Miten ennen selvittiin 10-lapsisissa perheissä, ilman kodinkoneita, lapset herätteli

Naisen osa on ollut aina kurja,läpi historian. Miettikää vielä kaikki kivuliaat naistentaudit vaikka endo. Ennen vanhaan kun ei päässyt kuumaan kylpyyn tosta noin vaan,hygienia oli mitä oli,ei kunnon lääkkeitä ja sitten vielä lapsilauma jaloissa. Kuulostaa pahalta mutta mä olisin varmaan vetänyt itseni kiikkuun,niinä päivinä. 

Ei vanhempia saanut yöllä häiritä! Se sääntö opittiin jo yksivuotiaaksi menessä. 

Lisäksi ei entisaikaan naisella ollut yhtä paljon kuukautisia kuin nyt. Vuosi-kaksi ennen naimisiin menoa ja siitä sitten vaihdevuosi-ikään saakka aina joko raskaana tai imetystä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisen osa on ollut aina kurja,läpi historian. Miettikää vielä kaikki kivuliaat naistentaudit vaikka endo. Ennen vanhaan kun ei päässyt kuumaan kylpyyn tosta noin vaan,hygienia oli mitä oli,ei kunnon lääkkeitä ja sitten vielä lapsilauma jaloissa. Kuulostaa pahalta mutta mä olisin varmaan vetänyt itseni kiikkuun,niinä päivinä. 

Endon hoito on jatkuva raskausaika, joten endosta käsittiin ennen vähemmän.

Jos ennen oli kauheaa ja nyt paremmin, niin miksi ihmisten älykkyys on kääntynyt laskuun?

Miten männäpolvet nosti maamme itsenäisyyteen ja sitten hyvinvointivaltioksi, mutta nykyään ripotellaan tuhkaa päälle ja ulvotaan epätoivosta jos ilmenee jotain suht. vaatimattomia ongelmia?

Ennen ei nimenomaan selvitty. Äiti tuskin tiesi missä isommat menevät kun hoisi pienempiään, pienempiä kiusattiin ja moni saattoi olla likaisissa vaatteissa päivätolkulla. Ei siihen aikaan noudatettu tällaista lapsitahtisuutta ja lapsen tunteiden huomiointia kuin nykyisin, vaan muksut menivät missä menivät ja heistä ei yksinkertaisesti samalla tavalla pidetty huolta. Esim. ei ollut pesumahdollisuuksiakaan, ja monesta perheestä olisi kurin, puhtaanapidon ja ruokinnan osalta tehty nykykriteereillä viivyttelemättä lasu tai huostaanotto. Perheen isä saattoi pestä kätensä lastenhoidosta menemällä pellolle tai "lehmiä juottamaan" ja illantullen hakkasi kakarat kiukuspäissään. Kyllä sitä siis selvisi, jos ei pitänyt sellaista härdelliä muskareineen kuin nykyisin. Lasten itkuunkaan ei herätty yöllä samalla tavalla, tai se riippui äidistä. Otetaan myös huomioon omavaraistalous, ei minkäänlaista köyhäinapua tai kelantukia. Sähköä ei tullut pirttiin - ja kaupungissa tuskin oli ehkäisyvälineiden keskellä samanlaista lapsiongelmaa kuin maalla. Tai jos oli, niin nekin olivat köyhimmästä päästä. 

Isoäitini kertoo usein kylällä olleesta monilapsisesta naisesta, jolla oli hirveä liuta lapsia, miten varasteli ihmisten aitoista ja pihoilta käyttötavaroita. Kun se kylällä älyttiin, niin ihmiset alkoivat "unohtelemaan" kapineitaan tämän naisen otettavaksi, ettei hänen tarvitse häpeäkseen pyytää apua. Kerrankin se akka oli kävellyt eräälle pihalle ja jupissut itsekseen "..no saippuata minä ainakin otan.."

Mun äitini kertoo nukkuneensa lapsena tuvassa siskonpedissä isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat taas pienessä makuuhuoneessa.

