Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ennen selvittiin 10-lapsisissa perheissä, ilman kodinkoneita, lapset herätteli
27.06.2019 |
Voisiko joku selventää minulle, jos käsittää.
Miten on mahdollista, että on jaksettu alkeellisissa oloissa hoitaa 10 lasta. Öisin sileqti imetetty ja herätty jne.
Onko nykysukupolvi jotenkin heikompaa tai kohtuuttoman mukavuudenhalusta (minä mukaan lukien)
Siis vesi kaivosta, itsen ja vaatteiden ja lasten pesu saunalla, puuhella, puulämmitys, puucee, ei valmisruokia, lehmäkin hoidettava ja kanat (monella oli kaupungissakin karjasuoja lehmällel.
(toki peseydyttiin ja vaatteet vaihdettiin harvemmin, mutta silti)
Perheissä hoidettiin myös iäkkäät.
Onko mielipiteitä?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Mun täti kertoi että hänet laitettiin tiskaamaan käsin jo viiden vanhana. Pojat sai temmeltää pihassa sillä aikaa kun tytöt olivat joko hoitamassa pienempiään tai äitinsä apuna navetalla. Miesten homma oli lähinnä olla pellolla ja hoitaa uuden perheenjäsenen alkuunpaneminen. Meidän enoista muuten huomaan vieläkin tuon passaamisen, sillä puuronkin keittäminen tuntuu vievän sormen suuhun ja vaimot pitävät vaivaisinakin huushollia pystyssä.
Mun isoisä joutui jo lapsena tukkimetsälle. Eikä ollut edes vaatteita aina vaan joutui pitämään mekkoa kun muuta ei sillä hetkellä ollut. Elämä oli 20-luvun Suomessa todella, todella köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin miehetkin tekivät kodin hyväksi jotain. Nykyään naisen pitää tehdä kaikki itse, ja mies vielä odottaa passausta ja samalla haukkuu ja vidduilee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset laiminlyötiin. Tuosta vanhemmuudesta lähtee nykyään lapsi samantein hoitoon.
jep, standardit oli ennen ihan toiset kuin nykyään. Silloin riitti että lapsi sai ruokaa ja oli vaatetettu, isommat lapset vähän vahti pienempiä ja auttoivat myös kotitöissä. Ennen oli myös tavallista että ihan keskiluokkaisissakin kodeissa oli kotiapulainen tai piika, joka auttoi kodin askareissa. Ja äiti oli kotona jos oli noin paljon lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Silloin miehetkin tekivät kodin hyväksi jotain. Nykyään naisen pitää tehdä kaikki itse, ja mies vielä odottaa passausta ja samalla haukkuu ja vidduilee koko ajan.
Jos ottaa tuollaisen miehen riesakseen, niin varmasti!
Isoäitini kertoi kuinka hoisi 4vnä vauvaa kun muu talon väki oli heinässä, määräys oli, ettei saa ottaa vauvaa syliin, eikä mennä ulos, sitten tuli itselle kakkahätä, onneksi hirsituvassa oli kesällä kuivat lattialaudat ja tietenkin välissä rako, johon isoäiti onnistui kakkimaan. Tästä on nyt kyllä jo 105v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun täti kertoi että hänet laitettiin tiskaamaan käsin jo viiden vanhana. Pojat sai temmeltää pihassa sillä aikaa kun tytöt olivat joko hoitamassa pienempiään tai äitinsä apuna navetalla. Miesten homma oli lähinnä olla pellolla ja hoitaa uuden perheenjäsenen alkuunpaneminen. Meidän enoista muuten huomaan vieläkin tuon passaamisen, sillä puuronkin keittäminen tuntuu vievän sormen suuhun ja vaimot pitävät vaivaisinakin huushollia pystyssä.
Mun isoisä joutui jo lapsena tukkimetsälle. Eikä ollut edes vaatteita aina vaan joutui pitämään mekkoa kun muuta ei sillä hetkellä ollut. Elämä oli 20-luvun Suomessa todella, todella köyhää.
