Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäistä ei enää joka kerta syliin kun haluaa?
24.06.2019 |
Jos vaikka olet siivoamassa tai laittamassa ruokaa, niin minkä ikäisen lapsen sylipyynnön vuoksi vielä keskeytät puuhasi? Ja missä vaiheessa alat sanoa, että "Odota kun teen tämän jutun ensin"?
Kommentit (23)
98- vuotiasta voi jo vähän toppuutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan lapseni aina syliin. Minulle ei ruuanlaitto tai muukaan ole tärkeämpää.
No alusta saakka lähtökohtaisesti niin, että lasken ensin kuuman kattilan pois käsistäni ennen syliinottoa. Mutta sylittelylle, halauksille ja pusuille ei ole mitään ikärajaa. Niin kauan, kun se lapsen mielestä on ihanaa ja hän niitä haluaa.
Tulee vielä aika, jolloin kaipaat lapsesi halausta, mutta hänellä on jo oma elämänsä. En ymmärrä, miksei jotain imurointia voi hetkeksi keskeyttää. Tuskinpa kukaan vanhempi katuu yhtään kertaa, kun otti lapsensa syliin. Nauti pienestäsi kun vielä voit! Hän on sinulla vain lainassa. Itse muistan noita aikoja kaiholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole juurikaan tuollaista tilannetta tullut sen jälkeen kun lapsi jotain alkaa ymmärtää, ja kun oli kaksoset niin eipä siinä ruuanlaiton lomassa voinut kahta syliin ottaa. Ja muutenkin, harvemmin teen niin kauan yhtäjaksoisesti ruokaa tai imuroin etteikö lapsi voisi sen aikaa odottaa. Toki jos lapsi teloo itsensä ja itkee ja sen takia haluaa syliin niin pitää keskeyttää kaikki mitä vaan pystyy, aina ruuanlaittoa vaan ei pysty kokonaan lopettamaan.
Yleensäkin siinä vaiheessa kun et seisoviltasi jaksa enää lasta pitää sylissä ei se lapsi juurikaan syliin enää pyrikään.
Minä en koskaan ota lastani syliin, jos joku heistä sitä haluaa, koska meillä lapset eivät komentele vanhempia. Meillä lapset ovat oppineet heti syntymästään asti, että kun laitan vauvan sänkyyn imetyksen ja muun hoidon jälkeen, niin en ota sitä sieltä ennen pois kun on seuraava hoitoaika vaikka vauva huutaisi miten paljon tahansa. Jo alusta alkaen olemme opettaneet lapset siihen, että hoitoaikojen välillä ne eivät saa mitään huomiota ja hoitoaikojen väli on päivällä 4 tuntia, yöllä 8 tuntia ja vauva saa huutaa vaikka koko ajan, mutta huomiota se ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan seisoessa sylitellyt. Sitten kun istuin sohvalle, niin sylissä oli ruuhkaa. Kolme vauvaa/taaperon kun oli yhtä aikaa, niin olisi ollut mahdotonta ja muutenkin selkä oli kipeä nostetuista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan ota lastani syliin, jos joku heistä sitä haluaa, koska meillä lapset eivät komentele vanhempia. Meillä lapset ovat oppineet heti syntymästään asti, että kun laitan vauvan sänkyyn imetyksen ja muun hoidon jälkeen, niin en ota sitä sieltä ennen pois kun on seuraava hoitoaika vaikka vauva huutaisi miten paljon tahansa. Jo alusta alkaen olemme opettaneet lapset siihen, että hoitoaikojen välillä ne eivät saa mitään huomiota ja hoitoaikojen väli on päivällä 4 tuntia, yöllä 8 tuntia ja vauva saa huutaa vaikka koko ajan, mutta huomiota se ei saa.
Meillä sama ja melkeinpä joka päivä saan kehuja kuinka kohteliaita ja hyväkäytöksisiä lapseni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan ota lastani syliin, jos joku heistä sitä haluaa, koska meillä lapset eivät komentele vanhempia. Meillä lapset ovat oppineet heti syntymästään asti, että kun laitan vauvan sänkyyn imetyksen ja muun hoidon jälkeen, niin en ota sitä sieltä ennen pois kun on seuraava hoitoaika vaikka vauva huutaisi miten paljon tahansa. Jo alusta alkaen olemme opettaneet lapset siihen, että hoitoaikojen välillä ne eivät saa mitään huomiota ja hoitoaikojen väli on päivällä 4 tuntia, yöllä 8 tuntia ja vauva saa huutaa vaikka koko ajan, mutta huomiota se ei saa.
Tää oli ihan hirveen huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Otan lapseni aina syliin. Minulle ei ruuanlaitto tai muukaan ole tärkeämpää.
Sitten kun ruoka palaa pohjaan, niin toteat vain viileästi lapsellesi, että sylittely on tärkeämpää kuin syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei ole tyhmiä. Jos sylipyyntö on se millä saa vanhemman välittömän, täydellisen huomion, se on se tapa jolla sitä huomiota pyydetään. Ja huomion pyytämisessä ei ole mitään väärää! Mutta siinä vaiheessa kun lapsi ymmärtää puhetta, lapselle voi sanoa että "käyn vessassa ensin", "odota kun äiti tekee nää voileivät eka loppuun" tai antaa halauksen ja sanoa että "kävellään yhdessä" jos kädet ei riitä sekä lapsen että tavaroiden kantamiseen.
