Olenko ainoa, jolle tavallinen elämä on todella vaikeaa?

Tavalliseesti ne tuppaa olemaan erilaisia kierteitä joiista on hankala päästä pois.

Asia tuntuu vaivaavan sinua. Käy juttelemassa lääkärille. Mahdollisesti olet väsynyt ja keskustelu voi jo auttaa. Tsemppiä! Perheellisenä voin todeta, sotkua on aina 😘

Yhyy.

Sä olet just sellainen nainen joka saavuttaa parhaan elämän alistumalla täysin dominoivalle miehelle.

Aloitusviestisi perusteella sain sellaisen mielikuvan, että vaaditko itseltäsi liikaa? Moni nimittäin kokee, että normiarjen pyörittämisen kuuluu olla jatkuvaa suorittamista ja siitä ei "saa" hetkeksikään luistaa. Minusta kuulostaa siltä, että olet aika loppuunpalanut: asioiden unohtelu, alhainen suuttumiskynnys ja kykenemättömyys saattaa tehtäviä loppuun ovat tyypillisiä stressioireita. Miehesi huomauttelu siisteystasosta ei ainakaan auta asiaa ja siinä teillä voisi olla keskustelun paikka. Oletko tällä hetkellä työelämässä ja jos, niin miten koet, että sinulla menee sillä saralla?

Jordan Petersonin clean your own room first -konseptia tutkimaan. Et voi muuttaa maailmaa, jos et voi edes siivota omaa huonettasi. Kaikki lähtee oman huoneen siivoamisesta, se antaa positiivisen kierteen josta alat sitten syömään paremmin, alat liikkumaan enemmän, alat kenties lukemaan ja tekemään enemmän töitäkin jne.

Clean your room ei ole pelkkä meemi, vaan täyttä asiaa.

Voi sua. Ootkohan masentunut?

Oletko koskaan käynyt missään neurologisissa testeissä? Onko kohdallasi tutkittu ADHD:tä tai ADD:tä

Jospa sulla on mulkku pomo? Jospa sun työpanoksesi onkin riittävän hyvä, mutta pomo vaan saa kiksejä arvostelusta?! Sellaisia ihmisiä on paljon.

Ja lapsiperhe-elämästä. Meillä 3 lasta ja AINA useampi kuin yksi homma odottaa tekemistä. Aina on jonkun lapsen pyykit odottamassa, tai lakanat yms. Ikkunat pitäisi pestä, rikkaruohot nyppiä, uuni puhdistaa ja jääkaappi, imuroida, pestä vessat. Ruohokin pitäisi ajaa. Haalistunut terassi öljytä jne. Ikinä ei tule ns.valmiiksi sellaista se on.

Kokeile, että päätät tehdä vaikka yhden asian per päivä: tänään peset kaikki Jesperin pyykit. Huomenna putsaat jääkaapin. Ylihuomenna ajat ruohon jne..

Mietin myös noita ADHD ja ADD, todella tutun kuuloisia oireita... erityisesti tuo epäkelvoksi itsensä tunteminen!

Noh olet sinä normaalijakauman sisällä, koska olet päässyt lisääntymään. Kuulostat jotenkin loppuunpalaneelta ja siksi kaikki on sinulle ylivoimaisen vaikeaa. Vai oletko nuorempanakin ollut tuollainen?

ADD:lta kuulostaa. Ja uupumiselta.

Kuulostat ihan mun kälyltä, joka ei osaa organisoida tekemisiään yhtään, vaan tekee vähän sitä ja vähän tätä, eikä saa mitään kuitenkaan loppuun. Keskittymiskyky on huono ja ajatus harhailee sen verran, että tekee kaiken vähän sinne päin. Mä oon pitäny noita vaan luonteenpiirteinä, mutta voi kai niihin joku diagnoosikin löytyä.

Ei tartte olla mikään tarkkaavaisuushäiriökään. Mulla tollasia oireita aiheutti yksinkertaisesti burnout eli masennus ja stressi.

Juu, olen itsekin epäillyt ADD:tä, mutta diagnoosi tässä ei valitettavasti auta, koska en tiedä mitä asialle voi tehdä paitsi ottaa lääkettä. Tiedän että se ärsyttää joitakuita, mutta en ole valmis syömään myrkkyjä. Toivoisin löytäväni jotain muita keinoja hallita asiaa, joko ruokavalio, liikunta, uudet käytösmallit, jotain. Toisaalta tiedän että minun on vaikea viedä niitäkään loppuun.

Onko joku ADD-diagnoosin saanut keksinyt jotain tehokkaita keinoja?

Olen puhunut miehen kanssa, mutta hänen standardinsa ovat tosi erilaiset. Anopin kotona on AINA täysin siistiä, siis ihan joka paikassa ja nurkassa, ja näin on ollut aina. Anoppi ei myöskään koskaan korota ääntään, vaan osaa aina keskustella rakentavasti, niin myös miehen sisko. Olen vaan todella erilainen ja valitettavasti kaikilla kriteereillä huonompi.

