Kaveri aiheuttaa selittämätöntä pahaa oloa, onko jollain vastaavaa?

Voi ei, pisto sydämessä kun tajusin tehneeni joskus noin, ei kyllä ollu mihinkään noista esimerkeistä liittyvää. En mä oo tajunnut että sen voi ottaa pahalla. Siis vastannut olettaen tilanteen kamaluudesta, omat kokemukset ja tsemppiä...

Vastaa sille että ei se nyt niin kamalaa ole, ja kiitos tsempeistä, kaikki on hyvin. Ehkä se on oikeasti vähän turhan herkkis ja huolissaan sun voinnista liian usein, turhaan. Ja koittaa tuolla tavalla asettua "sun tasolle" että voisit vaikka avautua jos onkin kamalaa joku asia. Ei sillä että teillä olisi eri tasot, vaan eri tilanteet vain, jotka hän jostain syystä ajattelee/pelkää olevan sulle kuormittavia. Mutta hankala uskoa että ilkeyttään noin tekee.

Olisko vielä kokemuksia? Ap

Mulla tuollaisia sukulaisia...koetan pitää kommunikoinnin minimissä, pakosta aina välillä joudun tekemisiin...ja tunne on epämielyttävä jopa useita päiviä tapaamisen jäljeen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuollaisia sukulaisia...koetan pitää kommunikoinnin minimissä, pakosta aina välillä joudun tekemisiin...ja tunne on epämielyttävä jopa useita päiviä tapaamisen jäljeen.

Niin, tiedän tuon. Tulee sellainen lannistunut olo. Ap

Ei tuo minusta mitenkään selittämättömältä kuulosta, minuakin ärsyttäisi tuollainen tapa kommunikoida.

Omiin kokemuksiin viittaaminen myötäelämisen muotona on yleensä ihan toimiva keskustelustrategia, mutta jokainen joutuu löytämään siihen balanssin, jottei päätyisi kääntämään kaikkia keskustelunaiheita itseänsä koskeviksi. Kaveriltasi tämä tasapaino näyttää puuttuvan, jos vastausten tyyli on aina luokkaa "onneksi en ole itse tuossa tilanteessa". On inhimillistä ajatella noin kuullessaan läheisen ihmisen vastoinkäymisestä, mutta tökeröä sanoa se ääneen.

Kuinka hyvä keskusteluyhteys teillä on? Pystyisitkö sanomaan kaverillesi asiasta? Voi olla, että hän aidosti ei huomaa toimivansa tavalla, joka aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Jos hän ottaa tästä nokkiinsa tai mikään ei muutu, ottaisin itse etäisyyttä tai filtteröisin vahvasti, mitä kaverille jatkossa kertoisin. Jättäisin isommat elämäntapahtumat ehkä jakamatta ja keskustelisin vain pienistä, arkisista asioista. 

Tuo on kyllä totta. Miksi kertoa enää asioita, joista jo etukäteen voi arvata, että tulee kommenttia tyyliin " onneksi ei mulla vaan". Täytyypä alkaa miettiä tätä kaveruutta vähän tarkemmin muutenkin. Ap

Jos jonkun lapsi on sairastunut, on kyllä harvinaisen tökeröä sanoa, et onneks mulla ei ole lapsia.

Normaalilta kuulostaa. Olet aika herkkä ja hienotunteinen henkilö. Sinulle sopii jotenkin erilaiset ihmiset kaveriksi. Vaadit läheisiltäsi paljon.

Miksi kaikki pitää ylianalysoida? Anna kaverisi olla sellainen kuin on ja ole itse jotain muuta. Kaverisi tuskin ilkeyttään tuota tekee, vaan hänellä on sinusta poikkeava tapa antaa tukea, myötäelää. Sanoihin ei kannata liikaa kiinnittää huomiota, teot merkitsevät, aina.

Minustakin ihan normaalia. Itse inhoan kommunikointia, joka koostuu pelkästään kaavamaisesta hyvää matkaa, syntymäpäivää, paljon onnea. Oman näkökulman lisääminen on mielekkäämpää.

Itse joskus tehnyt vastaavaa, jos kaveri esim. kertonut työnsä rankkuudesta. Ilmaisin, etten itse jaksaisi/pystyisi samaan. Tarkoitin tämän kyllä ihan vain ja ainoastaan kehuna, kuinka paljon hän puurtaa ja jaksaa ja on silti monessa muussa mukana, kun itse väsyn vähemmästikin. Jos kyseessä on hyvä kaveri, niin tuskin pahalla on tarkoittanut. 

luulen että kyseessä on vain huono tapa, eikä itse edes ymmärrä minkälaisen viestin oikeasti antaa. tarkoitus on luultavasti ihan hyvä ja yritys kova olla empaattinen. 

