Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon ja miten autatte ikääntyviä vanhempianne?
30.06.2019 |
Ja kuinka paljon ja miten olette valmiita auttamaan heitä, kun eivät enää pärjää omillaan, mutta yhteiskunnallakaan ei ole tarjota, kun jotain minimaalista apua? Asun kerrostalossa ja tässä talossa asuu paljon ikäihmisiä. Osalla jää ovet auki, kun lähtevät ulos. Avaimet jää oveen pariksi päiväksi. Eräs nainen vaeltaa pitkin katuja vähissä vaatteissa talvellakin. Omaan asuntooni on yritetty tulla monta kertaa omilla avaimilla, kun on luultu minun ovea omaksi.
Olen jutellut useamman kerran erään vanhuksen tyttären kanssa pihalla ja viikko sitten hän purskahti itkuun. Hän sanoi käyneensä äitinsä luona pari vuotta joka päivä ja hän kohtaa välillä ihan lohduttomia tilanteita. Hän oli selkeästi ihan loppu ja yhteiskunnalla ei ole paikkaa tarjota. Jotain kotiapua kyllä, mutta ei se paljon auta, jos vuorokaudessa joku käy vartin. Tytär sanoi, että vaihtoehdot on ne, että joko hän käy siellä auttamassa tai hänen äitinsä on ihan yksin. Ja aika kova luu pitäisi olla, että voisi elää omaa elämäänsä ja jättää äitinsä oman onnensa nojaan.
Mitä te tuumitte näistä asioista? Mitä olette valmiita omien vanhempienne vuoksi tekemään vanhuuden koittaessa?
Kommentit (45)
Mä muutin asumaan 4 km päähän jotta voin pitää heistä huolta. Teen ruuat 4-5 päivälle viikossa. Käyn lähes päivittäin tai ainakin soitan joka päivä 1-2 kertaa. Kysyn muutama kerta kk onko heillä rahaa tarpeeksi. Jos ei ole annan tarvittavan summan. Lähtevät perheeni kanssa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaile. Maksan noin 80% kuluista. Olen erittäin kiitollinen kaikesta mitä ovat aikoinaan tehneet minun eteeni. Nyt on minun vuoroni auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin asumaan 4 km päähän jotta voin pitää heistä huolta. Teen ruuat 4-5 päivälle viikossa. Käyn lähes päivittäin tai ainakin soitan joka päivä 1-2 kertaa. Kysyn muutama kerta kk onko heillä rahaa tarpeeksi. Jos ei ole annan tarvittavan summan. Lähtevät perheeni kanssa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaile. Maksan noin 80% kuluista. Olen erittäin kiitollinen kaikesta mitä ovat aikoinaan tehneet minun eteeni. Nyt on minun vuoroni auttaa.
Aika jännä miten eri tavalla voi nämä asiat kokea. Itse en ikimaailmassa tekisi näin. -21
Auttaisin jos se käytännössä onnistuisi, mutta äitini asuu 600 km päässä eikä se käytännössä onnistu.Onneksi onvielä käytännössä hyväkuntoinen.Viikonloppuisin ei ehdi käymään, kun matkoihin menisi suurin aika ja itse olen kokopäivätöissä ja työtahti niin kova että perjantaina en jaksa mihinkään lähteä.Ihmettelen miten jatkossa lapset kykenevät auttamaan vanhempiaan kun eläkeikä nostettiin ja töissä on jaksettava lähes 70-vuotiaaksi, ei siinä enään vanhempia jaksa hoitaa vaikka haluaisi.
Vielä ei ole apua tarvinneet, täyttävät molemmat ensi vuonna 90. Asuvat talvet Floridassa ja pelaavat edelleen golfia ja autoilevat.
Vierailija kirjoitti:
71-vuotias isäni tarvitsee toistaiseksi apua vain laskunmaksussa ja välillä puhelimen kanssa. Asumme naapureina, joten olen lähellä tarvittaessa. Isä paremminkin auttaa mua, yksinhuoltaja kun olen. Eilen toi tekemäänsä lasagnea ja äsken näkyi lähtevän pyöräilemään. Mutta eihän sitä tarvitse saada kuin aivohalvaus ja osat vaihtuu. Äitini on kuollut.