Kuten sanoin, töissä ei mene hyvin. Teen tiimityötä enkä ole tehokas osa tiimiä. Minulla on paljon ideoita ja uusia näkökulmia, mutta olen todella huono niiden toteutuksessa. Häpeän sitä.

ap

Samankaltainen tilanne, et ole ainoa.

Kuulostaa paljolti minulta! Ja olen myös 41. Tosin mies ei onneksi valita sotkusta ja siivoaa itse. Mä olen onnistunut saamaan työpaikan jossa olen pitkälti oma pomoni (ei kuitenkaan yrittäjä), joten töissä ei tule huonoa palautetta mutta tuntuu etten koskaan saa aikaan niin paljon kuin muut. Tarvitsen myös hirveästi unta. Mä olen tullut siihen tulokseen, että kyse on ehkä hoitamattomasta "piilo" masennuksesta tai jonkinlaisesta ptsd:sta mikä oireilee lamaannuksena ja passiivisuutena. Harkitsen terapiaa mutta en oikein tiedä mistä lähteä avautumaan kun kaikki on periaatteessa hyvin.

Turhaan pelkäät diagnoosia. ADD-ystäväni sai suuren avun lääkkeestä, jota hän ottaa vain niinä harvoina päivinä kun tarvitsee erityisesti keskittyä. Mielenrauha siitä ettei ollutkaan tyhmä, luuseri tai outo on auttanut pitkälle sekin. On myös monia arjenhallintakeinoja, näitä näkee kirjoissa esim "ADHD-aikuisen selviytymisopas". ADHD-liiton nettisivut myös auttavat eteenpäin, koska ongelmia on työpaikan lisäksi usein parisuhteessakin. Voit kokeilla näitä apukeinoja ilman diagnoosiakin.

Miksei mies ja lapset osallistu siivoamiseen, varsinkin jos mies on se joka arvostaa putipuhtautta? Et ole piika. Tollainen taakka uuvuttaa vaan lisää.

Et ole ainoa :) Kuulostipa hyvin tutulta. Multa löytyi (ja lähes viiskymppisenä) ensin sekä todella alhainen D-vitamiinitaso että ADD. Vakavaan D-vitamiinin puutokseen aloin käyttää säännöllisesti lisäravinteita ja se vähensi väsymystä ja vetämättömyyttä. ADD-diagnoosi taas ei muuttanut yhtään mitään, mutta kun ymmärrän, miksi en saa asioita hoidettua loppuun vaan alan kesken "projektin" haahuilla kaikissa muissa asioissa kunnes lopulta unohdan, mitä olinkaan alunperin tekemässä, opin olemaan itselleni armollisempi.

Olen eronnut, joten keskeneräiset projektit eivät kotona haittaa ketään muuta kuin itseäni. Mua on auttanut tekemättömien töiden lista. Pilkon tekemiset pieniksi paloiksi, koska multa ei vaan onnistu isompien kokonaisuuksien tekeminen ilman, että alan taas haahuilla. Esimerkki: asun kaksikerroksisessa asunnossa ja jos alan siivota olohuonetta alakerrassa ja siellä on jotain yläkertaan kuuluvaa tavaraa, en voi lähteä kesken olohuoneen siivouksen viemään niitä yläkertaan, koska silloin yläkerrassa huomaankin jotain, jota alan tehdä. Olohuonetta siivotessani mulla on rappusten vieressä pahvilaatikko, Ikean iso kassi tms, johon laitan kaikki olohuoneesta löytyvät yläkertaan kuuluvat tavarat. Vasta, kun olohuone on siivottu, otan laatikon tai kassin ja kannan sen yläkertaan. Joskus tosin käy niinkin, että laatikko tai kassi on rappusten vieressä monta päivää, koska joku kaveri soittaa, lähdenkin kahville hänen kanssaan, kotimatkalla menen kauppaan, kaupassa näen muhkeita pihvejä, ostan niitä ja muuta grillattavaa, tulen kotiin, sytytän grillin, grillattuani haluankin pihaani hortensian, joten syötyäni lähden puutarhaliikkeeseen jne. Joskus se hortensiakin ehti kuivahtaa etupihalle, kun en muista, että se piti viedä takapihalle ja sitä pitäisi välillä kastellakin, koska olen jo valitsemassa Tikkurilan sivuilta maalisävyä keittiön pöydän maalaamiseen. 

Jälkikäteen olen monesti ajatellut, että tämä mun haahuiluni ja vaikeus saattaa asioita loppuun on ollut ihan keskeinen syy, miksi mun parisuhteissani syntyi riitoja. Nyt kun tiedän, mistä se johtuu, en ole enää vuosiin halunnutkaan parisuhdetta. En vaan ole parisuhteeseen sopiva ihminen.