Näemmä tämä riippui talosta. Tätini meinaa kertoivat ettei poikien (enojen) tarvinnut juurikaan tehdä mitään ja heitä piti vahtia. Tyttöjen odotettiin olevan aina tekemässä jotain. Miehet lähtivät metsälle tai pellolle, ja tulivat sitten ajallaan takaisin. Mummo oli kuulemma välillä kironnut että saisi ukkoa näkyä enemmänkin täällä kotosalla, kun vaari lähti välillä käymään hommien jälkeen kylässä eikä tullut aina ajallansa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, vieläkö joku tätä ihmettelee.
1) koko suku asui saman katon alla, asioita tehtiin yhdessä
2) lapset olivat aika paljon omillaan, eikä heitä valvottu 24/7
3) naiset eivät käyneet töissä kodin ulkopuolella, vaan ne työt olivat siinä omassa pihapiirissä
Eikä oikeastaan miehetkään talven metsätöitä lukuunottamatta. Täytyy muistaa, että Suomessa kaupungistuminen alkoi kunnolla vasta 60-luvulla. Elämä siis pyöri sen kodin piirin ja peltojen ympärillä ja näihin töihin osallistui tarpeen mukaan koko perhe. Lapset olivat aika paljon keskenään tai kotona asuvan dementikkomummon "hoidettavana". Ei äideillä ollut aikaa tai edes kykyä vahtia, auttaa läksyissä tai keksiä tekemistä, kun oli nuo monet kodin työt hoidettavina. Lypsäminen kuului myös yleensä emännän töihin. Työn luonne ja kasvatuskäsitykset ovat muuttuneet ja nykyään tosiaan saa lasun, jos katsoo lasten perään yhtä leväperäisesti kuin silloin. Kyselepä vanhemmilta tai isovanhemmilta, kuinka monta sellaista perhettä tietää tai muistaa lapsuudestaan, jossa lapsi hukkui tai kuoli jossain muussa onnettomuudessa alle 10 vuoden ikäisenä.
Ja kyllä, myös sekin on totta, että ihmiset haluavat elää mukavasti nyt, kun siihen on mahdollisuus. Minä ainakin haluan, että elämäni on mukavaa ja onnellista niin kauan kuin se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä suomalainen mamma ei selviä 1-3 lapsen kanssa perusarjestakaan vaikka on kaikki mukavuudet, vaan pitää tulla nettifoorumeille märisemään kuinka ”arjen pyörittäminen” on niin rankkaa ja kuinka mamma on niin ”uupunut ja luonnollisesti samalla syyllistetään työssäkäyvä mies kaikesta. 😂
Nykymaailma on sairas.
Suurimmissa osissa suomalaisista perheistä myös nainen käy ansiotyössä. Tällöin myös kodin töitä täytyy jakaa puolisoiden välillä jollain tavalla.
Äidilläni oli yli 10 sisarusta. Vanhimmat lapset auttoivat pienempien hoidossa, kun menivät töihin toivat rahaa kotiin. Vaatteita ei suuremmin ollut... Onnetonta maalaiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on yksi 7 sisaruksesta ja olen kohta 30 v kuunnellut tarinaa hänen kamalasta lapsuudestaan jossa oltiin ihan heitteillä, ja sodassa ollut isä hakkasi, eli ei vissiin kovin hyvin selvitty?
Vierailija kirjoitti:
Lapset laiminlyötiin. Tuosta vanhemmuudesta lähtee nykyään lapsi samantein hoitoon.
Kyllä nykyään on paremmat standardit lapsenkasvatukseen. Nih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) ne 10 lasta eivät suurella todennäköisyydellä olleet saman ikäisiä
2) jokainen osallistui kykyjensä mukaan
3) vanhempi lapsista katsoi nuorempien perään jos ei lapset olleet työssä mukana. eikä tarvinnut neuvotella mistään rahallisesta korvauksesta.
Itse olen seitsenlapsisen perheen nuorin, äitini oli yksinhuoltaja isäni kuoleman jälkeen (olin silloin 3v) ja hoiti niin meidät lapset kuin maatilankin. Meillä ikäero vanhimman sisaruksen kanssa on 17 vuotta.
Kun äiti oli navetassa tms. niin oltiin joko mukana, tai sitten sisällä laittamassa ruokaa, leikkimässä tms. ja aina vanhin sisaruksista katsoi perään.