Isäsi on samanikäinen kuin Niinistö ja vuotta nuorempi kuin Trump ja 21 vuotta nuorempi kuin Samulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha äitini asuu omakotitalossa jonka isoa pihaa ei pysty itse hoitamaan laisinkaan. Piha vaatisi alvariinsa hoitoa eikä minulla ole millään tavalla mahdollisuutta siihen. Joten pensaat rehottavat ja omenapuut pudottavat satonsa maahan mätänemään. Raha on niin tärkeä elementti, ettei minulle voi pankkitilin saldoa näyttää. No olen siis p askaa p askempi kun en voi auttaa. Mutta omakotitalossa on asuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut pakko auttaa. Kun äiti kuoli noin 4 vuotta sitten, isä jäi ihan yksin, ja paljastui, että hänellä on muistisairaus. Liikuntakykykin on huonontunut koko ajan, koska hän ei halua jumpatakaan. Olen käynyt kerran viikossa katsomassa, laitan lääkkeet dosettiin ja autan kauppa-asioissa. Joka päivä olen soittanut. Muistutan syömisestä. Tänä vuonna on täytynyt käydä useammin. Yritän käydä joka toinen päivä, mutta en aina jaksa. On omakin perhe ja töissäkin pitäisi jaksaa. Apteekkiostokset hoidan tietysti myös.
Äiti puolestaan sairasti pitkään ennen kuolemaansa ja myös tarvitsi apua, joka viikko kävin katsomassa häntä noin 9 vuoden ajan. Lääkärin kontrollikäynneillä kävimme yhdessä, otin sen yleensä lomapäiväksi, koska käynnin jälkeen puitiin yhdessä lääkärin sanomiset. Jo silloin tuli tunne, että teenkö väärin. Lyönkö laimin omaa perhettäni, kun huolehdin äidistäni.
Kannattaa ottaa kotihoito. Lääkkeidenjakoon sisältyy myös sairaanhoito, lääkärikontrollit ym. Ja apteekkipalvelu
Miten sen saa? Yksityiseltä ilmeisesti.
Olen ollut usein yhteydessä kunnalliseen kotihoitoon. Lääkäri ei käy kotona, ainakaan kunnan puolelta. Isä ei halua ulkopuolisia kotiinsa. Kotihoitajia kävi hoitamassa isän haavaa, kun hänellä oli pienen yksityisellä tehdyn operaation seurauksena haava emmekä saaneet sitä umpeutumaan omin voimin. Se oli hyvä apu, mutta isä valitti, koska ei ymmärtänyt hoidon tarvetta. Isä osaa ottaa lääkkeet itse, mutta ei osaa laittaa niitä dosettiin. Kun kysyin lääkkeiden jakoapua, minulle ehdotettiin apteekin pussituspalvelua. Lääkkeet siis laitettaisiin valmiisiin annospusseihin apteekissa ja sen pitäisi meitä jotenkin auttaa niin, ettei kotihoitajan tarvitse tulla käymään.
En ymmärrä pussituspalvelun ideaa. Jonkunhan ne lääkkeet pitää kuitenkin siirtää pussista dosettiin, kun muistisairas on tottunut ottamaan ne sieltä. Joten teen sen itse kerran viikossa.
Lääkärikontrolli on nyt ollut sitä, että lääkäriaika pitää varata. Ei ole mitään automaattista lääkärikontrollia, ainakaan en ole kuullut sellaisesta.
Luultavasti noita palveluja saa yksityisiltä yrittäjiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tulen tekemään mitään. Äitini ei selväti odota/oleta turvautuvansa minuun, ja jos koittaisikin, maksaisin vain potut pottuina, eli kos taisin kurjan kohteluni lapsuudessa ja sen, ettei suostu pyytämään anteeksi. Isää taas en saa hoivata, koska hänen hullu uusi kumppaninsa tulee siitä mustasukkaiseksi. En ole katkera, olen saanut isän kanssa hänen parhaat vuotensa viettää.