Kaikki ihmiset eivät vaan ole mukavia. Deal with it. Voit itse päättää haluatko olla tuon ihmisen ystävä.

Olet vähän turhan herkkähipiäinen. Itse tulkitsen noita niin, että on enemmän kehu sinulle. Kestät asioita, joiden hän kokisi olevan ylitsepääsemättömiä. Mutta kaikesta voi nykyään loukkaantua!

Joskus tuollaiseen kauhisteluun voi kätkeytyä suoranaista piruilua.

'Voi, miten siskoparkasi jaksaa? Luulen että en kestäisi jos joku mies kohtelisi MINUA noin!'

Jane Austen, Järki ja tunteet

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuollaiseen kauhisteluun voi kätkeytyä suoranaista piruilua.

'Voi, miten siskoparkasi jaksaa? Luulen että en kestäisi jos joku mies kohtelisi MINUA noin!'

Jane Austen, Järki ja tunteet

Kuulostaa huonoitsetuntoisen vainoharhalta.

Mitätöintiä ja vähättelyä olen huomannut sukulaisten ja ystävien taholta. Onkohan se pohjimmiltaan kateutta vai mistä lähtee tarve lannistaa toista.

Jos joku ihminen aiheuttaa noin paljon pahaa oloa, vältä ihmeessä hänen seuraansa.

Minulla oli kerran ystävä, joka suhtautui kaikkiin ongelmiini kertomalla miten hänen jollain tuttavallaan on vielä paljon kurjempaa. Esim. jos kerroin että äidilläni on syöpä, hänen tädillään oli KAKSI syöpää ja aivokasvain lisäksi, jos lapsellani oli kuumetta 39,9, hänen pojallaan oli ollut 41,2. jne. Ei koskaan osoittanut myötätuntoa, aina hänen lähipiiristään löytyi joku, jolla oli ”parempi” ongelma. Ärsytti tämä tyyli, tämä tapahtui joka ikinen kerta. Mielestäni hän tällä tavalla väheksyi ongelmiani, huomaamattaan tai ei, mutta ei paljon huvittanut avautua omista murheista tälle tyypille.

Koen "selittämätöntä pahaa oloa" kun en koe tulevan ymmärretyksi. Yksi läheinen on moottoriturpa, joku puhuu paljon, nopeasti ja kääntää jutunaiheen helposti itseensä. Hän kyllä sympatisoi, mutta myös jyrää olemalla niin hemmetin malttamaton.

Minulla oli hirmu kiva olo sen jälkeen, kun näin tätä läheistä ja pälätin hänelle kaiken mieleen juolahtavan. Hän jäi sanattomaksi! Minä virkistyin siitä käsittämättömästä avoimuuden ja vilpittömyyden tunteesta jota ilmaisin, mutta tapaamiseen jälkeen läheiseltä tuli viestiä: uuvuttaa, en voi oikein hyvin jne. Osamme vaihtuivat ja minä energisoiduin, hän uupui. Ainakin minä opin tuon kokemuksen myötä jotain.

Teidän viestinnästä puuttuu aito ymmärrys ja vastavuoroisuus. Toinen kiinnittää niin paljon huomiota omaan ilmaisuunsa, ettei oikeastaan välitä mitä sinulle viestittää.

Mulla oli aikoinaan kaveri joka saattoi todeta kokeillessaan vaatteitani: " ei tämä mene mulle rintojen kohdalta, ku sulla on niin paljon pienemmät tissit". Toki paita oli hänelle liian pieni, mutta hänen mielestään se johtui vain tisseistä. Samantapaisia kommentteja oli paljon ja aloinkin vältellä häntä. Lopuksi kun en enää hänen juttujaan jaksanut, niin katkoin välit. Hän otti yhteyttä usean vuoden päästä uudestaan. Olikin ihan kiva jutella kunnes hän laittoi viestin kun kerroin parisuhteestani. Siinä luki aikalailla näin: " huh, luulin että meillä on Pekan kanssa iso ikäero, mutta eihän se ole mitään verrattuna teihin". Lopetin viestittelyn aika nopeaa ja taas meni vuosi kun hän laittoi taas viestiä. En viitsinyt edes vastata. En ole ikinä ollut hyvä vastaanottamaan v***uiluja, enkä meinaa muuttua. Saa päästellä aivopierujaan muille.