Isomummini 1900-luvun alussa oli yksin kotona viiden lapsen kanssa kun isoukkini oli merellä kuukausiakin putkeen. Vanhemmat sisarukset auttoivat kaikissa kodin töissä ja vauva köytettiin kiinni keittiön kiikkutuoliin. Kesäisin talossa asui vuokralaisia, jotka maksoivat vuokransa erilaisilla töillä. Myös isoisomummi ja naimattomat sisaret asuivat ajoittain talossa ja auttoivat kotitöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli lähes pelkkää työtä, ihmiset kuoli nuorina ja lapsia kuoli paljon pienenä. Kerran viikossa saunottiin ja vaihdettiin puhtaat alusvaatteet, päällysvaatteet vain joskus. Ruoka oli yksinkertaista; perunaa ja ruskeaa kastiketta, perunamuusia, perunakeittoa, joskus lihakeittoa, lisäksi leipää, maitoa, viiliä. Ei salaatteja, raasteita tms. Lasten kanssa ei oltu, ei leikitty, ulkoiltu, askarreltu yms., isommat lapset vahti pienempiä ja vanhukset hoiti myös niin kauan kuin pystyivät. Muistisairaita ja muutenkin monisairaita vanhuksia ei juuri ollut, koska tosiaan nuorena kuoltiin ja sairastamisaika oli yleensä lyhyt.
Äärimmäisen raskasta elämäähän se on ollut ja kyllä monesti tuntuu, että nykyään valitetaan kaikesta, vaikka kaikki on paremmin kuin vielä vaikkapa 50-luvulla olisi voitu kuvitellakaan. Itse olen syntynyt 60-luvun lopulla ja silloinkin elämä oli vielä huomattavasti raskaampaa kuin nyt. Meillä oli 6 lasta, äiti hoiti meidät kotona, samalla kun hoiti vanhukset ja 7 lehmää + kanat ja lampaat. Vesi piti kantaa kaivosta, talo lämpesi puilla, maidot piti viedä maitolaiturille, käydä parin kilometrin päässä kaupassa kävellen tai pyörällä, tehdä suurin osa vaatteista itse, hoitaa suuri kasvimaa, kerätä marjat ja sienet, säilöä, leipoa leivät ja pullat jnejne. Silti äitini on sitä mieltä, että silloin ihmiset olivat tyytyväisempiä ja iloisempia.
Ihmiset olivat silloin tyytyväisiä kun oli tekemistä, joka piti mielen virkeänä!
Terveet - jalat maassa- elämän asenteet! Ei haihateltu pinnallista duckfacea yms
Toisin kuin nykyään: istutaan tylsistyneinä älylaitteet kädessä! Kohta kukaan osaa käsillään tehdä muuta, kuin painella näyttöä... :)
Vauvat kapaloitiin nurkkaan pois tieltä ja isommat muksut saivat pärjätä miten osasivat, äidit olivat uupuneita ja "kätkytkuolemia" tapahtui paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli lähes pelkkää työtä, ihmiset kuoli nuorina ja lapsia kuoli paljon pienenä. Kerran viikossa saunottiin ja vaihdettiin puhtaat alusvaatteet, päällysvaatteet vain joskus. Ruoka oli yksinkertaista; perunaa ja ruskeaa kastiketta, perunamuusia, perunakeittoa, joskus lihakeittoa, lisäksi leipää, maitoa, viiliä. Ei salaatteja, raasteita tms. Lasten kanssa ei oltu, ei leikitty, ulkoiltu, askarreltu yms., isommat lapset vahti pienempiä ja vanhukset hoiti myös niin kauan kuin pystyivät. Muistisairaita ja muutenkin monisairaita vanhuksia ei juuri ollut, koska tosiaan nuorena kuoltiin ja sairastamisaika oli yleensä lyhyt.
Äärimmäisen raskasta elämäähän se on ollut ja kyllä monesti tuntuu, että nykyään valitetaan kaikesta, vaikka kaikki on paremmin kuin vielä vaikkapa 50-luvulla olisi voitu kuvitellakaan. Itse olen syntynyt 60-luvun lopulla ja silloinkin elämä oli vielä huomattavasti raskaampaa kuin nyt. Meillä oli 6 lasta, äiti hoiti meidät kotona, samalla kun hoiti vanhukset ja 7 lehmää + kanat ja lampaat. Vesi piti kantaa kaivosta, talo lämpesi puilla, maidot piti viedä maitolaiturille, käydä parin kilometrin päässä kaupassa kävellen tai pyörällä, tehdä suurin osa vaatteista itse, hoitaa suuri kasvimaa, kerätä marjat ja sienet, säilöä, leipoa leivät ja pullat jnejne. Silti äitini on sitä mieltä, että silloin ihmiset olivat tyytyväisempiä ja iloisempia.
