Onko sinulta kielletty tietyt vaatteet?

Vierailija kirjoitti:

Naurettava ajatus, että antaisin miehen määräillä vaatteistani. Hänkin saa minun puolestani kulkea missä asussa tahtoo. Kunhan nyt housut laittaa jalkaansa, jos lähtee ihmisten ilmoille.

Eli määräilet miestäsi silti, FREE THE BALLS!

Lapseni kieltävät minua lähtemästä kylällä yöpaidan näköisissä vaatteissa, vaikka kotona kyllä kelpaavat.

Miksi ihmeessä aloittaja hyväksyy moisen miehen? Onko ap:lla niin huono itsetunto, että pelkää että " ei kelpaa kenellekään muulle " (vaikka mies pelkää jo noiden vaatteitten houkuttelevan muita miehiä kuin hunaja kärpäsiä), vai onko hän niin äärimmäisen kiltti, että ei voi koskaan sanoa vastaan kenellekään?

Tämän aloituksen luettuani olen iloinen siitä, että omat tyttäreni ovat oppineet jo murrosiässä sanomaan jyrkän EIn omalle isälleen ja tarvittaessa myös muille miehille.

Annas kun arvaan: Ap:n mies toivoo ap:n "huolehtivan ulkonäöstään" mutta samaan aikaan yrittää kieltää/rajoittaa meikkaamista tai liikuntaharrastuksia. "Itsestä huolehtimisen" pitäisi tapahtua jotenkin itsestään ja huomaamatta, ilman panostusta tai mitään tuotteita. Miehen mielestä ripsivärikin on viesti muille miehille, tai finnin peittäminen peiteaineella on ilmiselvä viettely-yritys. Kasvonaamio tai kampaajalla käynti on miehelle merkki siitä, että ap vikittelee muita miehiä tai ainakin suunnittelee sitä. Hajuvesi... ei ei ei. Pitäisi näyttää hyvältä ja tuoksua hyvältä mutta ei kuitenkaan liian hyvältä, eikä varsinkaan kodin ulkopuolella. Mutta jos nainen ei näytä hyvältä ja kulkee rönttövaatteissa, silloinhan sitä saa hävetä. Pian ap huomaa olevansa siinä tilanteessa, että tuntee tekevänsä koko ajan väärin: nauraa väärin, kävelee väärin, ilmehtii väärin, on väärin. 

Tuollainen ei voi päättyä hyvin. Kohta ap saa turpaan, koska on meikannut töihin tai tervehtinyt naapurin miestä liian iloisesti. Turpaan voi tulla myös, jos laihduttaa muutaman kilon tai käy salilla kiinteyttämässä itseään. Toisaalta siitäkin voi saada turpaan, jos ei käy salilla tai lihoo. Jos turpaan ei tule kirjaimellisesti, henkisesti tulee ainakin. Henkinen alistaminen on jo alkanut. 

Ratkaisu? Lähde. 

Nimim. Been there

Isäni on rajoittanut äitini pukeutumista 40 vuotta, mutta yhdessä ovat ja onnellisilta vaikuttavat...

En itse kuitenkaan halua sellaista parisuhdetta. Pukeudun joka tapauksessa peittävästi sillä ihan itse en halua vartalostani tiettyjä asioita ihmisten näköpiiriin. Mutta ei kukaan muu voi sitä rajoittaa.

Naisetkin tekevät tätä, muuten. Et varmaan lähde noissa housuissa. Mikä tämäkin paita on? Eihän nämä sovi yhteen. Tämä tuntuu olevan hyväksytympää kuin miehen sanomana tuo paita on liian tiukka / hame liian lyhyt jne.

Eihän sitä aikuiselta ihmiseltä mitään tuollaista voi kieltää. Voi pyytää, ettei toinen käyttäisi jotain tiettyjä vaatteita, mutta toisen ei tarvitse suostua.

Minulta on kielletty minihameet ja esim verkkosukkahousut. Liian avarat topit.

Exäni kielsi topit. Aluspaitana sai käyttää, jos päällyspaitana oli esim. huppari. Vetoketjua ei tosin saanut aukaista, piti olla ylös asti kiinni tai käyttää vetoketjutonta hupparia. Neuletakkia ei saanut topin kanssa käyttää. Shortsit tai hale eivät saaneet olla liian lyhyet. Lisäksi heitti jotain korujani roskiin, koska "olivat niin rumia". Ihan syystä on exä nykyisin.

Mieheni sanoi, että älä laita mustaa yllesi, se ei sovi sinulle. Hän on oikeassa, olen kuolemansairaan ja viikon valvoneen näköinen, jos minulla on musta takki tai pusero tms. Onneksi hän sanoi, sitten vasta itsekin huomasin, ettei musta väri sovi minulle ollenkaan. Minulla on muutamat mustat kengät ja housut, mutta muuten on aina värikkäitä yläosia.  Joskus kannattaa totella! Samasta syystä mieheni ei käytä oransseja vaatteita, hän näyttää oksennussairaalta oranssissa.

Ei ole tavallista tuommoinen. Tuttavapiirissäni vain yhden naisen pukeutumista on mies rajoittanut. Suhde päättyi loppujen lopuksi, äärimmäiseen mudtasukkaisuuteen. Onneksi ystäväni kuitenkin uskalsi erota, vaikka olihan hänet jo henkisesti lytätty ihan surkeaksi siinä vuosien saatossa. Hän ei ”huoramaisten vaatteiden” lisäksi ”saanut” mennä muiden kuin sukulaistensa tai miehensä kanssa minnekään missä potentiaalisesti tarjoillaan alkoholia. Esim. Tyttöjen matkat, ravintola...

Onko tässä taustalla se, että puoliso on vaatteidenkieltäjän mielestä niin ruma, että itse nolostuu kun muut näkevät tämän vartalon? 

Vai pelkääkö että muut katsovat himoiten? Jos näin, niin onko pelon pointtina se, että puoliso lähtee heti mukaan, jos joku katsoo häneen päin?

Itseltäni ei ole kielletty mitään vaatteita, yritän vain päästä tällaisen kieltäjän ajatusmaailmaan sisälöe.

Olen aikuinen, enkä kuulu mihinkään uskonlahkoon joten otsikko ei ole mahdollinen. Ei se ole sinunkaan kohdalla, siinä pitäisi olla "jätättekö tekin tietyt vaatteet käyttämättä koska miehenne suuttuu niistä". Ja vastaus siihenkin on ei.