Parkku kirjoitti:
En ole kovin paljon valmis tekemään. Vanhempani eivät ole koskaan laittaneet lapsiaan etusijalle edes kun olimme pieniä. Aikuisenakaan eivät ole olleet mukana elämän mutkissa. Jos jotain onnistumisia matkan varrella on tullut niistä ovat olleet kateellisia. Yksin on pitänyt pärjätä. Pärjätkööt hekin.
Niin tämä. Meillä mukana tosin vielä alkoholi ja vähän kaikki muukin millä nyt pään vaan on sekaisin saanut. Näin ollen saavat pärjätä ihan omillaan vanhoinakin, mitä nyt kannustan juomaan vähän lisää niin ei tarvitse vanhuksena enää kärsiä jos tuuri käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ikääntyvät eri tahtiin. Tämä on nyt vähän asian vierestä, mutta todella jotkut ovat hyväkuntoisia vielä 90-vuotiaina, toiset voivat dementoitua tai olla huonokuntoisia jo kuusikymppisinä. Nykylääketiede osaa pidentää elinikää, mutta se ei välttämättä tarkoita, että myös toimintakykyaika pitenee.
Odotan, milloin joku taiteilija tekee kunnon farssin tästä aiheesta. Väestö vanhenee. Yhä useammalla on huonokuntoisia omaisia.
Ne dementialääkeet jopa tekevät dementiasta pahemman. On ihan tutkimuksia aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi enää 80v anoppi on elossa ja asuu 6km päässä. Viimeksi aamulla soitettiin ja kysyttiin tarvitseeko jotain kaupasta (ed kerta pe). Ei kuulemma tarvitse mitään. 2h myöhemmin soitti ja sanoi että keksejä pitäisi hakea! Argh. Välillä käy hermoille todella!
Tarpeen mukaan sen minkä pystyn autan järjestämään hoitoa ja elämää sen verran että kotona pärjääminen on mahdollista. Jos se ei ole mahdollista nykyisessä asunnossa on aika muuttaa palvelasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut pakko auttaa. Kun äiti kuoli noin 4 vuotta sitten, isä jäi ihan yksin, ja paljastui, että hänellä on muistisairaus. Liikuntakykykin on huonontunut koko ajan, koska hän ei halua jumpatakaan. Olen käynyt kerran viikossa katsomassa, laitan lääkkeet dosettiin ja autan kauppa-asioissa. Joka päivä olen soittanut. Muistutan syömisestä. Tänä vuonna on täytynyt käydä useammin. Yritän käydä joka toinen päivä, mutta en aina jaksa. On omakin perhe ja töissäkin pitäisi jaksaa. Apteekkiostokset hoidan tietysti myös.
Äiti puolestaan sairasti pitkään ennen kuolemaansa ja myös tarvitsi apua, joka viikko kävin katsomassa häntä noin 9 vuoden ajan. Lääkärin kontrollikäynneillä kävimme yhdessä, otin sen yleensä lomapäiväksi, koska käynnin jälkeen puitiin yhdessä lääkärin sanomiset. Jo silloin tuli tunne, että teenkö väärin. Lyönkö laimin omaa perhettäni, kun huolehdin äidistäni.
Kannattaa ottaa kotihoito. Lääkkeidenjakoon sisältyy myös sairaanhoito, lääkärikontrollit ym. Ja apteekkipalvelu
Miten sen saa? Yksityiseltä ilmeisesti.
