Kaveri aiheuttaa selittämätöntä pahaa oloa, onko jollain vastaavaa?

Minusta vähättelyä olisi tällainen:

"Ikävää, kun lapsesi on kipeä. Osaatkohan hoitaa häntä?"

"Euroopassa on kuulemma nyt tosi kuumaa. Kannattaakohan sinun edes lähteä, kun et varmaan pärjää siellä?"

"Onnea huomiseen, vaikka olenkin jo melkein varma, ettet tule onnistumaan."

Kuten jo joku mainitsi, tuo ei vaikuta "selittämättömältä". Aika selkeä syy siihen näyttää olevan, miksi kaveri aiheuttaa sinulle pahaa oloa. Tuskin tekee tahallaan, mutta varmasti tuntuu kurjalta.

Mulla on kaveri, joka todella aiheuttaa selittämätöntä pahaa oloa. Olemme olleet jopa aika läheiset aikaisemmin, mutta olen tietoisesti ottanut etäisyyttä, koska mulle tulee hänen seurassaan tai edes hänen kanssaan viestitellessäni todella paha olla. Tulin tähän ketjuun oikeastaan juuri siksi, että luulin jollain olevan samanlainen tilanne. Se on niin outoa, kun periaatteessa ihan mukava tyyppi saa aikaan tällaisia tuntemuksia. Ja harmittaa myös, kun meillä olisi aika samanlaiset maailmankatsomukset ja paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Tunnistan tuon keskustelutavan, raivostuttavaa. Todennäköisesti ihminen ei tarkoita mitään pahaa, on vaan hieman sosiaalisesti lahjaton. Ei todellakaan osoita aitoa empatiaa sanoa esim. mummonsa kuolemaa surevalle että "voi kun kurjaa, onneksi en ole tekemisissä omien isovanhempieni kanssa, niin ei ole tuollaisia murheita". Mielessään voi tietty ajatella noin, mutta normaali ihminen pystyy suodattamaan sanomisiaan tilanteeseen sopivaksi.

Mä oon joskus mennyt sanomaan hoitoalalla oleville että arvostan niiden hommaa, että en kyllä ite pystyis siihen. Toivottavasti ei oo tulkittu loukkauksena. Oon oikeasti vaan ajatellut et mulla ei luonne sovellu siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo joku mainitsi, tuo ei vaikuta "selittämättömältä". Aika selkeä syy siihen näyttää olevan, miksi kaveri aiheuttaa sinulle pahaa oloa. Tuskin tekee tahallaan, mutta varmasti tuntuu kurjalta.

Mulla on kaveri, joka todella aiheuttaa selittämätöntä pahaa oloa. Olemme olleet jopa aika läheiset aikaisemmin, mutta olen tietoisesti ottanut etäisyyttä, koska mulle tulee hänen seurassaan tai edes hänen kanssaan viestitellessäni todella paha olla. Tulin tähän ketjuun oikeastaan juuri siksi, että luulin jollain olevan samanlainen tilanne. Se on niin outoa, kun periaatteessa ihan mukava tyyppi saa aikaan tällaisia tuntemuksia. Ja harmittaa myös, kun meillä olisi aika samanlaiset maailmankatsomukset ja paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Millaisia kommentteja hän sitten tekee? tai mikä on se pahan olon syy? ois kiva jos voisit analysoida tähän jotenkin. Mulla yks kaveri on selittämättä ottanut yhtäkkiä etäisyyttä ja mietin pääni puhki onko omassa kommunikointitavassa ollut jotain viallista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuollaisia sukulaisia...koetan pitää kommunikoinnin minimissä, pakosta aina välillä joudun tekemisiin...ja tunne on epämielyttävä jopa useita päiviä tapaamisen jäljeen.

Ollaankohan me samasta suvusta... just ajattelin kun luin otsikon, et mun täti ja serkut on juuri tuollaisia. Siksi yhteydenpito minimissä. Esim kun äitini kuoli, niin serkku tokaisi, että vaikka oma äitinsä on hoitoa ja jatkuvaa seurantaa vaativa alkava dementikko, niin on kyllä tosi tyytyväinen, että on sentään elossa. Ei muistanut esittää edes osanottoaan. Tai kuten toinen sanoi lomasuunnitelmistamme, että ei kyllä itse ikinä voisi lähteä kesällä pois Suomesta. Eikä todellakaan toivottanut mitään hyvää matkaa.

