Miksi naisen pitäisi avioerossa rikastua jos ollut huono palkka

Nämä on mielenkiintoisia juttuja... kun itse erosin, en saanut euroakaan. Ex piti koko omaisuutensa (mm. säästöt ja kesämökin), hänen sukulaisensa uhkailivat että jos vaadin jotain niin he eivät pidä yhteyttä minuun/lapsiin koskaan enää. Se olisi ollut lapsilleni kamalaa. En siis lähtenyt vaatimaan mitään, olin eron jälkeen todella ahdistunut ja siis hyvin köyhä, omaisuus 0 e ja palkka pieni. Jotenkin selvisin, sain asumistukea ym. Nyt ex sitten vielä jättää elatusmaksuja maksamatta tai maksaa vain osan. Tekisi oikeastaan mieli jälkikäteen lähteä vaatimaan osuuttani avioeron jälkeen... tilanne oli siis se että minulla huonommat tulot ja olin ollut kotona lasten kanssa ym. Olen aivan varma että jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisi mies vaatinut minulta puolet tai jopa enemmän.

Samahan koskee myös miestä avioerotilanteessa. Vai eikö mies voi olla köyhempi osapuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on mielenkiintoisia juttuja... kun itse erosin, en saanut euroakaan. Ex piti koko omaisuutensa (mm. säästöt ja kesämökin), hänen sukulaisensa uhkailivat että jos vaadin jotain niin he eivät pidä yhteyttä minuun/lapsiin koskaan enää. Se olisi ollut lapsilleni kamalaa. En siis lähtenyt vaatimaan mitään, olin eron jälkeen todella ahdistunut ja siis hyvin köyhä, omaisuus 0 e ja palkka pieni. Jotenkin selvisin, sain asumistukea ym. Nyt ex sitten vielä jättää elatusmaksuja maksamatta tai maksaa vain osan. Tekisi oikeastaan mieli jälkikäteen lähteä vaatimaan osuuttani avioeron jälkeen... tilanne oli siis se että minulla huonommat tulot ja olin ollut kotona lasten kanssa ym. Olen aivan varma että jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisi mies vaatinut minulta puolet tai jopa enemmän.

minulle tärkeää oli saada olla lasteni kanssa kotona. En ymmärrä miten siitä pitäisi saada rahaa kun on omien lapsien kanssa? Minä olen onnekas kun sain olla puoli vuotta kotona, mutta puolisoni ei suostunut siihen että perheemme tulot laskivat, joten menin töihin. M36

Eihän se vaimo avioerossa rikastu, vaan avioliitossa rikastuu molemmat, se on yhteinen talous johon molemmat panostaa oman osuutensa. Jos yksi yhteinen talous laitetaan puoliksi, niin ei siinä katsota mitä molemmat oli yksinään ennen avioliittoa, se oli silloin eri asia kun oli erilliset taloudet.

Ei avioero yleensä ole kummallekaan kannattava jos puhutaan 95% suomalaisia, ne ihmiset on erikseen joilla on miljoona plakkarissa, mutta niitä ei ole montaa tuhatta ihmistä Suomessa joten heidän asioitaan on turha vatvoa, heillä on luultavasti avioehdot siinä kuin näppärä verosuunnittelukin ettei vain tarvi veroja pahemmin maksaa.

Jos solmii taloudellisen sopimuksen eli tässä tapauksessa avioliiton standardiehdoilla niin, miksi sitten kitisee eron sattuessa, että sopimuksen ehtoja noudatetaan? Tätä en ymmärrä. Eivätkö ihmiset ymmärrä, mikä avioliitto on?

Avioliiton voi jättää solmimatta tai sitten tehdä avioehdon ennen avioitumista, jos avioliitto standardiehdoilla ei kiinnosta.

