Pariskuntien eroavaisuudet
Kerätään tähän eroavaisuuksia joita kumppanin kanssa on ja se koetaanko eroavaisuus positiivisena vai negatiivisena asiana. Yksi eroavaisuus per kommentti
Aloitan: Mieheni hikoilee oli mikä vuodenaika tahansa kun hänellä normaali kehonlämpötila 37 astetta. Hän on perusterve. Minulle vastaava lämpötila olisi kuumeen paikka. Kun hän on hikoilija minä olen palelija. Hän pukeutuu t-paitoihin kun minä kerrospukeudun. Tämä lämpötilacombo ollut meillä positiivinen pariskuntana kun ei kahta kuumailijaa tai kahta palelijaa niin mukavampi käpertyä vierekkäin nukkumaan
Kommentit (25)
Minä olen illanvirkku ja vaimo aamunvirkku. Se on joskus hankalaa, kun vaimo nukahtaa istuaaltaan klo 21 aikoihin ja mä valvon aina puolille öin. Varsinkin matkoilla tämä on hankalaa.
On siinä etunsakin. Kun meillä vielä asui lapsia ja teinejä, niin jälkeläiset ja minä nukuttiin pidempään. Vaimo oli tyytyväinen, kun sai olla aamut rauhassa ja saa se vieläkin olla. Minä taasen olen tyytyväinen, kun saan taasen illalla omaa rauhaa.
Minä en koskaan kutsuisi meille ketään (poislukien omat aikuiset lapset) käymään, en poikkeamaan tai kylästelemään pitemmän aikaa. Puoliso kutsuu ihmisiä innokkaasti. Tämä on varmaan vähän enemmän negatiivinen asia parisuhteessamme, sillä minä olen erittäin huono kestämään näitä vierailuja. Kirjaimellisesti pakenen takaovesta, jos ehdin. Puoliso kaipaa enemmän ihmiskontakteja ja hänelle on ikävää, että minusta on oikeasti kamalaa, jos joku käy kahvilla.
Mies on tuhlaavainen ja antelias. Ostaa uusia tavaroita toimivien tilalle vain siksi, että uusi on hyvännäköinen. Ostaa aina vaatteen, josta tykkää. Ostaa viikolla shampanjaa. Aina ravintolassa myös alkuruoka. Töissä ostaa kaverilla aina tupakat. Aina kun hän varaa hotellin, on se aina viiden tähden, Elää luotolla. (On hänellä rahaa, kyse on elämänasenteesta).
Minä taas yritän aina säästää, edes vähän. Vaatteet etsin ekaksi ale-rekistä. En periaatteesta elä luotolla, vaan käteisellä. Pyrin olemaan ostamatta mitään, mitä en tarvitse. Hotelleissa googlaan asiakaskokemukset, ja ne menevät tähtien edelle.
Ei tämä vaikuta oikeastaan mihinkään. No, revin miestä kaupoissa eteenpäin ”et tarvitse mitään”. Ja minä vain elän yltäkylläisempää elämää kuin yksin eläisin. Niin - mies on siis myös antelias, eikä vaadi eurojen tasaamisia. (Vrt. Ketjut, joissa eletään eri elintasoa).
Olen siro 157cm 50kg ja mies roteva 193cm 160kg. Kokoero ei ole koskaan häirinnyt meitä ja nähty se ennemmin positiivisena, joitakin ulkopuolisia asia sen sijaan häirinnyt. Luonne merkitsee eniten
Olen perso makealle ja kumppanini suolaiselle. Näen asian positiivisena, tehty työnjako että minä leivon ja kulta tekee aterioita. Toki myös satunnaisesti vuorotellaan :)
Mies käy satunnaisesti miesten illoissa juomassa. Olen absolutisti mutta hänen satunnaiset juomareissut ei haittaa, kumpikin viettää tällöin omaa aikaa mielekkäällä tavalla niin jotain kuulumisia kerrottavana
Minä olen kasvosokea ja mies taas tunnistaa ihmiset monenkymmenen vuoden takaa. Eipä tästä erosta välillämme ainakaan haittaa ole. Mies pelastaa mut monesti noloilta tilanteilta, kun en esim. naapureita, sukulaisia tai perhetuttuja tunnista vieraassa paikassa.