Voisin kuvitella, että vauvavaiheen jälkeen ei lapset on laitettu sinne siskonpetiin, kyllä se sisko tai veli vieressä on hyssytellyt taaperon jos on herännyt. Eikä varmasti ole luettu iltasatuja tai muita nukuttamisia. Tuvasta valot pois (se ainoa himmeä hehkulamppu) ja sisaruksista on saatu turvaa, ei ole tarvinnut jokaiseen tarpeeseen vanhempien vastata. Talven pimeydessä on varmasti nukuttanut illasta helposti, kun heikossa valossa on ollut pitkään hämärää ja kesällä ei ole ollut niin väliä milloin on menty yöpuulle kun maatalossa on tehty pitkää päivää ja saatettu lähteä yöttömässä yössä yölläkin kalaan tai metsälle. Sellaista se oli vielä minunkin lapsuudessani tuolla käydessä, että kesälomilla lapset saivat kuulua hereillä myöhään ja aikuiset saattoivat lähteä aamuyöstä marjaan tai olla yön kalassa.

Isommat lapset vahti pienempiä ja hoiti kodin askareet, äitien ja isien ollessa pellolla/navetassa. 

Taas ketju, jossa valehdellaan, että 70-luvulla on eletty kuin keskiajalla.

Vierailija kirjoitti:

Taas ketju, jossa valehdellaan, että 70-luvulla on eletty kuin keskiajalla.

Ei tässä ketjussa juurikaan puhuta 70-luvusta. Vaikka työkaverini kotona maalla oli vain ulkovessa vielä 70-luvulla.

Lapset kasvoivat kurissa. Kun isä karjaisi Hiljaa! Oltiin todellakin hiljaa. Tukkapöllyä ja piiska varmistivat että vanhempia toteltiin.

Sitä paitsi on ollut pakko pärjätä. Ideana on se että paremmasta ei tiedetty. Mentiin päivä kerrallaan.

Maailma katsos muuttuu ja kehittyy. Ennen elämä oli kaikilla tavoilla alkeellisempaa, eikä ihmisiltä paljon muuta vaadittu kuin lasten hoito ja alkeellisten perustöiden hoitaminen. Nykyisin eletään monimutkaisessa maailmassa, jossa työt ovat vaativia ja kunnollinen toimeentulo vaatii huipputason koulutusta. Silloin ei ole aikaa istua iltaa päreen valossa tuvan penkillä askareita tekemässä, voita kirnuamassa ja lapsia imettämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ketju, jossa valehdellaan, että 70-luvulla on eletty kuin keskiajalla.

Ei tässä ketjussa juurikaan puhuta 70-luvusta. Vaikka työkaverini kotona maalla oli vain ulkovessa vielä 70-luvulla.

Kyllä tällaisia on jokunen. Ja useassa viestissä annetaan ymmärtää, että asia oli niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ketju, jossa valehdellaan, että 70-luvulla on eletty kuin keskiajalla.

Ei tässä ketjussa juurikaan puhuta 70-luvusta. Vaikka työkaverini kotona maalla oli vain ulkovessa vielä 70-luvulla.

Kyllä tällaisia on jokunen. Ja useassa viestissä annetaan ymmärtää, että asia oli niin.

No en nyt keskiajasta tiedä, mutta meille tuli vesijohto v. 1974, siihen asti vesi kannettiin kaivosta ja niin oli lähes koko kylällä. Joillakin oli vesipumppu, joka toimi, jos toimi. Sisävessa meille tuli v. 1976 ja samalla suihku, sauna vasta joskus 80-luvulla. Ja samalla tavalla oli lähes kaikissa naapureissakin, meillä oli ihan ensimmäisiä sisävessoja meidän tien varrella. Ihan tavallista maalla. Ja niissä perheissä, joissa oli iäkkäämmät vanhemmat, oli paljon lapsia. En tiedä, eikö ehkäisyvälineitä ollut maalla saatavilla vai eikö niitä kehdattu ostaa. Useimmissa perheissä oli 5-7 lasta. Jos vanhemmat olivat nuorempia, niin sitten vain se 2-3. 

