Mikään ei ole eikä tule olemaan elämässäni niin kuin ennen

Jätä rukouksessa huolesi Herralle hän antaa helpotuksen heti. Tunnet sen rauhan, lähetän nyt Pyhän Hengen suojaksesi sinne kauttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt puhumassa tuntemuksistasi jollekin? Tunteitaan ei pidä piilottaa tai padota, vaan se on hyvä päästää ulos. Niin pääsee paremmin eteenpäin. Itse sain vaikeassa elämäntilanteessa apua seurakunnan diakonilta. En todellakaan ole millään tavalla uskonnollinen eikä apukaan liittynyt mitenkään uskontoon. Ihan vain sellaista myötätuntoista kuuntelua ja läsnäoloa, jota tarvitsin. Suosittelen kokeilemaan jotain tuollaista, jos taakka tuntuu liian raskaalta yksin kannettavaksi. Voimia!

Kiitos vinkistä. Täytyy varmaan alkaa etsimään jotain keskusteluapua. Itselleni ei kuitenkaan seurakunta ehkä tunnu luontevalta suunnalta, olen täysin ateisti. Varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä täytyy mainita näistä asioista, josko sieltä ohjattaisiin asianmukaisen avun piiriin.

Ap

Diakonit kyllä auttavat myös ateisteja ja tarjoavat ihan uskontoneutraalia tukea. Mutta jos se ei tunnu sinusta sopivalta vaihtoehdolta, lääkärikin varmasti osaa kertoa vaihtoehdoista avun suhteen. Tärkeintä on, että et jää asian kanssa yksin vellomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä rukouksessa huolesi Herralle hän antaa helpotuksen heti. Tunnet sen rauhan, lähetän nyt Pyhän Hengen suojaksesi sinne kauttani.

Kun se olisikin noin yksinkertaista, jättää huolet Herralle.

Ap

https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…

Tuolta voisi saada myös apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt puhumassa tuntemuksistasi jollekin? Tunteitaan ei pidä piilottaa tai padota, vaan se on hyvä päästää ulos. Niin pääsee paremmin eteenpäin. Itse sain vaikeassa elämäntilanteessa apua seurakunnan diakonilta. En todellakaan ole millään tavalla uskonnollinen eikä apukaan liittynyt mitenkään uskontoon. Ihan vain sellaista myötätuntoista kuuntelua ja läsnäoloa, jota tarvitsin. Suosittelen kokeilemaan jotain tuollaista, jos taakka tuntuu liian raskaalta yksin kannettavaksi. Voimia!

Kiitos vinkistä. Täytyy varmaan alkaa etsimään jotain keskusteluapua. Itselleni ei kuitenkaan seurakunta ehkä tunnu luontevalta suunnalta, olen täysin ateisti. Varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä täytyy mainita näistä asioista, josko sieltä ohjattaisiin asianmukaisen avun piiriin.

Ap

Diakonit kyllä auttavat myös ateisteja ja tarjoavat ihan uskontoneutraalia tukea. Mutta jos se ei tunnu sinusta sopivalta vaihtoehdolta, lääkärikin varmasti osaa kertoa vaihtoehdoista avun suhteen. Tärkeintä on, että et jää asian kanssa yksin vellomaan. 

Ok. Tuntuu vaan että kaikki seurakuntaan, uskontoon, pappeihin yms liittyvät jutut pahentaa oloa näiden viime aikaisten omaisten kuolemien vuoksi. Silloin sai ihan riittämiin yhteydessä näihin tahoihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Illat, niin kuin esim nyt, ovat pahimpia, ja tietysti yöllä jos satun heräämään. Kelaan näitä asioita, ahdistaa valtavasti ja tuntuu että tästä ei ole mitään ulospääsyä tai helpotusta, niin kuin ei tietysti olekaan, elettävä se on tätä elämää. Ulospäin sukulaisille, tutuille ja vieraammillekin esitän vahvaa ja pelotonta, en tiedä miksi omaa pelkoa ja heikkoutta on niin vaikea näyttää. Oikeasti ajattelen, että tämä suru ja taakka jota kannan on liian raskas ja etten kertakaikkiaan jaksa. Ap

Voi hiisi, mä nyt ainakin lähetän sulle apua ajatuksiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt puhumassa tuntemuksistasi jollekin? Tunteitaan ei pidä piilottaa tai padota, vaan se on hyvä päästää ulos. Niin pääsee paremmin eteenpäin. Itse sain vaikeassa elämäntilanteessa apua seurakunnan diakonilta. En todellakaan ole millään tavalla uskonnollinen eikä apukaan liittynyt mitenkään uskontoon. Ihan vain sellaista myötätuntoista kuuntelua ja läsnäoloa, jota tarvitsin. Suosittelen kokeilemaan jotain tuollaista, jos taakka tuntuu liian raskaalta yksin kannettavaksi. Voimia!

