Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä muista vaivaannuttavaa....
26.05.2006 |
kun kylään saapuu vieraita (aikuisia, esim. pariskunta), jotka istuvat pöydässä ja vastailevat kysymyksiinne, mutta eivät itse aloita yhtään keskustelua?
Mieheni serkku ja hänen vaimonsa ovat juuri tällaisia. Oikein mukavia ihmisiä periaatteessa, rauhallisia ja ystävällisiä....mutta keskustelu heidän kanssaan on kuin suossa tarpoisi. Me kyselemme heidän tapahtumistaan, elämästään ym. ja he vastaavat. Ikinä he eivät kysy mitään itse tai tee aloitetta keskusteluun. Ilman meidän aktiivista panostamme istuisimme luultavasti hiljaa kahvikuppeihin tuijotellen.
Jätämme taukoja keskustelussa ja yritämme keskustella rauhallisesti, selvästi heille sopivalla tavalla, mutta he eivät kertakaikkiaan tee yhtään aloitetta.
Koko ilta meneekin sitten itselle pohtiessa, että mitäköhän sitä seuraavaksi kysyisi.
Outoa.
Kommentit (27)
itse vaivaudu kuin vastaamaan. Meille sellaiset eivät tule uudestaan kylään vaan saavat olla ihan keskenään hiljaa kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka te koette sen asian? Onko teistä ihan ok istua hiljaa ja tuijottaa kahvikuppia? Eikö se tee teille kiusaantunutta oloa?
ap
ja kokoajan ne vaan meittivät, että päästäisiinpäs jo eroon noistakin junteista :)
Me olemme kuitenkin ystävällisin ajatuksin pyytäneet heidät vieraiksemme, valmistaneet ruokaa ja yritämme olla kiinnostuneita heidän elämästään. Emme mielestäni tee mitään väärin siinä vaiheessa enää, kun he ovat kutsun ottaneet vastaan. Meidän kutsuista saa myös kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muutama sellainen tuttu joka soittaa ja olettaa minun keksivän puhuttavaa. Monesti ollut pitkiä hiljaisia hetkiä jotka sitten rikon jollain tyhmällä kysymyksellä esim. säästä. Tämä on todella kiusallista!
myös vieraille kuuluu tietyt käyttäytymissäännmöt ja niihin lukeutuu esim. keskustelun ylläpito velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kiusallista! Oletko ikinä yrittänyt sitten vain lopettaa puhelua kesken?
Oma-alotteisesti ei puhu yhtään mitään. kiva kutsua kylään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aika hitaasti suuni auki saavaa tyyppiä. Valitettavasti se vielä korostuu, jos puhekumppani on vähän vieraampi ja puheliaampi: tuntuu että en saa suunvuoroa! Mulla on " vika" , että mietin kauheasti mitä suustani päästän ja miten asiat muotoilisin, sitten kun olen sen keksinyt, on juttukumppani jo päässyt ihan toiseen asiaan (ja varmaan kyllästynyt minuun ;)
Ovatko he niin kuningattaria tai kuninkaita, että heidän pelkkä läsnäolonsa tyydyttää kaikki tarpeet seurustelussa?????
Moukkia sanon minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinusta kiusallista se, että toiset pitävät keskustelua yllä ja sinä olet hiljaa? Kiusaannutko, jos tulee pitkä hiljainen tauko? Oletatko silloin, että keskustelun voisit myös sinä aloittaa vai odotatko, että muut ovat yksin aktiivisia?
mitään sanottavaa. En osaa small talkia. Ehkä olen sosiaalisesti rajoittunut.
Oikein tutussa seurassa (esim. veljeni kanssa) taas ei jutusta tule loppua.
Puhelimessa puhumisestakaan en jostain syystä pidä. :(
JA EN VOI NÄILLE MITÄÄN! Hikoilen ja punastelen ja yritän miettiä sanottavaa.. mutta tuskin kukaan jaksaa olla kiinnostunut lapsistani, joiden asiat täyttävät tällä hetkellä elämäni. Itse olen kiinnostunut tekniikasta ja tutut äidit taas eivät ole.
Mikä lie syynä tällaiseenkin ongelmaan.. vaikea lapsuusko? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muutama tuttu /sukulainen samalainen.
itseasiassa sellaset ihmiset ovat niin rasittavia ja epäkohteliaita että tekis mieli heittää ulos ja huutaa perään että älkää ikinä tulko enää!
ne ei tajua että kuinka epäkohtelasta ja itsekästä sellanen on!
tuliaisiakaan sellaset vieraat eivät yleensä tuo koskaan ei silti että niitä halusin nimeomaan, mutta se kertoo kuinka itsekästä heidän " ystävyys" on...
Yritän kyllä olla aktiivinen, mutta jos olen tempperamentiltani paljon " hitaampi" kuin toiset, sitä aktiivisuutta ei kyllä huomaa :) Olen tiedostanut tämän ongelman ja sattuu sitäkin että olen siinä toisessa roolissa: pitämässä yllä keskustelua. Riippuu paljon tilanteesta vaivaako hiljaisuus. Kyllä se vaivaa jos yhteistä keskustelunaihetta ei tunnu millään löytyvän :/
Vierailija:
Onko sinusta kiusallista se, että toiset pitävät keskustelua yllä ja sinä olet hiljaa? Kiusaannutko, jos tulee pitkä hiljainen tauko? Oletatko silloin, että keskustelun voisit myös sinä aloittaa vai odotatko, että muut ovat yksin aktiivisia?
Kaikki eivät vaan ole sosiaalisia.
siis mulla on ollu HIRVEITÄ tilanteita kun oli vielä kotona lasten kanssa ja sitten piti seurustella fiksusti lapsettomien pariskuntien kanssa. No enhän mä keksiny MITÄÄN puhumista mikä ei liittyis lapsiin! Kyllä siinä hiljeni kun tunsi itsensä ihan idiootiksI: jos jotain sanot niin muut tuijottaa eikä vastaa mitään...
Miksei voida vaan hyväksyä toiset sellaisinaan! Itsekin oon aika hiljainen ja ujo ja mielelläni olisin puheliaampi mutta minkäs teet. Yritän kumminki parhaani mukaan osallistua kahvipöytäkeskusteluun (jos ei kovin monta ihmistä oo) ja kyselen jne.. Ja jos on hiljainen hetki se tuntuu todella kiusalliselta, ihan kuin se olisi mun syyni ja yritän kovasti keksiä jotain sanottavaa.
nssa...Siksi yritän aina sopia esim. äitituttujen kanssa treffit puistoon, kahvittelu pöydässä on kamalaa =). Anteeksi, tämmöinen minä olen. Luotettava, herkkä, mutta NIIN ujo, en tarkoitusella ilkeä tai ylpeänoloinen kuten olen saanut kuulla.
Minusta se on valtavan itsekästä vain istua pöydässä ja olettaa, että muut pitävät keskustelua yllä.