Autoa ei ollut läheskään joka talossa, eikä puhelinta. Sähköliesi meille tuli joskus 70-luvun alkupuolella, siihen asti oli vanhanajan kaasuliesi, mutta sitä käytettiin hyvin säästeliäästi, enimmäkseen käytettiin puuliettä, sillä kun samalla lämmitti tuvan ja sai sen säiliössä tiskiveden lämpimäksi. Pulsaattoripyykkikone oli jonnekin vuoteen 75, pakastin meille tuli 80-luvulla. Jääkaappi vähän aiemmin, samoin pölynimuri.

Pitkä ketju kuin nälkävuosi eikä kukaan mainitse piikoja ja renkejä. Kaikissa taloissa oli apuväkeä ja lisäksi useita sukupolvia asui yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ketju, jossa valehdellaan, että 70-luvulla on eletty kuin keskiajalla.

Ei tässä ketjussa juurikaan puhuta 70-luvusta. Vaikka työkaverini kotona maalla oli vain ulkovessa vielä 70-luvulla.

Kyllä tällaisia on jokunen. Ja useassa viestissä annetaan ymmärtää, että asia oli niin.

No en nyt keskiajasta tiedä, mutta meille tuli vesijohto v. 1974, siihen asti vesi kannettiin kaivosta ja niin oli lähes koko kylällä. Joillakin oli vesipumppu, joka toimi, jos toimi. Sisävessa meille tuli v. 1976 ja samalla suihku, sauna vasta joskus 80-luvulla. Ja samalla tavalla oli lähes kaikissa naapureissakin, meillä oli ihan ensimmäisiä sisävessoja meidän tien varrella. Ihan tavallista maalla. Ja niissä perheissä, joissa oli iäkkäämmät vanhemmat, oli paljon lapsia. En tiedä, eikö ehkäisyvälineitä ollut maalla saatavilla vai eikö niitä kehdattu ostaa. Useimmissa perheissä oli 5-7 lasta. Jos vanhemmat olivat nuorempia, niin sitten vain se 2-3. 

Autoa ei ollut läheskään joka talossa, eikä puhelinta. Sähköliesi meille tuli joskus 70-luvun alkupuolella, siihen asti oli vanhanajan kaasuliesi, mutta sitä käytettiin hyvin säästeliäästi, enimmäkseen käytettiin puuliettä, sillä kun samalla lämmitti tuvan ja sai sen säiliössä tiskiveden lämpimäksi. Pulsaattoripyykkikone oli jonnekin vuoteen 75, pakastin meille tuli 80-luvulla. Jääkaappi vähän aiemmin, samoin pölynimuri.

Ja tässäkin viestissä pannaan omiaan. Lapsiluku ei nyt niin hirveästi eronnut tästä päivästä 70-luvulla. Vuosi 1973 oli pitkään vuosi, jolloin Suomessa syntyi kaikkein vähiten lapsia. 5-7 lasta joka perheessä, joojoo! Autoja oli 70-luvulla jo paljon ja erityisesti maalla; henkilöautoja oli yli 700 000 jo 70-luvun alussa. Vesijohto ja sisävessa olivat ajankäytön suhteen pieni asia. Jääkaappi ja (pulsaattori)pyykkikone oli 70-luvulla jo oikeastaan kaikkialla.

Kaupungeissa kotiapulaisia oli 60-luvulle asti yleisesti. Yleensä he olivat maalta muuttaneita nuoria naisia ja tyttöjä. Vanhoissa kerrostaloasunnoissa on usein ns. palvelijanhuone.

Maalla oli piikoja, renkejä ja erilaista kausiapua.

Eikä tuossa vielä kaikki. Ei tullut edes vesijohto vettä, eikä vaippoja oltu edes keksittykään.

Pyykit pestiin vanhassa saunassa KANTOVEDELLÄ, joka lämmitettiin ensin saunan padassa. Sähköjäkään ei ollut.

Suurin osa perheistä voi henkisesti paremmin kuin nykyperheet.

Lapsettomuuden yksi syy onkin se, kun ei jakseta hoitaa lapsia VAIKKA nykyään kaikki tekniikka on tullut kotitöiden avuksi.