Tykkään animesta ja nainen tykkäsi romcomeista, erottiin minun aloitteestani.
Olen puhelias ja mies ollut hiljaisempaa sorttia. Yhteiselossa miehestä tullut supliikki ja itse rauhoittunut sekä kuuntelutaito parantunut
Vierailija kirjoitti:
Tykkään animesta ja nainen tykkäsi romcomeista, erottiin minun aloitteestani.
Erositteko tuon eroavaisuuden vuoksi vai muista syistä?
Vierailija kirjoitti:
Mies käy satunnaisesti miesten illoissa juomassa. Olen absolutisti mutta hänen satunnaiset juomareissut ei haittaa, kumpikin viettää tällöin omaa aikaa mielekkäällä tavalla niin jotain kuulumisia kerrottavana
"Miesten illoissa" vai miesten kanssa iloisissa illoissa?
Minä olen eloisa ja ilmeikäs ja vähän ailahteleva, temperamenttinen luonne. Mies taas cool, rauhallinen, kärsivällinen ja tasainen. Tasapainotetaan toisiamme, mies rauhoittaa minua ja minä taas saan eloa mieheen.
Mieheni on todella sisäänpäinsuuntautunut kun itse olen ulospäinsuuntautunut. Tätä ei tullut ymmärrettyä siinä rakastumisen huumassa, joidenkin psykologien mukaan pahin mahdollinen kombo.. Se vaikuttaa mm. niin, että jos miehen äitiä oudompi tulee kylään niin mies juoksee karkuun. Alkuun omat vanhempani ajattelivat, ett miehelläni oli jotain heitä vastaan kun ei tule joka reissulle mukaan. Jouduin selittelemään, että en kyllä saa sitä joka paikkaan mukaan muutenkaan, monta vuotta meni, että uskoivat :D
Ei tämä vastakkaisuus ihan neutraali asia ole. Minulle on todella tärkeää, että on muitakin ihmissuhteita sillä miehestäni ei ole loputtomasti seuraa. Vaikka hänen seuransa minulle loputtomasti kelpaisi niin ei sitä vain irtoa. Ja miehelleni kuormittavaa on minun jakamisen tarpeeni, haluaisin vaihtaa ajatuksia aina ja kaikesta. Mies taas ajattelee enemmän päänsä sisällä ilman tarvetta jakamiseen.
Onneksi muuten olemme aika samankaltaisia luonteiltamme, joten elo sujuu. Stressaavina aikoina on pitänyt tietoisesti yrittää eläytyä toisen maailmaan, mutta kaikki on kestetty. Tylsäähän se olisi jos toinen olisi aivan kuin itse, ei voisi oppia mitään yhdessä. Rakkaus ja tasapaino on tärkeintä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käy satunnaisesti miesten illoissa juomassa. Olen absolutisti mutta hänen satunnaiset juomareissut ei haittaa, kumpikin viettää tällöin omaa aikaa mielekkäällä tavalla niin jotain kuulumisia kerrottavana
"Miesten illoissa" vai miesten kanssa iloisissa illoissa?
Miesten illoilla tarkoitin miesten keskistä saunailtaa kaljoitellen tai baarureissua jossa mieskokoonpanolla
Ex-mies tykkäs pettää, minä en. Aika iso miinus juu...
Mies luo uraa kutsumusammatissaan, minä olen tyytyväinen osapäivätyössä joka ei seuraa kotiin. Ero positiivinen, miehen ura on mahdollistanut esim ulkomailla asumisen ja oma työtyylini tukenut sitä (=en ole ollut kiinni jossain tietyssä unelmaduunissa). Lapsiperhe-elämäkin helpompaa kuin jos kaksi olisi yhtä kiinni töissä. Negatiivista se, että miehen työt seuraavat kotiinkin ja kausittain työpäivät ovat 12+ h pitkiäkin aikoja. On tähän toki jo vuosien myötä sopeuduttu, ja toisaalta tasoittaa myös se, että tiukan paikan tullen mies voi joustaa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla jos ei ole jotain pakollisia tapaamisia tjsp. Tämä on auttanut esim kun jouduin onnettomuuteen ja kun perhepiirissä oli kuolemantapaus.
