Miksette käy ihanissa pikku kahviloissa vaan juoksette muutaman euron halvemman kahvin perässä?

Ok . Olin siis väärässä. Kaikki tuntuvatkin vihaavan ihania pikku kahviloita :(  

ap

Käyn kahvilla ollessani matkalla ja silloin se on ABC, jonne on ilmaston kannalta edullisinta kaartaa suoraa pihaan. Pikkukahvilat on kaupungissa jossain kävelykadulla piilossa, ei minulla ole aikaa ryhtyä niitä etsimään. Sijainti, sijainti ja sijainti - suurin osa asiakkaista ei tule kävelymatkan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ok . Olin siis väärässä. Kaikki tuntuvatkin vihaavan ihania pikku kahviloita :(  

ap

Kukaan tuskin vihaa pikkukahviloita mutta on epärealistista olettaa että kaikkien pitäisi kipaista sellaisissa aamukahvinsa juomassa.

Kunnon erikoiskahvit maksavat,koska ne tehdään "käsityönä".

Itselläni kyllä päivän paras hetki on koota ajatuksiaan kivassa kahvillassa höyryävän kauracapuccinon kanssa.

Sitten miehen kanssa käydään mökkitien huoltamolla kunnon JuhlaMokka -sumpilla. Kuuluu asiaan.

*cappuccinon (ennen kuin joku ehtii korjata..☝️)

Onpas omituinen ongelma ja kysymys. Koskaan en ole kyllä ollut tilanteessa, että olisin valinnut kauempana olevan halvan kahvipaikan vain sen takia, että kahvi on halvempi. Yleensä syynä on helppous, nopeus ja valikoima (esim syödään samalla lounas).

Koska en juo kahvia. Ja useimmat ihanat pikkukahvilat eivät ole missään käyttämäni reitin varrella. En muutenkaan käy kaupunkien keskustoissa kuin pakosta. En harrasta huvishoppailua enkä kaupoissa kiertelyä. Ostan vain silloin, kun jotain ehdottomasti tarvitsen.

Koska nappaan kahvini lennosta ja heitän huiviin matkalla minne menenkin. Muutenkin ulkona on mukavampi ottaa kahvikuppi vaikka puistoon.

Palstan mukaan köyhillä ei ole lupaa käydä kahviloissa! Joudun siis juomaan kahvini kotona, vaikka sekään ei taida köyhän oikeuksiin kuulua.

Ihanissa pikkukahviloissa on järjestään surkeat aukioloajat, menevät kiinni niin aikaisin, ettei mitään mahkua että ehtisin niihin istuskelemaan.

Minä käyn ihanissa kahviloissa, kaikki ei tosin ole pieniä. Matkustan jonkin tietyn leivoksen perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Esimerkiksi Turku on hyvä leivos- ja kahvilakaupunki. Tampere on enemmän pullakaupunki, joka kahvilassa on aina pullaa. Pullaa en syö lainkaan, leivoksia metsästän. Toki kahvikin on tärkeää, ja tietyn leivoksen kanssa nautin espressoa, toisen kanssa tummapaahtoista tavallista. On myös leivoksia, jotka toimivat parhaiten teen kanssa.

Ensi viikolla olen taas tulossa Helsinkiin sitruuna-marenkitortun vuoksi. Saatan poiketa Kluuvikadullakin, siellä otan joko pähkinä-Beben tai Budapestin.

Eniten pidän oikeasti vanhanaikaisista kahviloista, joissa on raskaat suklaanruskeat tapetit ja kultareunaiset pöydät. Nuoremman väen suosimat trendikahvilat ei ole yhtä viihtyisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ok . Olin siis väärässä. Kaikki tuntuvatkin vihaavan ihania pikku kahviloita :(  

ap

Ei se mitään. Useat city- hipsterit kuvittelevat, että kaikki elävät kuin he. Muutenkin tämä pikkukahviloiden kaipailu ihmetyttää. Kahvilakulttuurin harrastajat kun yleensä ovat kaupunkilaisia, eikä ainakaan minulla ole koskaan ollut kaupungissa vaikeaa löytää kahvilaa. 

Minä en käy ihanissa pikkukahviloissa, enkä myöskään vingu niiden puutetta. Mieluiten nautin kahvini vaikkapa terassillani ihaillen aamusumun verhoamaa järveä, tai takkatulen ääressä ystävän kanssa syöden itse leipomiani herkkuja. Ei kiinnosta pilata omaa kahvihetkeään kuuntelemalla pissisten kikatusta, nasaaliäänisten hipsterimiesten naukunaa tai kantoliinamammojen kiekunaa ja sirkutusta lapsilleen. Ajatus eteerisestä kahvin siemailusta valokuvauksellisessa pikkukahvilassa innosti ehkä joskus teinityttönä, kun ihannoin Amelie-elokuvaa.

