Kuinka vanhana tiedät jonkun aloittaneen yliopisto-opinnot?

Varmaan n. 55 vuoden iässä (äitini entinen työkaveri).

52 ja 59 ovat vanhimmat, joiden iän tiedän.

Olen törmännyt opinnoissani ihan selkeästi eläkeikäisiin opiskelijoihin. En usko, että he ovat aloittaneet opintojaan ennen eläkeikäänsä.

Yhden työkaverin duunaritaustainen kaveri joutui opiskelukärpäsen puremaksi keski-ikäisenä. Hän kouluttautui lopulta tohtoriksi asti.

Tiedän pari 63v ikäistä, jotka aloitti jäätyään osa-aikaeläkkeelle ja valmistui maistereiksi ennen kuin täytti 68v. Kumpikin opiskeli humanistista alaa lähinnä harrastuksensa pohjalta. Toinen harrasti kirjoittamista, toinen sukututkimusta.

Tiedän eläkeikäisen yliopisto-opiskelijan. Tarkasta iästä ei tietoa mutta ei hän enää työelämässä ole.

Hän menestyy opinnoissaan oikein hyvin, on ilmeisesti vasta työelämävuosien jälkeen päässyt tekemään sitä, mitä on aina halunnut.

Olin varmaan alle kymmenen kun kuulin naapuripojan menevän yliopistoon.

Onko siinä kauheasti järkeä, siis opiskella vanhempana maisteriksi, jos sitä ei voi enää työelämässä hyödyntää?

Mulla on yksi gardu kesken, ajattelin tehdä sen valmiiksi. Ihan omaksi ilokseni. Mummu 63v.

Vierailija kirjoitti:

Onko siinä kauheasti järkeä, siis opiskella vanhempana maisteriksi, jos sitä ei voi enää työelämässä hyödyntää?

Monet opiskelevat ihan oppimisen ilosta. Ei aina tarvitse olla materiaalista syytä.

Tutkimustyö varsinkin on äärimmäisen kiehtovaa ja palkitsevaa.

Omassa tiedekunnassa on monia yli 40-vuotiaita. Tiedekuntien sisällä on eroja oppilaiden keskimääräisissä i'issä. (Toki aina löytyy suoraan lukiosta hakeneita (ja sisään päässeitä). Omassa tiedekunnassa taitavat kuitenkin olla vähemmistössä.)

Aloitin Avoimessa +10v sitten ja sisään yliopistoon pääsin, kun olin 53v. Kandin paffit sain takataskuun, maisterista en tiedä, viitsinkö enää. Varsinainen lukeminen, kun tekstiaineisto on +1000 sivua, ei enää oikein "mene kaaliin". Toisaalta haluaisin kirjoittaa gradun, kirjoittaminen ei ole ongelma, olen aina tykännyt siitä. Kyseessä on oman alan tietojen syventäminen, mutten usko enää hyötyväni opinnoista. Mietin lopettamista jo, kun motiivia ei ole.

Vanhin tietämäni opiskelija täyttää 70v loppuvuodesta. Oman ikäiseni rouva sai maisterin paffit tänä keväänä.

Entisen kämppikseni äiti 43v, ekonomi 49v.

Entisen kollegani äiti ("vähän yli nelikymppinen") pääsi ensimmäiseltä varasijalta lääkikseen, kun kollegani luopui paikastaan ja valitsi dippainssin opinnot. Kollegan äiti valmistui viiskybäisenä lääketieteen lisensiaatiksi mutta kollega ei vielä 20 vuoden jälkeenkään ole valmistunut oikeastaan miksikään vaikka yhden sun toisen koulutuksen aloittanut ja käynytkin hyvän matkaa.

Omina opiskeluaikoinani joukossa oli selvästi eläkeikäinen pappa. Nyt eräs ystäväni aloitti 55-vuotiaana. Itseänikin aina joskus vielä kutkuttaa ajatus jatkaa opintoja, olen 44-v. Ei siinä mitään, ymmärrän tieteen tekemisen muunakin kuin välittömän taloudellisen hyödyn tavoitteluna, mutta sitä en suoraan sanoen ymmärrä, että viedään opiskelupaikka joltain parikymppiseltä, jolla on (työ)elämä edessä. Tai että saadaan tukia opiskeluun, joka ei luultavasti enää yhteiskuntaa hyödytä sillä, että tämä opiskelija maksaisi tulevaisuudessa veroja palkastaan. Eri asia, jos opiskelee avoimessa yliopistossa ja siitä eteenpäin vaikka tavallisen yliopiston puolella. Mutta älkää harrastajat viekö aloituspaikkoja nuorilta!

Vierailija kirjoitti:

Omina opiskeluaikoinani joukossa oli selvästi eläkeikäinen pappa. Nyt eräs ystäväni aloitti 55-vuotiaana. Itseänikin aina joskus vielä kutkuttaa ajatus jatkaa opintoja, olen 44-v. Ei siinä mitään, ymmärrän tieteen tekemisen muunakin kuin välittömän taloudellisen hyödyn tavoitteluna, mutta sitä en suoraan sanoen ymmärrä, että viedään opiskelupaikka joltain parikymppiseltä, jolla on (työ)elämä edessä. Tai että saadaan tukia opiskeluun, joka ei luultavasti enää yhteiskuntaa hyödytä sillä, että tämä opiskelija maksaisi tulevaisuudessa veroja palkastaan. Eri asia, jos opiskelee avoimessa yliopistossa ja siitä eteenpäin vaikka tavallisen yliopiston puolella. Mutta älkää harrastajat viekö aloituspaikkoja nuorilta!

Yliopistopaikkoja riittää kyllä fiksuille.

Nuorten määrä vähenee koko ajan mutta opiskelupaikkojen määrä ei. Kyllä joukkoon mahtuu mainiosti kaikenikäisiä opiskelijoita.

Meidän vuosikurssilla oli yksi yli 60-vuotias.

Minulla ikää 48v. ja kolmas tutkinto odottaa suorittajaansa. En koe olevani liian vahna. Mulla on alakouluikäinen lapsikin. Talous kunnossa ja voin keskittyä täysillä.

Jossain 58 tienoilla kun työt loppui niin yksi entinen työkaveri lähti suorittamaan yliopistotutkintoa. Ilmeisesti huvikseen.