Itse en ole koskaan halunnut naimisiin. En tarvitse taloudellista sopimusta miehen kanssa ollakseni hänen kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on mielenkiintoisia juttuja... kun itse erosin, en saanut euroakaan. Ex piti koko omaisuutensa (mm. säästöt ja kesämökin), hänen sukulaisensa uhkailivat että jos vaadin jotain niin he eivät pidä yhteyttä minuun/lapsiin koskaan enää. Se olisi ollut lapsilleni kamalaa. En siis lähtenyt vaatimaan mitään, olin eron jälkeen todella ahdistunut ja siis hyvin köyhä, omaisuus 0 e ja palkka pieni. Jotenkin selvisin, sain asumistukea ym. Nyt ex sitten vielä jättää elatusmaksuja maksamatta tai maksaa vain osan. Tekisi oikeastaan mieli jälkikäteen lähteä vaatimaan osuuttani avioeron jälkeen... tilanne oli siis se että minulla huonommat tulot ja olin ollut kotona lasten kanssa ym. Olen aivan varma että jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisi mies vaatinut minulta puolet tai jopa enemmän.

minulle tärkeää oli saada olla lasteni kanssa kotona. En ymmärrä miten siitä pitäisi saada rahaa kun on omien lapsien kanssa? Minä olen onnekas kun sain olla puoli vuotta kotona, mutta puolisoni ei suostunut siihen että perheemme tulot laskivat, joten menin töihin. M36

Eli sun mielestä tätä jolle vastasit oli ex kohdellut ihan hyvin, ja varsinkin lapsia joiden elatusta ei hoida kuten vanhemman kuuluisi? Ja sinä piniset jostain että miksi lasten kanssa olemisesta pitää saada rahaa... voi jeesus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Et ole tainnut koskaan elää rakastavassa parisuhteessa missä on yhteisiä lapsia. Tai tehnyt vaativia edustustöitä ulkomailla, missä myös puolison läsnäolo on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Ja kuinka kestää suomalainen hyvinvointivaltio jos loppuu ulkomaankauppa, vienti ja diplomatia? Ei se oikeasti kestä. Me muut elämme oikeasti viennistä.

Ap, avioliittolaki ei koske vain naisia vaan myös miehiä.

Omaisuuden jakaminen tasan erossa on periaate, jossa varmaan ideana on se, ettei kummankaan elämä romahtaisi vaan että elintaso säilyisi jotakuinkin samana kuin avioliitossa. Varsinkin jos perheellä on lapsia olisi järkevää säilyttää kummankin vanhemman elintaso.

Toisaalta jos ajatellaan avioliittoa taloudellisena projektina, niin kumpikin osapuoli satsaa yhteiseen talouteen rahaa ja työtä. Perheen vaimon voi sanoa satsaavan enemmän työtä ja rahaa lastenhankinnassa, koska hän kantaa, synnyttää ja imettää lapset, ja lisäksi kärsii lastenhankinnan takia menetyksiä urallaan, palkkakehityksessä sekä eläkkeen tasossa. Keskimäärin naiset tekevät myös enemmän kotitöitä kaikissa talouksissa.

Lisäksi kun yhteiskunnassa on epätasa-arvoa palkkauksessa, niin naiset voivat saada pienempää palkkaa vaikka viettävät ajallisesti saman ajan töissä kuin miehet. Jos mies vaatii naista maksamaan palkastaan euromääräisesti puolet perheen talouden kuluista, silloin kyseessä on riisto. Naista riistetään ensin työpaikalla, sitten vielä kotona. Tämä tilanne johtaa myös siihen, että jos mies saa enemmän palkkaa, hänellä on enemmän rahaa käytössään ja hän voi säästää ja sijoittaa rahansa itseään varten naisen riiston kustannuksella.

Eli otetaan räikeä ääritapaus, perhe jossa nainen on tehnyt ennen eroa 15 vuotta työtä matalapalkka-alalla, maksanut vähintään 50% perheen kuluista ja hoitanut 90% talouden töistä, lisäksi synnyttänyt kaksi lasta, niin jos mies saisi erossa pitää puolet yhteisestä omaisuudesta ja kaikki pankkiin säästämänsä rahat, niin olisihan se valtavan epäoikeudenmukaista. Naista olisi riistetty tuplasti, sekä töissä että kotona ja riisto jatkuisi myös kun nainen siirtyy eläkkeelle.

Jos tuossa tilanteessa naisen kotityö, synnyttäminen ja lastenhoito sekä siitä koituneet menetykset muutettaisiin rahaksi ja mies joutuisi oikeudenmukaisesti korvaamaan niistä puolet, niin puhuttaisiin melkoisista summista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pari ei voi sopia asiasta kuten haluaa?

