Lue keskustelun säännöt.
Miksette käy ihanissa pikku kahviloissa vaan juoksette muutaman euron halvemman kahvin perässä?
01.07.2019 |
Kun kuitenkin ihmettelette miksei ole enemmän ihania kahviloita.
Kommentit (44)
Meidän kylässä on pikku kahvila leipomon yhteydessä, ihana se ei ole, mutta hyvät kahvit ja pullat sieltä saa kohtuu hintaan. Ainoa mikä ärsyttää on kaikki kylän ukot, jotka ovat pesiytyneet pariin ulkopöytään heti aamusta klo 6 jälkeen.
Kumma muuten, että täällä maalla 90%kahvilan asiakkaista on miehiä, naiset ostaa pullat mukaan. Miesten pöydistä kuulee myös kylän juorut, samalla kun jonottaa takeaway pullaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn ihanissa kahviloissa, kaikki ei tosin ole pieniä. Matkustan jonkin tietyn leivoksen perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Esimerkiksi Turku on hyvä leivos- ja kahvilakaupunki. Tampere on enemmän pullakaupunki, joka kahvilassa on aina pullaa. Pullaa en syö lainkaan, leivoksia metsästän. Toki kahvikin on tärkeää, ja tietyn leivoksen kanssa nautin espressoa, toisen kanssa tummapaahtoista tavallista. On myös leivoksia, jotka toimivat parhaiten teen kanssa.
Ensi viikolla olen taas tulossa Helsinkiin sitruuna-marenkitortun vuoksi. Saatan poiketa Kluuvikadullakin, siellä otan joko pähkinä-Beben tai Budapestin.
Eniten pidän oikeasti vanhanaikaisista kahviloista, joissa on raskaat suklaanruskeat tapetit ja kultareunaiset pöydät. Nuoremman väen suosimat trendikahvilat ei ole yhtä viihtyisiä.
Tampereella Stålhberg ja Brander, jos leivoksia kaipaa.
Koskikeskuksen Stählbergia kannattaa kyllä välttää jos haluaa juoda kahvin rauhassa. Lapsiperheet ovat vallanneet sen. Kerran joku imetti paraatipaikalla keskellä kahvilaa! Otin leivokset mukaan. Vieläkin inhottaa.
No mua ei haittaisi lapset, mutta normaali palvelu olisi ihan kiva.
Yritin kerran Koskarin Ståhlbergista ostaa leivoksen. Kello oli 20 vailla sulkemisajan, ja vitriinit oli jo peitetty kankailla. Sivusta kurkkaamalla kuitenkin näki, että leivoksia niissä oli. Kahvikin oli vielä pannussa, mutta myyjää ei näkynyt missään, vaan kaikin keinoin viestittiin, että älä tule tänne, olemme menossa just kiinni.
Seisoin kassalla yli viisi minuuttia, kunnes takahuoneessa kolistellut myyjä tuli paikalle. Kysyin, mitä leivoksia heillä on. Tyttö valehteli kirkkain ilmein, että ei mitään. Totesin hänelle, että näen sivusta leivosvitriinin, kyllä siellä jotain on, mutta mitä tarkemmin, sen haluaisin tietää. Tyttö siihen sitten että ei ne ole leivoksia, ne on kakkupaloja ja kääretortun paloja.
No juu, oli siellä rullasta leikattuja leipomuksia, mutta leivoksiksi ne teki se, että leikkaamisen jälkeen ne oli vielä erikseen koristeltu ja asetettu leivospapereihin. Näsäviisastelun jälkeen tyttönen totesi vielä, että paikka on menossa juuri kiinni ja en voisi sinne jäädä enää syömään. Aivan kuin leivoksen syömisessä nyt montaa minuuttia menisi, kello oli kahtatoista vaille.
Ostin sitten "palasen" mukaan, ja laitoin palautetta verkossa Ståhlbergille. Vastausta ei tietenkään ikinä kuulunut.
Ei ole enää tarvetta Ståhlbergilla käydä, Tuomiokirkonkadun Pyymäen Omassa on palvelu kohdillaan ja tuotteetkin paremmat.
Minä juon kahvia vain kotona aamulla. En syö leivonnaisia koskaan.
Kaupungilla pistäydyn skumpalla tai drinkille joka päivä.
Koskikeskuksen Stählbergia kannattaa kyllä välttää jos haluaa juoda kahvin rauhassa. Lapsiperheet ovat vallanneet sen. Kerran joku imetti paraatipaikalla keskellä kahvilaa! Otin leivokset mukaan. Vieläkin inhottaa.