En juo kahvia kuin aamuisin herättyäni. Kahvin pitää olla tummapaahtoista. Nyt on suosiossa Löfbergs Fair Dark Rost.  Tämän paikkakunnan kahvilatarjonta on onneton ja mitään kannussa tunteja kiehunutta kuraa en juo.

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn ihanissa kahviloissa, kaikki ei tosin ole pieniä. Matkustan jonkin tietyn leivoksen perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Esimerkiksi Turku on hyvä leivos- ja kahvilakaupunki. Tampere on enemmän pullakaupunki, joka kahvilassa on aina pullaa. Pullaa en syö lainkaan, leivoksia metsästän. Toki kahvikin on tärkeää, ja tietyn leivoksen kanssa nautin espressoa, toisen kanssa tummapaahtoista tavallista. On myös leivoksia, jotka toimivat parhaiten teen kanssa.

Ensi viikolla olen taas tulossa Helsinkiin sitruuna-marenkitortun vuoksi. Saatan poiketa Kluuvikadullakin, siellä otan joko pähkinä-Beben tai Budapestin.

Eniten pidän oikeasti vanhanaikaisista kahviloista, joissa on raskaat suklaanruskeat tapetit ja kultareunaiset pöydät. Nuoremman väen suosimat trendikahvilat ei ole yhtä viihtyisiä.

Olen Turuun muuttanut leivosten ystävä. Mistä täältä saa hyviä leivoksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn ihanissa kahviloissa, kaikki ei tosin ole pieniä. Matkustan jonkin tietyn leivoksen perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Esimerkiksi Turku on hyvä leivos- ja kahvilakaupunki. Tampere on enemmän pullakaupunki, joka kahvilassa on aina pullaa. Pullaa en syö lainkaan, leivoksia metsästän. Toki kahvikin on tärkeää, ja tietyn leivoksen kanssa nautin espressoa, toisen kanssa tummapaahtoista tavallista. On myös leivoksia, jotka toimivat parhaiten teen kanssa.

Ensi viikolla olen taas tulossa Helsinkiin sitruuna-marenkitortun vuoksi. Saatan poiketa Kluuvikadullakin, siellä otan joko pähkinä-Beben tai Budapestin.

Eniten pidän oikeasti vanhanaikaisista kahviloista, joissa on raskaat suklaanruskeat tapetit ja kultareunaiset pöydät. Nuoremman väen suosimat trendikahvilat ei ole yhtä viihtyisiä.

Olen Turuun muuttanut leivosten ystävä. Mistä täältä saa hyviä leivoksia?

Keskustan kahviloista. Nimiä en valitettavasti muista, mutta esimerkiksi siinä torin viereisestä kauppakeskuksestakin olen tehnyt leivoslöytöjä menneinä kesinä.

Mistä Helsingistä löytää näitä?

Käyn ulkomailla kahviloissa. En juo kahvia kun joskus .

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn ihanissa kahviloissa, kaikki ei tosin ole pieniä. Matkustan jonkin tietyn leivoksen perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Esimerkiksi Turku on hyvä leivos- ja kahvilakaupunki. Tampere on enemmän pullakaupunki, joka kahvilassa on aina pullaa. Pullaa en syö lainkaan, leivoksia metsästän. Toki kahvikin on tärkeää, ja tietyn leivoksen kanssa nautin espressoa, toisen kanssa tummapaahtoista tavallista. On myös leivoksia, jotka toimivat parhaiten teen kanssa.

Ensi viikolla olen taas tulossa Helsinkiin sitruuna-marenkitortun vuoksi. Saatan poiketa Kluuvikadullakin, siellä otan joko pähkinä-Beben tai Budapestin.

Eniten pidän oikeasti vanhanaikaisista kahviloista, joissa on raskaat suklaanruskeat tapetit ja kultareunaiset pöydät. Nuoremman väen suosimat trendikahvilat ei ole yhtä viihtyisiä.

Tampereella Stålhberg ja Brander, jos leivoksia kaipaa.

En ole ikinä vertaillut kahviloiden hintoja, vaikka hintatietoinen yleensä olenkin. Kahvilakäynti on kallis, luksusta. 20-30% ero ei siinä merkitse kahvioiden välillä, vaan viihtyisyys ja sijainti.

Haen hyvin harvoin take away-kahvia, mutta jos haen niin siinä ratkaisee hinta. Sen totesin kun kerran jouduin pulittamaan tavallisesta kahvikupista 3,20.

Parhaat kahvilat ovat ketjupaikkojen kahviloita, en tiedä miksi. Tai isojen leipomoiden kahvilat. Nämä "ihanat pikkukahvilat" näyttävät usein työmaaruokaloilta, halpaa muovilevyä, halpaa muovimattoa ja tyly loisteputkivalaistus. Leivonnaiset kuivahtaneita ja valikoima mitätön.

Oikeasti viihtyisä sisustus vaatii hyvin paljon rahaa ja taitoa. Pienyrittäjiltä ei yleensä löydy kumpaakaan.