Mies väittää etten enää välitä hänen ilosta seksissä

Tutustuin mieheen muutama vuosi sitten ja olin vielä silloin itsestäni ja omista tarpeistani paljon epävarmempi kuin nyt. Esim. seurustelun alussa en uskaltanut rohkeasti pyytää mieheltä suuseksiä (josta pidän paljon ja jonka suurta merkitystä mies ei alussa oikein tajunnut) ja jouduin ensimmäisen vuoden aikana ihan rautalangasta vääntämään hänelle että siihen panostaminen parantaisi meidän koko suhteen laatua. Mies taas on itse pitänyt aina paljon rajummasta seksistä kuin itse (hän löisi seksin aikana naamaan, kuristaisi jne. mitä vaan jos vaan saisi..) ja alussa olinkin jostain ihmeellisestä uteliaisuudesta ja miellyttämisen tarpeesta suostuvaisempi tähän. Harrastettiin pitkään aika rajua seksiä, kunnes aloin pohtimaan pidänkö siitä sittenkään edes itse oikeasti ja olisiko minulla kenties naisena sittenkin oikeus ja velvollisuuskin pitää paremmin omista rajoista ja tarpeista huolta.

Muutamassa vuodessa mies on nyt kehittynyt seksitaidoisssan ja empatiassaan paljon ja hän on oppinut nauttimaan siitä, että tuottaa minulle nautintoa. Minun ei tarvitse enää erikseen pyytää, että hän tyydyttäisi minut vaan mies sanoo tekevänsä niin koska saa siitä itsekin iloa. Myös väkivaltaisuus on vähentynyt rajusti enkä minä ole enää edes suostunut mihinkään sellaiseen, joka tuntuu väärältä.

Nyt mies kuitenkin katkerana ilmoitti, että minä nykyään kuulemma vain otan häneltä enkä itse anna hänelle sitä, mistä hän nauttii. Mies kokee, että hänen ilonsa ei ole minulle enää tärkeää ja että en enää rakasta häntä. Tavallaan tämä on totta, sillä meidän seksi on pikkuhiljaa mennyt enemmän sitä kohti mistä minä nautin, enkä ole suostunut enää miehen mieliksi mihinkään sellaiseen joka itkettää tai harmittaa jälkeenpäin. Mutta mielestäni tämä ei tarkoita sitä, etten rakastaisi miestä, vaan sitä että olen oppinut arvostamaan ITSE itseäni naisena enemmän. Mitä tehdä? Miten voisin selittää tämän miehelle niin että hänkin olisi taas tyytyväinen seksielämään? Onko tässä palattava takaisin vanhaan tyyliin suhteen pelastamiseksi, vaikka en oikeastaan haluaisi? Kannattaisiko miehen etsiä suoraan alistuvampi kumppani? Olenko itsekäs joka vain ottaa mutta ei anna takaisin? Olen ihan hämmentynyt ja palasina... ennen kaikkea haluaisin että mies tuntee olevansa rakastettu mutta en voi tehdä sitä oman itseni kustannuksella. Haluan rakastaa tässä myös itseäni mutta en enää tiedä, missä rajat menevät. Vai manipuloiko mies tässä minua jotta alistuisin taas hänen mieltymystensä armoille ja vallan alle?