Kyllä voi sopia. Siihen tarkoitukseen käytettävän asiakirjan nimi on avioehto. Muitakin tapoja on, eli ei ole mikään pakko jakaa yhteenlaskettua omaisuutta tasan siinäkään tapauksessa, että avioehtoa ei ole. 

Et tainnut tietää, että Suomessa ei aviomies joudu maksamaan vaimolle elatusmaksua, vain lapsille.

Yksi osanen pelkästään äidille kohdistuviin kuluihin ja tulonmenetyksiin; jenkeissä sijaissynnyttäjän korvaus on noin 50 000-100 000 dollaria, eli kyllähän avioliitolla miehen kulut lasten hankinnalle ovat aika pienet. Kuinka moni mies olisi valmis maksamaan puolet tuosta lastensa äidille per raskaus?

Edes osa-aikainen kotiapulainen, lastenhoitaja ja sijaissynnyttäjä tulevat aika hurjan paljon kalliimmaksi miehelle jos haluaa hankkia rahalla sen mitä yleensä saadaan avioliitosta.

Ja aika harva nyt puhuu sellaisesta tilanteesta että toisella on hurjasti paljon enemmän omaisuutta ennen avioliittoa, vaan siitä mitä on hankittu yhdessäolon aikana. Se pitää jakaa tasapuolisesti (huom: ei välttämättä tasan), koska kummankin voi katsoa yleensä osallistuneen sen kartuttamiseen, jos ei suoraan rahalla niin toisen työskentelyä tukevalla toiminnalla, yleensä palkatta. Perinnöt ja ennen avioliittoa hankittu omaisuus kannattaakin sulkea avioehdolla jaosta pois. Sekin minusta olisi hyvä ottaa huomioon, jos on rikkaamman vaatimuksesta eletty korkeampaa elintasoa kuitenkin rikkaamman vaatiessa kulut maksettavaksi tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Ja kuinka kestää suomalainen hyvinvointivaltio jos loppuu ulkomaankauppa, vienti ja diplomatia? Ei se oikeasti kestä. Me muut elämme oikeasti viennistä.

Kommentoin tuolle, jonka mukaan vapaaehtoisesti puolison mukaan lähtevällä ei ole mitään oikeuksia saada mitään korvausta siitä, että uhraa oman uransa. Sellaisiakin lähtijöitä löytyy, jotka oikeasti kuuntelevat, mitä mieltä puoliso on ulkomaankomennuksista. Jos lähdetään, lähdetään perheenä eikä niin, että puoliso on palkaton aupair.

Ei se kyllä ihme on, että ihmiset Suomessa eivät ole onnellisia eivätkä tee lapsia kun näitä keskusteluja katselee. Joku ihme kuvitelma, että raha on jotenkin tärkeintä elämässä ja mitään riskiä ei voi ottaa, että rahaa ei joka kuukausi tulisikaan samoin kuin ennen. Tai sitten täällä keskustelee täysin PA:t. Itselle raha ei ole itseisarvo. Sitä voi menettää ja saada lisää. Olen lähemmäs viisikymppinen ja nykyiselläni varsin varakas ja hyväpalkkainen. Kertaakaan ei mieleen tulisi, että jättäisin jotain elämässä tekemättä, koska siinä voi ottaa taloudellisesti takapakkia. Rahaa voi aina tienata lisää. Perhe on perusarvo, jossa on yhteinen kassa, joka kattaa kun toisella on vaikeaa ja karttuu kun molemmilla menee hyvin. Mikään ei ole tympeämpää kuin käyttää lyhyttä elämäänsä laskien nallekarkkejaan maailmassa tismalleen tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Mutta jos päättää lähteä, ei työnantaja pakota ottamaan perhettä mukaan! Ja voihan erossa sille puolisolle tehdä laskun niistä euroista, joita ei tienannut, koska laittoi perheen etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Ja kuinka kestää suomalainen hyvinvointivaltio jos loppuu ulkomaankauppa, vienti ja diplomatia? Ei se oikeasti kestä. Me muut elämme oikeasti viennistä.