Ei sun tarvi edes sen kummemmin analysoida tai tietää mikä luonnevika tai häiriö kaverilla on. Riittää että itse tiedät. Ihmiset on joko lannistajia tai kannustajia. Kuuntelee intuitiotasi, ignooraa kaikki joista sinulle tulee epämukava olo.

Minun yksi tuttu on puhtaasti tyhmä. Möläyttelee sammakoita kuten esim. vihkikuvasta "eihän sinua edes tunnista tuosta!" Niin no mulla on hääpuku, kampaus ja meikki mutta varmaan sinä Mikon tunnistat ja voit siitä päätellä kuka muu on kuvassa..? Tai miten te sinne muutitte, ei siellä ole mitään. No me, lapset ja tavarat nyt sitten ollaan ja muutama sata muitakin ihmisiä. (Itse hän asuu betonilähiössä). Ja voitteko te istua mun kanssa tässä niin kauan että mun miesystävä tulee hakeen mun autolla? Kuule ei kun meidän täytyy mennä bussille, seuraava menee sitten vasta tunnin päästä niin parempi mennä nyt. Istu tässä vaan ihan rauhassa. Ei mä meen sitten tohon ulos, en mä yksin tässä voi olla kun te ette voi joustaa.

Ei se voi olla ilkeyttä, se on puhtaasti tyhmyyttä mutta kyllä minä aina napautan takaisin, ymmärsi tai ei.

Mitä jos joskus selittämätön paha olo onkin omaa kateutta tms toista kohtaan?

Mun mummo on tuollainen. Aina olettaa ja pelkää pahinta ja tuo sen myös esiin.

Oltiin lähdössä Englantiin, miehen veljen häihin: "Kannattaako sinne muka lähteä. Siellä on se Brexit niin joudutte vielä johonkin mellakkaan. Eikö seki vois mennä Suomessa naimisiin eikä pakottaa kaikkia sinne?"

Oltiin lähdössä Ranskaan: "Eikö siellä oo niin kuuma, että saatte jonku lämpöhalvauksen. Kannattais vaan jäädä Suomeen."

Oltiin lähdössä niinkin hurjaan paikkaan kuin Helsinki hakemaan koiranpentua kasvattajalta: "Eikö siellä oo hirveä huumeongelma? Eikö niitä koiria saa lähempääkin, jos sellainen on pakko ottaa."

Ja itsehän me ei kerrota vaan mun äiti lavertelee kaikki meidän tekemiset joko ennen tai jälkeen.

Asun ulkomailla ja täällä on nyt helleaalto. Eikös yhdeltä kaverilta tule joka päivä viestiä, miten ihana Suomen kesä on ja onneksi asuu Suomessa, jossa ei ole tuollaisia extreme ilmoja. Joo, ymmärrän kyllä, ettei moni halua asua muualla ja Suomea saa rakastaa ja rakastan itsekin, mutta aktivoitua viestittelemään nyt hetkellä, jolloin toisella on tukala sää on vähän vahingoniloon viittaavaa. En ole ikinä sanonut, enkä sano koska en niin ajattele, että onneksi lähdin Suomesta pois. Lähdin työn vuoksi, enkä siksi että Suomessa kaikki olisi p*skaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähättelyä olisi tällainen:

"Ikävää, kun lapsesi on kipeä. Osaatkohan hoitaa häntä?"

"Euroopassa on kuulemma nyt tosi kuumaa. Kannattaakohan sinun edes lähteä, kun et varmaan pärjää siellä?"

"Onnea huomiseen, vaikka olenkin jo melkein varma, ettet tule onnistumaan."

Aivan, mutta voihan muutenkin olla inhottava kuin vähättelemällä. Voi olla vaikka vahingoniloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähättelyä olisi tällainen:

"Ikävää, kun lapsesi on kipeä. Osaatkohan hoitaa häntä?"

"Euroopassa on kuulemma nyt tosi kuumaa. Kannattaakohan sinun edes lähteä, kun et varmaan pärjää siellä?"

"Onnea huomiseen, vaikka olenkin jo melkein varma, ettet tule onnistumaan."

Aivan, mutta voihan muutenkin olla inhottava kuin vähättelemällä. Voi olla vaikka vahingoniloinen.