Koska lapsi sitoo, valvottaa, vie oman ajan, omat menot kärsivät, biletys on vaikeasti järjestettävissä,

ulkonäkö ei oo freesi, selfiet eivät oo ykkösluokkaa. Miltä mun huulet, silmät ja varsinkin vyötärö nyt mahtaakaan näyttää.....

Minä elin 80-luvulla lapsuuden suurperheessä (yli 10 lasta). Jos silloin vain olisin tajunnut puhua esim. koulussa kotioloista, olen varma, että meidät olisi huostaanotettu. Uskon, että oma elämäni oli ollut etenkin lapsena, mutta myös aikuisena parempaa ja "normaalimpaa".

Anoppini kasvoi tuollaisessa perheessä. Hengissä on pidetty, mutta eihän häntä ole kasvatettu tai muutenkaan huolehdittu.

Kasvanut narsistinen läheisriippuvainen ihmisraakile, jolla on jäätävän sotkuinen koti, ei mitään sosiaalisia taitoja ja hampaatkin tekarit alle kolmekymppisestä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan aivan liian itsekkäitä. Elämästä muka pitäisi nauttia itse.

Otetaan ero, jos ei huvita eikä viitsitä käydä katsomassa vanhuksia, kun siellä on niin tylsää saati, että osallistuttaisiin heidän hoitoonsa. (Poikkeuksia löytyy)

Ennen avioliitot kesti. Se oli itsestään selvää. Elanto oli kiinni parisuhteesta kaupungissakin, ei vaan maalla. Lapsille hyvä asia. (joskus harvoin erottiin)

Olen tässä samaa mieltä, että nykyään erotaan liian helposti. Mutta silti olen kyllä erittäin onnellinen siitä, että elämä on mennyt eteenpäin, tasa-arvo ja naisten asema kehittynyt eikä ero ole enää mahdoton ajatus. Ennen ero ei vain ollut naisille taloudellisesti ja muutenkaan mahdollista. Naiset olivat pääsääntöisesti kotona ja riippuvaisia miehestä monin tavoin. Vaikka mies olisi ollut miten väkivaltainen hullu, naisen osa oli vain kestää ja altistaa lapsetkin tällaiselle ympäristölle. Väkivaltainen tai muuten vinksahtanut koti ja ydinperhe ei ole lapsille hyväksi, vaan ero on joskus parasta, mitä lapselle voi tapahtua.

Itselläni on tästä omaa kokemusta. Isäni oli väkivaltainen juoppo, onneksi äitini pienipalkkaisesta työstään huolimatta pystyi eroamaan ja lähtemään omilleen minun kanssa. Toisin oli isäni äidillä, joka eli pienessä torpassa metsän keskellä mielisairaan, väkivaltaisen miehen ja lapsikatraan kanssa hoitaen pientä omavaraista tilaa. Lapset syntyivät savusaunassa, kaikki ruoka kasvatettiin itse, niin liha kuin vihannekset, ilman piikoja ja renkejä. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ollut. Kaksi viidestä lapsesta kuoli pienenä. Isoisäni joutui vanhoilla päivillään mielisairaalaan ja mummo sai viimeiset vuotensa elää rauhallista elämää pikkukaupungin kaksiossa nauttien sähköstä, juoksevasta vedestä ja kaupasta haetusta ruoasta. Kotiolot ovat siis varmasti vaikuttaneet siihen, minkälainen isästäni tuli, mutta ajat ja asenteet olivat onneksi muuttuneet niin, että enää 80-luvulla eroaminen ei ollut maailmanloppu vaan äitini ja sitä myötä myös minä saimme paremman elämän. 

Tässä ajassa taas on ihan erilaiset haasteet ja elämä on erilailla vaikeaa kuin esim. mummoni aikana. Mutta olen onnellinen, että minulla on hyvä mies ja jo 25 vuotta kestänyt avioliitto. Jos mies taas olisi esim. väkivaltainen juoppo, kuten isäni, en olisi loukossa kauheassa avioliitossa. Voisin muuttaa lapsineni pois, sillä pystyisin elättämään itsekin itseni ja lapseni, olenhan saanut opiskella ja päätynyt hyvään asemaan työelämässä. Toisin kuin nuo entisajan maatilan emännät.