Kommentoin tuolle, jonka mukaan vapaaehtoisesti puolison mukaan lähtevällä ei ole mitään oikeuksia saada mitään korvausta siitä, että uhraa oman uransa. Sellaisiakin lähtijöitä löytyy, jotka oikeasti kuuntelevat, mitä mieltä puoliso on ulkomaankomennuksista. Jos lähdetään, lähdetään perheenä eikä niin, että puoliso on palkaton aupair.

Jos on niin typerä, että maksaa puolisolle palkkaa, niin se on oma ongelma. Aika outoa haluta puolison kanssa ulkomaille, elää tämän tuloilla ja sitten ryhtyä itkemään, että uhrasin elämäni ja urani siksi, että sinä pääsit ulkomaille (ja minä siinä siivellä). Näköjään jotkut katsovat oikeudekseen saada kaiken muu paitsi työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Mutta jos päättää lähteä, ei työnantaja pakota ottamaan perhettä mukaan! Ja voihan erossa sille puolisolle tehdä laskun niistä euroista, joita ei tienannut, koska laittoi perheen etusijalle.

Sinäkö meinaat, että jos lähtee vaikka kolmeksi vuodeksi ulkomaan komennukselle ja vaimo jää kotiin tekemään uraansa ja vastaamaan lapsista, että jäljellä on vielä avioliittoa komen vuoden kuluttua? Eiköhän ne lusikat ole jaossa jo parissa kuukaudessa ja siinä vaiheessa on yksi lysti, että tienasiko vaimo mitä sinä aikana vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Yksi osanen pelkästään äidille kohdistuviin kuluihin ja tulonmenetyksiin; jenkeissä sijaissynnyttäjän korvaus on noin 50 000-100 000 dollaria, eli kyllähän avioliitolla miehen kulut lasten hankinnalle ovat aika pienet. Kuinka moni mies olisi valmis maksamaan puolet tuosta lastensa äidille per raskaus?

Edes osa-aikainen kotiapulainen, lastenhoitaja ja sijaissynnyttäjä tulevat aika hurjan paljon kalliimmaksi miehelle jos haluaa hankkia rahalla sen mitä yleensä saadaan avioliitosta.

Ja aika harva nyt puhuu sellaisesta tilanteesta että toisella on hurjasti paljon enemmän omaisuutta ennen avioliittoa, vaan siitä mitä on hankittu yhdessäolon aikana. Se pitää jakaa tasapuolisesti (huom: ei välttämättä tasan), koska kummankin voi katsoa yleensä osallistuneen sen kartuttamiseen, jos ei suoraan rahalla niin toisen työskentelyä tukevalla toiminnalla, yleensä palkatta. Perinnöt ja ennen avioliittoa hankittu omaisuus kannattaakin sulkea avioehdolla jaosta pois. Sekin minusta olisi hyvä ottaa huomioon, jos on rikkaamman vaatimuksesta eletty korkeampaa elintasoa kuitenkin rikkaamman vaatiessa kulut maksettavaksi tasan.

Mikä se on tämä "rikkaamman vaatimuksesta eletty korkeampi elintaso"? Ei kenenkään tarvitse laittaa nimeään paperiin, johon ei halua nimeään laittaa, joten jos ei ole varaa asuntoon, ei tee vuokrasopimusta eikä muuta, muuttakoon se varakkaampi. Mitä ihmeen vellihousuja pienempituloiset oikein on, jos ihan pakolla laitetaan elämään elämää, johon ei ole varaa ja uikutetaan sitä, että toinen haluaa korkeamman elintason. Halutkoon ja maksakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi osanen pelkästään äidille kohdistuviin kuluihin ja tulonmenetyksiin; jenkeissä sijaissynnyttäjän korvaus on noin 50 000-100 000 dollaria, eli kyllähän avioliitolla miehen kulut lasten hankinnalle ovat aika pienet. Kuinka moni mies olisi valmis maksamaan puolet tuosta lastensa äidille per raskaus?

Edes osa-aikainen kotiapulainen, lastenhoitaja ja sijaissynnyttäjä tulevat aika hurjan paljon kalliimmaksi miehelle jos haluaa hankkia rahalla sen mitä yleensä saadaan avioliitosta.