Jos esimerkkivirkkeenä olisi sitten esim. "Onneksi olkoon kuudesta laudaturista! Itse en olisi siihen pystynyt!", niin näetkö tässäkin ilkkumista, pilkkaa ja vähättelyä? Vai yhtäkkiäkö tähän yhteyteen sopiikin esittää kommentti myös itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähättelyä olisi tällainen:

"Ikävää, kun lapsesi on kipeä. Osaatkohan hoitaa häntä?"

"Euroopassa on kuulemma nyt tosi kuumaa. Kannattaakohan sinun edes lähteä, kun et varmaan pärjää siellä?"

"Onnea huomiseen, vaikka olenkin jo melkein varma, ettet tule onnistumaan."

Aivan, mutta voihan muutenkin olla inhottava kuin vähättelemällä. Voi olla vaikka vahingoniloinen.

Jos esimerkkivirkkeenä olisi sitten esim. "Onneksi olkoon kuudesta laudaturista! Itse en olisi siihen pystynyt!", niin näetkö tässäkin ilkkumista, pilkkaa ja vähättelyä? Vai yhtäkkiäkö tähän yhteyteen sopiikin esittää kommentti myös itsestään?

Sävyero. Mainitsemassasi esimerkissä implikaatio on selkeästi positiivinen: "olet fiksumpi/parempi opiskelija kuin minä". Jos verrataan tätä vaikkapa ap:n ensimmäiseen esimerkkiin, siinä implikaatio taas on "onneksi en ole samassa tilanteessa kuin sinä". Vaikka kyseessä onkin periaatteessa sama ilmaus, niin asiayhteys ratkaisee sen, millainen sävy siihen tulee.

Voihan toki olla, että ap:n kaveri luulee tällä tavalla ylistävänsä ap:n vahvuutta ihmisenä tajuamatta, että vaikutelma on kuitenkin tökerö. Ehkä hän ei näe mitään eroa sanomansa ja vaikkapa mainitsemasi esimerkin välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähättelyä olisi tällainen:

"Ikävää, kun lapsesi on kipeä. Osaatkohan hoitaa häntä?"

"Euroopassa on kuulemma nyt tosi kuumaa. Kannattaakohan sinun edes lähteä, kun et varmaan pärjää siellä?"

"Onnea huomiseen, vaikka olenkin jo melkein varma, ettet tule onnistumaan."

Aivan, mutta voihan muutenkin olla inhottava kuin vähättelemällä. Voi olla vaikka vahingoniloinen.

Jos esimerkkivirkkeenä olisi sitten esim. "Onneksi olkoon kuudesta laudaturista! Itse en olisi siihen pystynyt!", niin näetkö tässäkin ilkkumista, pilkkaa ja vähättelyä? Vai yhtäkkiäkö tähän yhteyteen sopiikin esittää kommentti myös itsestään?

Jännä, kun joillakin on hirveä tarve olla olevinaan kuin ei ymmärtäisi. Tuo esimerkkilauseesi on arviolta 99% ihmisistä eri asia kuin sanoa sairastuneen lapsen vanhemmalle "onneksi mulla ei ole lapsia".

Joo, kyllä tuossa paha olo selittyy varmaan sillä, että jokaiseen kannustukseen ja rohkaisuun on ujutettu aina "pelotteluksi", piikiksi tai itsensä korostamiseksi tulkittavissa oleva seikka, kielteinen näkökulma. Eihän se välttämättä lähde ilkeästä motiivista, vaan voi olla vain kommunikointityyli tai seurausta pessimisestä ajatusmaailmasta.

Toisaalta jos kaveri on muuten kilpailullinen, korostaa itseään ja on aina vertailemassa itseään keskustelukumppaniinsa, niin varmaan pitäisin sellaista piikittelynä ja ehkä taipumuksena kateuteen.

Esim. tuon, että kaveri sanoo "ai, te matkustatte sinne... siellähän kauheat helteet, en kestäisi sitä...", voisi tulkita niin, että hän haluaa rivien välissä tehdä selväksi, ettei kadehdi tulevaa matkaanne eikä jää häviölle teidän välisessänne "mittelössä", jonka kautta suhteenne näkee.

Toisaalta minulle tuli heti mieleen yksi tuntemani ihminen, joka on sanonut tuon tyyppisiä lauseita, mutta en pidä häntä piikittelevänä ja kateellisena ihmisenä. Hän on enemmänkin vaatimaton ja suora, rehti. Se miten tuollaisen tulkitsee, riippuu siis siitä millainen se ihminen muuten on luonteeltaan.