Sinä ikäistäsi nuoremmalta näyttävä!? Luultiinko sinua alaikäiseksi nuorella aikuisiällä?

Sama juttu ollut. Teininä asia vaivasi kovasti, kun tuntui että näytin niin lapselta vielä. Parikymppisestä lähtien aina tuonne 45+ ollut sellainen iätön. Kukaan koskaan ole arvannut ikääni oikein.  Voi heittää hyvinkin 10  vuodella. No nyt vaihtarien keskellä ikä ajanut kiinne, puntaroin estrogeenin kanssa. Mutta en välittäisi taas alkaa näyttää ikäistäni nuoremmalta. Siis hyvä näin. Niin muuten, silloin myöhäisteininä kuljin pitkään lastenlipulla, kun sitä minulle aina automaattisesti myytiin, ei aina jaksanut korjata.

Tuo ikäistään nuoremmalta näyttäminen on tosi inhottavaa teini-iässä ja nuorena jolloin ulkonäkö on tätrkeää. Tosia-asiassa tuo kuitenkin lopulta maksaa itsensä moni kertaisesti takaisin.

Et rupsahda vanhemmalla iällä ja joidenkin tutkimusten mukaan ikäistään nuoremmilla näyttivällä saattaa olla pidempi eliniän odote kuin keskiverto ikätovereilla ja pienempi riski sairastua tiettyihin vakaviin sairauksiin..

Tuo selittyi jotenkin solujen rakenteilla!!

Minä taas olin täysi-ikäisen naisen näköinen jo alaikäisenä. Hitaasti vanhentunut ja kuulemma iätön. Harva osaa veikata ikääni oikein, 10-15 vuotta alakanttiin veikkaa jopa ikäiseni naiset.

Todellakin. Lastenlipulla menin pitkään, kun en jaksanut aina korostaa, että aikuisten lippu. Alkoholia ostaessa on tietenkin kysytty aina henkkareita. Lapset tuli tehtyä kommentoijien mukasn teininä. Oikeasti olin n. 30 v.

Nyt vähän hirvittää oman pojan puolesta. Täysi-ikäisyys on kohta edessä. Harva varmaan uskoo yli 15-vuotiaaksi. Alle 170 cm ja hentoinen.

Mulle myytiin paikallisjunassa lastenlippu pyytämättä, kun olin 25-vuotias. Nyt olen jo lähes 4-kymppinen ja lapsiakin on, kauempaa voi ehkä erehtyä luulemaan nuoremmaksi, mutta läheltä huomaa ainakin kasvoista, että ruuhkavuodet on tehnyt tepposensa.

+30 vuotiaana minulta kysytään vielä paperit aina kun ostan k 18 juomia kaupasta. Onhan se ärsyttävää, kun pitää paperit aina olla mukana kun alkoholia on ostamassa, olisi ihan kiva joskus saada alkoholia vaikka mukanani olisi vain pelkkä parinkympin seteli.

Viimeksi pari viikkoa sitten oluthyllyjå täyttänyt mies kysyi tuhahtaen mahtaako mulla olla edes ikää pyöriä osastolla. Totesin, että eiköhän. Äijä katsoi jotenkin hämmentyneenä ja mäkin hämmennyin ja totesin vaan, että niin, kai sitä 27 -vuotias saa saunaoluensa valita : D tyyppi räjähti nauruun ja pahoitteli, sanoi että näytän korkeintaan 16 -vuotiaalta. Olin tulossa treeneistä joten se kai sitten teki osansa.

Vituttaa kyllä välillä olla näin lapsen näköinen, mutta kiitokset geeneille viimeistään sitten keski-ikäisenä. Oma äiti näyttää 15v nuoremmalta kuin ikäisensä.

Itse olen päälle kolmekymppinen ja kaikki luulevat kymmenen vuotta nuoremmaksi, mutta ihan alaikäisestä en onneksi mene. Olen aika nuoren näköinen kasvoistani. Luulen, että ujoutenikin nuorentaa muiden silmissä, koska en vaikuta itsevarmalta aikuiselta ihmiseltä. Teini-iässä nolotti enemmän, jos luultiin vielä nuoremmaksi.

Ei. Lievä ylipaino vanhentaa helposti teiniä, mutta viivyttää sitä että ihon vanheneminen tulee näkyviin. Olen sielultani syntynyt viisikymppisenä, teininä näyttänyt täysi-ikäiseltä, ja nyt 33-vuotiaana veikkaukset menee tuonne 26-28-vuotiaaseen (harvemmin muuten tulee esiin mutta olen nyt uudessa työpaikassa ja siellä on useamman kerran tullut esiin kun ihmiset ynnäilee tutkintoa ja lasteni ikiä jne. ja ihmettelee miten olen ehtinyt).

Tosin mieluummin ottaisin ne rypyt kuin lihavuuden.

Kyllä. Minäkin pienikokoinen (nainen) ja vielä kasvoiltanikin ikäistäni nuoremman näköinen. Ei puhettakaan että olis edes kannattanut yrittää baariin alaikäisenä tai koittaa ostaa alkoholia - olen nyt 47 v joten myn nuoruudessa ei ollut vielä ihan niin tarkkaa.

Papereita on kysytty S-Marketissa vielä ollessani 36-vuotias, myyjä oli yhtä hämmästynyt tilanteessa kuin minäkin. Ei ole kyllä oikeastaan koskaan tuo kovasti ärsyttänyt, tuossa tilanteessa naurettiin molemmat että positiivistahan tuo lopulta jo tuossa iässä on.