Ihmiset olivat silloin tyytyväisiä kun oli tekemistä, joka piti mielen virkeänä!
Terveet - jalat maassa- elämän asenteet! Ei haihateltu pinnallista duckfacea yms
Toisin kuin nykyään: istutaan tylsistyneinä älylaitteet kädessä! Kohta kukaan osaa käsillään tehdä muuta, kuin painella näyttöä... :)
En nyt sanoisi. Entisaikaan moni lähti nuorena joko sotien tai fyysisesti raskaan elämän takia. Entisaikaan oli harvinaista tavata elinvoimainen 40-50:nen kun taas nykyään tuon ikäinen nähdään muodikkaasti keski-ikäisenä jolla on edessään vielä monta hyvää ja toivon mukaan tervettä vuosikymmentä.
Kulmat, reuma yms. tahtovat olevan vitsauksena näillä jotka ovat joutuneet olemaan silloin maatilalla töissä joko vanhempiensa apuna tai pellolla hakemassa perheelle elantoa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on yksi 7 sisaruksesta ja olen kohta 30 v kuunnellut tarinaa hänen kamalasta lapsuudestaan jossa oltiin ihan heitteillä, ja sodassa ollut isä hakkasi, eli ei vissiin kovin hyvin selvitty?
Meillä sodassa olleet ukit olivat esimerkillisen hyväkäytöksisiä, rakastavia vanhempia/puolisoja/ukkeja. En koskaan kuullut/nähnyt pahaa käytöstä, vaikka toki traumoja sodasta saaneet :(
Kaikki kunnia sotasukupolvelle, ei se heidän syytään ollut! Valtio ei kantanut vastuuta eikä seurauksia r-ssän pelossa!
Isäni joutui monesti kaitsemaan pikkuveljeään, joka oli melkoinen riiviö. Meinasi mm. polttaa koko talon, kun isäni sytytti öljylamppua ja velipoika riehui kielloista huolimatta vieressä. Isä sai sammutettua palon ja pikkuveli löytyi sängyn alta piilosta kaverin kanssa. Isä sai tästä hyvästä selkäänsä.
Niin ikään veli kiipesi navetan ylisille kielloista huolimatta ja taas tuli isälle selkään.
Lapsia kohdeltiin epätasa-arvoisesti, eikä aikuisillakaan helppoa ollut.
Ei käy kateeksi.
Isommat lapset laitettiin tekemään koti-/peltotöitä ja katsomaan nuorempien perään. Nuorempia saatettiin lähettää esim. paimentamaan, eli ulos elukoiden kanssa. Vaarini joutui usein paimentamaan heidän lehmiään, eli istumaan metsän laidassa koko päivän kun lehmät laidunsivat. Sitten 12-13-vuotiaasta eteenpäin lapset saatettiin jo lähettää muualle töihin, esim. piikomaan.
Ihmettelen kyllä itsekin miten vanhemmat jaksoivat, esim. vaarini perheessä oli 9 lasta ja perhe asui 28-neliöisessä pikku torpassa. Toisaalta silloin vietettiin paljon enemmän aikaa ulkosalla.
Alue: Aihe vapaa
Mummoni (s. 1918) kertoi aikanaan, että vauvalle jätettiin riepuun kääritty sokeripala tai maitosarvi suuhun kun äiti lähti navettaan ja talon töihin. Eli pitkälti heitteillä oli lapset. Pienemmät oli isompien riesana, jos isompia oli. Mummo lähti kaupunkiin heti kun oli mahdollista, paremman elämän perässä. Mummo oli muuten perheensä neljäs lapsi ja ensimmäinen joka eli varhaislapsuuden yli. Yhteensä lapsia syntyi yhdeksän. Viisi selvisi aikuisuuteen.