Kiitos vinkistä. Täytyy varmaan alkaa etsimään jotain keskusteluapua. Itselleni ei kuitenkaan seurakunta ehkä tunnu luontevalta suunnalta, olen täysin ateisti. Varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä täytyy mainita näistä asioista, josko sieltä ohjattaisiin asianmukaisen avun piiriin.

Ap

Diakonit kyllä auttavat myös ateisteja ja tarjoavat ihan uskontoneutraalia tukea. Mutta jos se ei tunnu sinusta sopivalta vaihtoehdolta, lääkärikin varmasti osaa kertoa vaihtoehdoista avun suhteen. Tärkeintä on, että et jää asian kanssa yksin vellomaan. 

Ok. Tuntuu vaan että kaikki seurakuntaan, uskontoon, pappeihin yms liittyvät jutut pahentaa oloa näiden viime aikaisten omaisten kuolemien vuoksi. Silloin sai ihan riittämiin yhteydessä näihin tahoihin.

Ap

Ymmärrän. Valitset tietysti itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon. Muistelisin, että myös SPR ja vastaavat järjestävät keskusteluapua. Varma en asiasta ole.

Itse en kyllä kauheasti arvosta tätä piirrettä, joka vaikuttaa olevan meidän kulttuurissa, että lähimmillekin täytyy esittää vahvaa ja rohkeaa. Teen tätä kyllä paljon itsekin, kun on murheita, mutta ei se silti ole mielestäni paras vaihtoehto. Ammattiapu on toki erittäin hyvä vaihtoehto, mutta tunteiden jakaminen ihmissuhteissakaan ja vastavuoroinen tukeminen ja ymmärtäminen ei pitäisi olla huonona pidetty asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt puhumassa tuntemuksistasi jollekin? Tunteitaan ei pidä piilottaa tai padota, vaan se on hyvä päästää ulos. Niin pääsee paremmin eteenpäin. Itse sain vaikeassa elämäntilanteessa apua seurakunnan diakonilta. En todellakaan ole millään tavalla uskonnollinen eikä apukaan liittynyt mitenkään uskontoon. Ihan vain sellaista myötätuntoista kuuntelua ja läsnäoloa, jota tarvitsin. Suosittelen kokeilemaan jotain tuollaista, jos taakka tuntuu liian raskaalta yksin kannettavaksi. Voimia!

Kiitos vinkistä. Täytyy varmaan alkaa etsimään jotain keskusteluapua. Itselleni ei kuitenkaan seurakunta ehkä tunnu luontevalta suunnalta, olen täysin ateisti. Varmaan seuraavalla lääkärikäynnillä täytyy mainita näistä asioista, josko sieltä ohjattaisiin asianmukaisen avun piiriin.

Ap

Diakonit kyllä auttavat myös ateisteja ja tarjoavat ihan uskontoneutraalia tukea. Mutta jos se ei tunnu sinusta sopivalta vaihtoehdolta, lääkärikin varmasti osaa kertoa vaihtoehdoista avun suhteen. Tärkeintä on, että et jää asian kanssa yksin vellomaan. 

Ok. Tuntuu vaan että kaikki seurakuntaan, uskontoon, pappeihin yms liittyvät jutut pahentaa oloa näiden viime aikaisten omaisten kuolemien vuoksi. Silloin sai ihan riittämiin yhteydessä näihin tahoihin.

Ap

Ymmärrän. Valitset tietysti itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon. Muistelisin, että myös SPR ja vastaavat järjestävät keskusteluapua. Varma en asiasta ole.

Kiitos neuvoistasi

Ap

🌹Voimia sinulle. Toivottavasti olet saanut jostain kautta keskusteluapua. Älä ainakaan pidä tunteita sisälläsi. Itke jos itkettää, huuda (vaikkapa tyynyyn) jos huudattaa ja voit vaikka lyödäkin siihen tyynyyn, jos helpottaa.