Pieni koko jo yksinään vaikuttaa tosi pitkään ellei ole kasvoiltaan jotenkin todella ikäistään vanhemman oloinen.

25v. nainen, luullaan aina nuoremmaksi.

Pari vuotta sitten vielä, eli 23v asti mulle myytiin bussissa aina suoraan lastenlippu, kun sanoin vain seutu/sisäinen. Eli mua luultiin alle 16-vuotiaaksi.

Nyt viimeisen vuoden aikana mua on luultu 19-20-vuotiaaksi. Oon 170 cm ja 58kg.

Vierailija kirjoitti:

25v. nainen, luullaan aina nuoremmaksi.

Pari vuotta sitten vielä, eli 23v asti mulle myytiin bussissa aina suoraan lastenlippu, kun sanoin vain seutu/sisäinen. Eli mua luultiin alle 16-vuotiaaksi.

Nyt viimeisen vuoden aikana mua on luultu 19-20-vuotiaaksi. Oon 170 cm ja 58kg.

Ja mun pikkuveljeä luullaan aina mun isoveljeksi.

Puolisolta kysytty 28 vuotiaana mopokorttia, siis ei ajokorttia vaan mopokorttia. Ja edelleen reilu 30 vuotiaana kysellään henkkareita (tosin kuuluu nykyään ihan lainsäädäntöön kysyä alle 30 vuotta näyttäviltä paperit),

Minua taas on luultu 15 vuotiaana reilu 20 vuotiaaksi ja 20 vuotiaana 30 vuotiaaksi. Silloin ketutti tuo 30 vuotiaaksi arviointi aika pahasti. Nykyään taas kolmenkympin likellä ikääni arvioidaan alaspäin jollain 5-6 vuodella.

Vaikea ymmärtää miksi näyttäisin eri ikäiselle kuin olen, en ole lihonut tai laihtunut juurikaan 15 vuodessa ja kuitenkin suht hoikka, enkä värjää hiuksia tai meikkaa kuin todella kevyesti jos sitäkään. (bmi 20-21)

Mua ei teininä tai muutenkaan kovin nuorena luultu nuoremmaksi, mutta nyt 35-vuotiaana monet kuvittelevat mun olevan sen kymmenen vuotta nuorempi. Joskus tosin nuorempanakin joku oletti mun neljä vuotta nuoremman veljen olevan mua vanhempi. 

Täysi-ikäisenä todellakin ärsytti, kun aina luultiin nuoremmaksi. Aina piti näyttää papereita joka paikassa. Toki nykyään ei enää kysytä niin usein. Papereita näytin kuitenkin viimeksi vajaat puoli vuotta sitten, kun ostin marketista tupakkaa. Olen 49 vuotias nainen. Lohduttauduin sillä, etteivät huonot elintavat sitten taida näkyä päällepäin. Toki itse ainakin huomaan, että ikää on tullut. Hankalaa on silti objektiivisesti arvioida omaa ulkonäköään.

Ei minua ole miksikään luultu - paperini on vain haluttu katsoa!

Mä näytin kaksikymppisenä vanhalta, samoin teininä. Kolmikymppisestä nelikymppiseksi näytin aina noin 10 v nuoremmalta. Yksityislääkärin vastaanotolla minut oli laitettu vahingossa tasan 10 v nuoremmaksi. Ja kaikille meni läpi.

Nyt 47 vuotiaana olen omasta mielestäni rupsahtanut mutta kaupan kassalla kysyttiin papereita kun ostin yhden oluen.

Mulla on ruskeat pitkät hiukset ja aina t-paita ja farkut ja tennarit. Joo ja käytän niitä luultavasti vielä 67 vuotiaana.

Silloin ärsytti, kun piti juosta hakemaan unohtuneita henkkareita saadakseni ostettua viinipullon, ja liike oli menossa kiinni. Olin 25-vuotias. Muutoin ei nuorekkaasta ulkonäöstä ole ollut erityistä haittaa.

Itse olen 30 v nainen, aina luultu ikäistäni nuoremmaksi, edelleen jotkut luulevat alaikäiseksi. Eräässä paikassa minulle ei meinattu tarjota kuohuviinilasillista, kun epäili onko ikää riittävästi. Silloin olin 29 vuotias.

Pituutta on vain 154 cm joten johtuu varmaan pienestä koostakin, ja kasvot ovat nuoren näköiset ollut aina.

Luultiin aina nuoremmaksi ja se ärsytti silloin nuorena kauheasti, mutta ei se oikein imarrellut vanhempanakaan. Kun olin sairaalassa 27-vuotiaana, luulivat huonekaverit, etten ole vielä koulustakaan päässyt. Mua nolotti silloin kauheasti, kun mua pidettiin ihan kakarana. Kun sain 42-vuotiaana 5. lapseni, luulivat seurakunnan työntekijät mua nuoreksi vasta esikoisen saaneeksi. Yksi työntekijä oli todella hämmästynyt, kun sanoin ikäni ja hän sanoi olevansa saman ikäinen. Samana päivänä joku laitapuolen kulkija kertoi mulle, millaista lapsen kanssa eläminen tulee olemaan. Pitää kuulemma ottaa ilo irti kaikesta, kun aika rientää niin nopeasti. Esikoinen oli silloin juuri täysi-ikäiseksi tullut.  Nyt 59-vuotiaana taidan alkaa jo ikäiseltäni näyttää, ainakin melkein.