiaalinen, mutta ihan puhelias. En tykkää aina joutua viihdyttäjän rooliin. Onhan se tylsää jutella ihmiselle josta ei saa mitään irti. Kyllä me sosiaalisetkin ihmiset tykätään kuunnella kiinnostavia juttuja ja vaihtaa ajatuksia, ei aina niinpäin että sama ihminen puhuu ja toinen vaan nyökyttelee mukana.

Meille on syystä annettu kaksi silmää ja kaksi korvaa mutta vain yksi suu.

Ylisosiaalinen ihminen voi olla epävarmempi ja herkemmin hermostuva, ei siedä yhtään hiljaista hetkeä hämmentymättä ja joka hetki pitää täyttää pulinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylisosiaalinen tyhjästä jauhaja... oma asenteesi on kovin negatiivinen, ehkä keskustelija vaistoaa tai näkee sen.

Kyllä pitää sanoa totuus niin kuin se on! Tietenkään en näytä hänelle mitä ajattelen.

Luultavasti näytät tiedostamatta. Harvoin ihminen tosissaan kykenee aitoa sisintään salaamaan, jos vastassa on sosiaalisilta taidoiltaan normaali tai taitava ihminen.

Itse olen hiljainen, mutta tykkään myös höpötellä, varsinkin tuttujen kanssa. Hiljaisten kanssakin tykkään jutella, mutta se on todella raskasta pidemmän päälle, koska joutuu ylläpitämään keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylisosiaalinen tyhjästä jauhaja... oma asenteesi on kovin negatiivinen, ehkä keskustelija vaistoaa tai näkee sen.

Kyllä pitää sanoa totuus niin kuin se on! Tietenkään en näytä hänelle mitä ajattelen.

No jos olet noin koppava ja vihamielinen, niin kyllä sosiaalisesti taitava sen sinusta vaistoaa. Asenteesi on sanalla sanoen kammottava. Vaikea uskoa muuksi kuin provoksi, koska ainakaan minun tuntemani introvertit eivät kuvittele olevansa tuolla tavalla muita parempia. Ainoastaan hiljaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Se jauhanta on heille tapa hengittää. Sama kuin estäisit heitä hengittämästä. Kai siitä vähän vihastuu.

Sano niille että vedä henkeä, värikäs läski ja kuuntele edes hetki hiljaa, kun universumi puhuu.

Repesin 😂

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm, olen itse vähän hiljainen ja varautunut. Olen huomannut, että eräs naistyyppi inhoaa minua. Heitä on ollut useampikin, ovat erittäin puheliaita ja äänekkäitä, lihavia, värikkäästi pukeutuvia, tunneihmisiä tai ainakin itsensä sellaisiksi kokevia. He inhoavat minua aina, vaikka olen heille täysin kohtelias ja vaaraton. En tiedä miksi.

Sama! Olen ihan kohtelias ja symppis (ainakin yritän olla) mutta melko varautunut ja viihdyn mieluummin omissa ajatuksissani kuin kuuntelemassa jonkun elämäntarinaa kolmatta kertaa. En vain jaksa loputtomiin komppailla toista, jos toinen vain puhuu puhuu ja puhuu, enkä kovin mielelläni jaa omia asioitani, yleensä kerron vain jotain triviaaleja juttuja. Olen jopa oppinut tunnistamaan sen hetken, kun nämä räväkät tädit kääntyvät minua vastaan, se on se tietty pistävä silmäys minkä luovat kun mielessään lokeroivat minut johonkin ö-mappiin. En tiedä minkä otsikon alle, mutta sen jälkeen alkavat olla työlästyneitä, epäkohteliaita ja "piikitellä" (voi taivas).

On olemassa sosiaalisia ihmisiä ja sitten on huomionkipeitä ihmisiä. Nämä eivät ole samanlaisia. Sosiaaliset ovat aidosti hyväksyviä ja kiinnostuneita muista ihmisistä, halukkaita ottamaan kontaktia, motivoituneita ymmärtämään erilaisia ihmustyyppejä. Tunnen monta aidosti sosiaalista ja ovat ihania ihmisiä.

Sitten on nämä omasta mielestään "sosiaaliset" jotka ovat kiinnostuneita vain itsestään ja haluavat muista ihmisistä itselleen yleisön. Imevät toisen vaikka tyhjiin antamatta mitään tilalle.

Mä harrastin ratsastusta ratsastustalleilla, mutta huomasin, että hevosihmiset oli juuri heitä, jotka ei mua jostain syystä siedä. Niin, olen vähän arka ja kiltti persoona, en sopinut mitenkään sinne joukkoon. Nyt onneksi omat hepat omassa pihassa! Joogaporukoihin taas sovin samantien missä vaan eikä mitään tuollaista ylimielistä vähättelyä mitä hevosporukoissa. Nää kokemukset siis aikuisiällä.

Kenelläköhän tässä se asenneongelma on? Ihan kuin kaikki ulospäin suuntautuneet olisivat "tyhjästä jauhajia" eikä kukaan voisi olla hymyilevä ja pirteä luonnostaan ilman teeskentelyä. Fiksuja, sivistyneitä ihmisiä on yhtä lailla puheliaissa siinä missä hiljaisemmissakin, eikä myöskään myönteisyys riipu sosiaalisuudesta.

Olet todella ylimielinen kuvitellessasi, etteivät todelliset tunteesi muka näkyisi ulospäin. Totta kai jos pidät seuraa vastenmielisenä, se välittyy sinusta ulospäin. Sanot olevasi mukava ja haluavasi "normaalia" vuorovaikutusta, mutta se, mikä on sinulle normaalia, voi tuntua toisesta oudolta. Tulkitsethan itsekin muiden puhetapoja niin, että joku puhuu sinulle holhoavasti tai tekee vuorovaikutustilanteesta vaikean. Keskustelukumppanisi tulkinta samasta tilanteesta voi olla ihan toisenlainen.

Hienosti ilmaistu nro 14! Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä että sosiaalisia ihmisiä on monenlaisia. Nuo toisista kiinnostuneet ja erilaisia ihmistyyppejä ymmätävät ovat kyllä useimmiten todella kivoja ihmisiä. Sitten taas nuo itselleen yleisöä hakevat tai kiitosta/huomiota/hyväksyntää hakevat voivat olla todella raskaita energiasyöppöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Hienosti ilmaistu nro 14! Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä että sosiaalisia ihmisiä on monenlaisia. Nuo toisista kiinnostuneet ja erilaisia ihmistyyppejä ymmätävät ovat kyllä useimmiten todella kivoja ihmisiä. Sitten taas nuo itselleen yleisöä hakevat tai kiitosta/huomiota/hyväksyntää hakevat voivat olla todella raskaita energiasyöppöjä. 

Hienosti ilmaistu. Mutta unohditko että ei hemmetti kun ei tarvitse konkurssissa edes olla sosiaalinen kuormitus niin sanotusti ymmärrätkö? Että keskustelun jälkeen oli vuorossa oli ihana vuorovaikutus on avointa tilaa osattiin kunnioittaa ja arvostaa ja kunnioittaa sitä kun tietää ettei nakki ei niinkään ole mitään teeskentelyä ja keskustelun jälkeen kummallakaan ei ole kuormitus olo eikä jaksa tehdä mitään ongelmaa ei ole.