Mies on toteuttaja ja minä olen suunnittelija. Eli tykkään ideoida ja miettiä kivoja juttuja, suunnitella vaikka että olisipa kiva käydä tuolla tai koittaa joskus tuollaista, mutta en ikinä saa oma-aloitteisesti aikaiseksi toteuttaa sitä. Mies taas on huono keksimään uusia asioita mutta hyvä tarttumaan toimeen. Saatan bongata kivan uuden ravintolan ja mies sitten toteaa vaikka seuraavana lauantaina että jahas, mennään siihen ravintolaan klo 18. Tämä on aika optimaalinen systeemi kun on yksi jahkaileva ideoija ja yksi päätöksiä tekevä toteuttaja:)
Minä olen meistä optimistisempi, happy go lucky-luonteinen, puoliso on hyvin pessimistinen. Tämä haittaa minua, koska tuntuu että joudun usein kannattelemaan toisenkin hyvää fiilistä ja uskoa elämään. Myös tulevaisuutta suunnittelen mielelläni sillä ajatuksella, että melkein kaikki on mahdollista. Puolisoni ajatus on että mitä järkeä suunnitella kun ei kuitenkaan ole rahaa, ei kuitenkaan ole aikaa, kaikki kuitenkin menee pieleen. Ollaan oltu vuosia yhdessä, tämä asia harmittaa minua suuresti. Olen oppinut pitämään pääni ja suhtautumaan asioihin kevyesti. Joskus on vaikeampi sivuuttaa toisen negatiivisuus. Matkasuunnitelmista häviää ilo, kun toinen toteaa kylmästi että milläkähän rahalla. Kuitenkin haluaa myös lähteä matkalle. Mietin olisiko jossain jotain parempaa. Ehkä joku, jota myös ajaa positiivinen voima ja usko tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kerätään tähän eroavaisuuksia joita kumppanin kanssa on ja se koetaanko eroavaisuus positiivisena vai negatiivisena asiana. Yksi eroavaisuus per kommentti
Aloitan: Mieheni hikoilee oli mikä vuodenaika tahansa kun hänellä normaali kehonlämpötila 37 astetta. Hän on perusterve. Minulle vastaava lämpötila olisi kuumeen paikka. Kun hän on hikoilija minä olen palelija. Hän pukeutuu t-paitoihin kun minä kerrospukeudun. Tämä lämpötilacombo ollut meillä positiivinen pariskuntana kun ei kahta kuumailijaa tai kahta palelijaa niin mukavampi käpertyä vierekkäin nukkumaan
Anteeksi, mutta miten tämä tekee yhdessä nukkumisesta mukavampaa? Meillä sama homma, ja nukutaan käsivarren mitan päässä toisistamme kun toisella on untuvapeitto johon taas toinen ei voi koskeakaan kun valuu muutenkin hikeä :D
Mieheni on siisti ihminen ja pitää siivoamisesta (tai no, ainakin sen lopputulemasta). Itse olen aikamoinen sika, minkäänlaista sisäänrakennettua kiinnostusta siisteyteen tai siivoamiseen minulla ei ole. Pidän toki siitä että on siistiä, mutta voin elää sotkussakin ihan mainiosti.
Välillä tämä aiheuttaa pientä kränää välillämme, ja ymmärrän sen hyvin. Miestä totta kai ärsyttää, kun jätän vaikka aamupalan jälkeen tiskini leviäksi pöydälle, ja itse en kiinnitä moiseen mitään huomiota. Toisin sanoen korjaan sitten kun korjaan, mihin tässä on kiire valmiissa maailmassa. Kompromisseja joudutaan siis molemmat tekemään, mutta noin yleisesti homma toimii yllättävänkin hyvin.