Olen ollut usein yhteydessä kunnalliseen kotihoitoon. Lääkäri ei käy kotona, ainakaan kunnan puolelta. Isä ei halua ulkopuolisia kotiinsa. Kotihoitajia kävi hoitamassa isän haavaa, kun hänellä oli pienen yksityisellä tehdyn operaation seurauksena haava emmekä saaneet sitä umpeutumaan omin voimin. Se oli hyvä apu, mutta isä valitti, koska ei ymmärtänyt hoidon tarvetta. Isä osaa ottaa lääkkeet itse, mutta ei osaa laittaa niitä dosettiin. Kun kysyin lääkkeiden jakoapua, minulle ehdotettiin apteekin pussituspalvelua. Lääkkeet siis laitettaisiin valmiisiin annospusseihin apteekissa ja sen pitäisi meitä jotenkin auttaa niin, ettei kotihoitajan tarvitse tulla käymään.En ymmärrä pussituspalvelun ideaa. Jonkunhan ne lääkkeet pitää kuitenkin siirtää pussista dosettiin, kun muistisairas on tottunut ottamaan ne sieltä. Joten teen sen itse kerran viikossa.
Lääkärikontrolli on nyt ollut sitä, että lääkäriaika pitää varata. Ei ole mitään automaattista lääkärikontrollia, ainakaan en ole kuullut sellaisesta.
Luultavasti noita palveluja saa yksityisiltä yrittäjiltä?
Miksi lääkärin pitäisi käydä kotona? Jos vanhus tarvitsee lääkärin hoitoa hänet on syytä toimittaa lääkäriin. Usein siellä kotona ei ole edes mahdollista tehdä kaikkia tarvittavia tutkimuksia, vaan tutkimuksiin jokatapauksessa joutuisi lähtemään sairaalaan.
Jos vanhus haluaa että kotona ei käy ulkopuolisia, hän saa luvan pärjätä itse ja sitten kun ei enää pärjää kunto todennäköisesti on jo niin heikko että ei ole tarpeen kysellä halaako hän apua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin asumaan 4 km päähän jotta voin pitää heistä huolta. Teen ruuat 4-5 päivälle viikossa. Käyn lähes päivittäin tai ainakin soitan joka päivä 1-2 kertaa. Kysyn muutama kerta kk onko heillä rahaa tarpeeksi. Jos ei ole annan tarvittavan summan. Lähtevät perheeni kanssa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaile. Maksan noin 80% kuluista. Olen erittäin kiitollinen kaikesta mitä ovat aikoinaan tehneet minun eteeni. Nyt on minun vuoroni auttaa.
Huomasin että muutama oli alapeukuttanut kirjoitukseni. Voitteko ystävällisesti kertoa miksi? Mitä pahaa on siinä jos auttaa vanhempiaan- en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin asumaan 4 km päähän jotta voin pitää heistä huolta. Teen ruuat 4-5 päivälle viikossa. Käyn lähes päivittäin tai ainakin soitan joka päivä 1-2 kertaa. Kysyn muutama kerta kk onko heillä rahaa tarpeeksi. Jos ei ole annan tarvittavan summan. Lähtevät perheeni kanssa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaile. Maksan noin 80% kuluista. Olen erittäin kiitollinen kaikesta mitä ovat aikoinaan tehneet minun eteeni. Nyt on minun vuoroni auttaa.
Huomasin että muutama oli alapeukuttanut kirjoitukseni. Voitteko ystävällisesti kertoa miksi? Mitä pahaa on siinä jos auttaa vanhempiaan- en ymmärrä.
En alapeukuttanut, mutta vastaan silti. Vanhempani sen paremmin kuin miehen vanhemmatkaan eivät ole lapsia jotka tarvitsisivat huoltajaa. Edes he itse eivät haluaisi olla meistä riippuvaisia. Siksi mieluummin autan heitä hankkimaan kotiin tarvittaessa ateriapalvelun tai ruokaa jota he pystyvät vaikka lämmittämään. Muutenkin mieluummin autan heitä selviytymään "omillaan", samaa toiki yritän opettaa lapsille jotka vasta siihen asiaan totuttelevat.
En mitenkään. Äitini kuoli kun olin 32 vuotta ihan sen viimeisen puhelun jälkeen. Isäni kuoli tämän vuoden tammikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut pakko auttaa. Kun äiti kuoli noin 4 vuotta sitten, isä jäi ihan yksin, ja paljastui, että hänellä on muistisairaus. Liikuntakykykin on huonontunut koko ajan, koska hän ei halua jumpatakaan. Olen käynyt kerran viikossa katsomassa, laitan lääkkeet dosettiin ja autan kauppa-asioissa. Joka päivä olen soittanut. Muistutan syömisestä. Tänä vuonna on täytynyt käydä useammin. Yritän käydä joka toinen päivä, mutta en aina jaksa. On omakin perhe ja töissäkin pitäisi jaksaa. Apteekkiostokset hoidan tietysti myös.