Ja aika harva nyt puhuu sellaisesta tilanteesta että toisella on hurjasti paljon enemmän omaisuutta ennen avioliittoa, vaan siitä mitä on hankittu yhdessäolon aikana. Se pitää jakaa tasapuolisesti (huom: ei välttämättä tasan), koska kummankin voi katsoa yleensä osallistuneen sen kartuttamiseen, jos ei suoraan rahalla niin toisen työskentelyä tukevalla toiminnalla, yleensä palkatta. Perinnöt ja ennen avioliittoa hankittu omaisuus kannattaakin sulkea avioehdolla jaosta pois. Sekin minusta olisi hyvä ottaa huomioon, jos on rikkaamman vaatimuksesta eletty korkeampaa elintasoa kuitenkin rikkaamman vaatiessa kulut maksettavaksi tasan.

Mikä se on tämä "rikkaamman vaatimuksesta eletty korkeampi elintaso"? Ei kenenkään tarvitse laittaa nimeään paperiin, johon ei halua nimeään laittaa, joten jos ei ole varaa asuntoon, ei tee vuokrasopimusta eikä muuta, muuttakoon se varakkaampi. Mitä ihmeen vellihousuja pienempituloiset oikein on, jos ihan pakolla laitetaan elämään elämää, johon ei ole varaa ja uikutetaan sitä, että toinen haluaa korkeamman elintason. Halutkoon ja maksakoon.

Jos toinen haluaa vapaa-ajallaan matkustella, käydä riennoissa, viedä lapsia perheenä vaikka Lintseille ja Särkänniemiin ja toisella ei ole siihen varaa, niin jatkuuko suhde, jos toinen ei lähde näihin mukaan ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rikastu avioerossa. Aina se, että pyöritetään kahta taloutta, maksaa enemmän kuin se, että on yksi. Ja tosiaan eri perheissä on eri tilanteet. Joskus toinen puoliso mahdollistaa toisen hyväpalkkaisen työn esim lähtemällä useille ulkomaankomennuksille ja uhraamalla oman uransa. Tällöin omaisuus on tietenkin yhteistä.

Ja avioehto on aina mahdollisuus tilanteissa, missä omaisuuden yhteisenä pitäminen ei tunnu oikealta.

Ulkomaille voi lähteä ilman perhettä. Kannattaa yhdessä miettiä, mitä komennus merkitsee sille kotivanhemmalle ja laskea, kannattaako tämän jäädä Suomeen eikä tuhota uraansa puolison takia. Jos kuitenkin haluaa lähteä mukaan, avioehtoon voidaan kirjata, että lähtee omasta halustaan eikä tule vaatimaan myöhemmin korvauksia.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä, jos haluaa laittaa perheen ykköseksi omaan uraan verrattuna. Yksikään työnantaja ei pakota ja jos mitään vihjailuja kuuluu, voi vaihtaa työpaikkaa.

Mutta jos päättää lähteä, ei työnantaja pakota ottamaan perhettä mukaan! Ja voihan erossa sille puolisolle tehdä laskun niistä euroista, joita ei tienannut, koska laittoi perheen etusijalle.

Sinäkö meinaat, että jos lähtee vaikka kolmeksi vuodeksi ulkomaan komennukselle ja vaimo jää kotiin tekemään uraansa ja vastaamaan lapsista, että jäljellä on vielä avioliittoa komen vuoden kuluttua? Eiköhän ne lusikat ole jaossa jo parissa kuukaudessa ja siinä vaiheessa on yksi lysti, että tienasiko vaimo mitä sinä aikana vai ei.

Tarkoitan sitä, että jos puoliso ihan vapaaehtoisesti lähtee mukaan ulkomaankomennukselle, niin hänellä ei ole oikeutta vaatia korvausta tästä ajasta, jos ero tulee. Ei siis itkua siitä, että uhrasin urani jne., kyllä se päätös täytyy pystyä tekemään ottaen kaikki vaihtoehdot huomioon. Tai sitten se, joka ei lähde perheen takia komennukselle ja menettää uransa on oikeutettu erossa vaatimaan puolisolta korvausta siitä, että ulkomaille ei lähdetty. Ei voi ajatella, että vastuu on aina parempituloisella, oikeudet pienituloisella.

Ja jos liitto ei kestä sitä, että toinen on ulkomaankomennuksella, niin ei se olisi kestänyt muutenkaan. Parempi erota.