Tunteiden loppuminen

Ap siis edellinen(kin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni varmaan ratkeaisi tuossa tilanteessa paheisiin. Lääkkeet, päihteet, addiktiot, mässäily, uhkapelit, himourheilu, tietokonepelit, seksi, alkoholi, aivojen turruttamista liiallisella tv:n katsomisella, ympärivuorokautinen työnteko, bilettäminen,...

Ehkä nuo paheet eivät ole yleisesti ottaen hyvä tai huono asia. Mutta tuossa sun tilanteessa ne varmaan auttaisivat sua tottumaan sun tilanteeseen. Ja se tottumus olisi huono juttu. Jos nyt ryhdyt himojuoksijaksi niin saatat juosta 20 vuotta huomaamatta ollenkaan että olet tunteeton. Sitten lopulta kun et enää jaksa juosta niin tunteita on vaikea saada enää takaisin koska ne ovat olleet poissa jo niin älyttömän pitkään.

On parempi olla tietoinen ongelmistaan kuin tottua niihin. Parempi hakea ratkaisua nyt eikä vasta 20 vuoden päästä.

Nuorempana koin saman olotilan ja "hoidin" sitä juurikin paheilla. Lähinnä äärimmäisellä liikuntamäärällä, tupakalla ja syömällä. Nyt ei ole mitään tarvetta edes noille, en koe, että voisin saada paheista mitään. Oikeastaan haluaisin vaan olla jossain ihan yksin, hiljaisuudessa .

Varmasti moni haaveilee samasta, siis että saisi olla yksin rauhassa hiljaisuudessa, vaikkapa kaukana kaikesta, jopa autiomaassa. Jotkut lähtevätkin autiomaahan. Tai vissiin suomalaisille on yleisempää mennä korpeen/erämaahan/pohjoiseen. Varmasti tosi rauhoittavaa.

Mun mielestä vika on siinä että siellä korvessa viivytään liian vähän aikaa, tosi nopeasti palataan kamalaan stressaavaan "normaaliin" elämään. En tiedä miksi sitä kutsutaan "normaaliksi" elämäksi vaikka se on monilla aivan sietämätöntä. Pitäisi jäädä sinne korpeen. Tai sitten pitäisi tehdä siitä normaalista elämästä paljon rauhallisempaa, pitäisi karsia siitä pois tosi paljon kaikkea turhaa ja stressaavaa.