Äiti puolestaan sairasti pitkään ennen kuolemaansa ja myös tarvitsi apua, joka viikko kävin katsomassa häntä noin 9 vuoden ajan. Lääkärin kontrollikäynneillä kävimme yhdessä, otin sen yleensä lomapäiväksi, koska käynnin jälkeen puitiin yhdessä lääkärin sanomiset. Jo silloin tuli tunne, että teenkö väärin. Lyönkö laimin omaa perhettäni, kun huolehdin äidistäni.
Kannattaa ottaa kotihoito. Lääkkeidenjakoon sisältyy myös sairaanhoito, lääkärikontrollit ym. Ja apteekkipalvelu
Miten sen saa? Yksityiseltä ilmeisesti.
Olen ollut usein yhteydessä kunnalliseen kotihoitoon. Lääkäri ei käy kotona, ainakaan kunnan puolelta. Isä ei halua ulkopuolisia kotiinsa. Kotihoitajia kävi hoitamassa isän haavaa, kun hänellä oli pienen yksityisellä tehdyn operaation seurauksena haava emmekä saaneet sitä umpeutumaan omin voimin. Se oli hyvä apu, mutta isä valitti, koska ei ymmärtänyt hoidon tarvetta. Isä osaa ottaa lääkkeet itse, mutta ei osaa laittaa niitä dosettiin. Kun kysyin lääkkeiden jakoapua, minulle ehdotettiin apteekin pussituspalvelua. Lääkkeet siis laitettaisiin valmiisiin annospusseihin apteekissa ja sen pitäisi meitä jotenkin auttaa niin, ettei kotihoitajan tarvitse tulla käymään.En ymmärrä pussituspalvelun ideaa. Jonkunhan ne lääkkeet pitää kuitenkin siirtää pussista dosettiin, kun muistisairas on tottunut ottamaan ne sieltä. Joten teen sen itse kerran viikossa.
Lääkärikontrolli on nyt ollut sitä, että lääkäriaika pitää varata. Ei ole mitään automaattista lääkärikontrollia, ainakaan en ole kuullut sellaisesta.
Luultavasti noita palveluja saa yksityisiltä yrittäjiltä?
Miksi lääkärin pitäisi käydä kotona? Jos vanhus tarvitsee lääkärin hoitoa hänet on syytä toimittaa lääkäriin. Usein siellä kotona ei ole edes mahdollista tehdä kaikkia tarvittavia tutkimuksia, vaan tutkimuksiin jokatapauksessa joutuisi lähtemään sairaalaan.
Jos vanhus haluaa että kotona ei käy ulkopuolisia, hän saa luvan pärjätä itse ja sitten kun ei enää pärjää kunto todennäköisesti on jo niin heikko että ei ole tarpeen kysellä halaako hän apua vai ei.
Ei ole omaa autoa, pitää siis ottaa taksi lääkärikäyntiä varten.
Oon miettinyt tätä kysymystä siltä kannalta, että syyllistynkö heitteillejättöön, jos en auta.
Alue: Aihe vapaa
En ole valmis auttamaan juuri lainkaan. En asu lähellä vanhempiani enkä ole muuttamassa heidän vuokseen. He eivät varmasti myöskään muuta pois kotiseudultaan. En koe, että minulla on velvollisuutta auttaa heitä enempää kuin arkeeni helposti sopii. Vanehmmilla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, lapsilla ei vanhempiaan kohtaan.
Ja mitään kaunaa ja katkeruutta tähän ei liity. Vanhempani hoitivat vanhemman roolinsa kunnialla. Itse en vain ole mikään hoivaaja, eikä ole sisarenikaan.