Minä pidän lapsia sylissäni paljon. PALJON. Kannoin heitä erilaisilla kantovälineillä vauvoina ja taaperoina jatkuvasti, koska ajattelin että lapsen kuuluu saada olla lähellä eikä rattaissa. Siellä missä on useampi perhe koolla, minun sylini on usein täynnä - jos ei omia niin joskus vieraita lapsia. Kannan edelleen 8-vuotiasta varmaan päivittäin (usein haluaa olla ainakin ennen nukkumaanmenoa sylissä ja sit kannetaan sänkyyn), ja 5-vuotias pyörähtää sylissä vähän väliä mutta ei malta pysyä pitkiä aikoja.
Mutta en todellakaan voi ottaa lapsia syliin aina kun pyytävät. He testaavat myös sen pyynnön voimaa: saanko jumppaan lähtevän äidin pysymään eteisessä pidempään jos pyydän (uudelleen) syliin, unohtaako äiti motkottaa vihreistä tussinjäljistä seinässä jos pyydän syliin, unohtaako äiti että mun piti viedä nämä vaatteet pyykkiin jos pyydän syliin, saanko vitkutettua nukkumaanmenoa jos pyydän syliin.
En usko että sylissä voi pitää liikaa jos samalla kunnioittaa omia rajojaan. Mutta kyllä, minusta aikuinen voi myös sanoa "muuten vain" syliin pyytävälle lapselle hymyn kera että istupas tähän viereen pöydälle ja kerro mitä on mielessä, samalla kun minä hämmennän kastiketta. Harmit, sattumiset yms. on tietysti eri juttu.
Minä otan melkein aina, mutta jos selkäni on todella kipeä, sitten en ota. Jos silti kovasti tahtoo syliin, meneen ensin istumaan ja otan sitten vasta syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta saa ottaa syliin vaikka se sitä haluaisi, sillä se on lasten turhaa hemmottelua, joka taas aiheuttaa sen, että lapsesta tulee tyranni, jota kaikkien perheessä on toteltava.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan ota lastani syliin, jos joku heistä sitä haluaa, koska meillä lapset eivät komentele vanhempia. Meillä lapset ovat oppineet heti syntymästään asti, että kun laitan vauvan sänkyyn imetyksen ja muun hoidon jälkeen, niin en ota sitä sieltä ennen pois kun on seuraava hoitoaika vaikka vauva huutaisi miten paljon tahansa. Jo alusta alkaen olemme opettaneet lapset siihen, että hoitoaikojen välillä ne eivät saa mitään huomiota ja hoitoaikojen väli on päivällä 4 tuntia, yöllä 8 tuntia ja vauva saa huutaa vaikka koko ajan, mutta huomiota se ei saa.
Miten esim. seisomaan opetteleva lapsesi pärjäsi sen 4 h aikana, kun ette huomioineet häntä?
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä aika, jolloin kaipaat lapsesi halausta, mutta hänellä on jo oma elämänsä. En ymmärrä, miksei jotain imurointia voi hetkeksi keskeyttää. Tuskinpa kukaan vanhempi katuu yhtään kertaa, kun otti lapsensa syliin. Nauti pienestäsi kun vielä voit! Hän on sinulla vain lainassa. Itse muistan noita aikoja kaiholla.
Niinpä. Olen ottanutkin pikkuiseni melkein aina syliin, mutta ammattilaiset neuvovat jatkamaan hommia.
Lapsiparka ei tykkää yhtään kun teen kotitöitä, ja haluaa minut silloin visusti itsensä ja sohvan väliin. Muuten kiva, mutta ruokahuolto ja kodin viihtyisyys kärsii.
Päikkäreiden aikanakaan ei paljon saa aikaiseksi kun lapsen uni on hyvin kevyttä. Eikä illalla ja yöllä ehdi kaikkea.
Ap.
Isomman lapsen kanssahan se on helppoa. Riittää se pieni sylihetki ja jatkaa leikkejä.
Toista se on 1-1,5-vuotiaan kanssa. Sen kun otat syliin niin parkkeeraa siihen loppupäiväksi. Joskus on pakko antaa odottaa syliä esim. puoli minuuttia, että saa tiskikoneen täytettyä.
Kaikenikäiset meillä siis pääsee syliin. Isomman kanssa pystyn keskeyttämään minkä tahansa jutun, mutta ironisesti pienemmän kanssa joutuu miettimään hetken, kun vaikka pitäisi sylissä sen 5min ja laskisi niin alkaa itkemään uudestaan. Eli pienin meillä saattaa joutua joskus odottamaan sitä syliä - mutta vain siis pienen hetken, alle minuutin, jotta saa sitten olla kunnolla sylissä kun sinne pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan ota lastani syliin, jos joku heistä sitä haluaa, koska meillä lapset eivät komentele vanhempia. Meillä lapset ovat oppineet heti syntymästään asti, että kun laitan vauvan sänkyyn imetyksen ja muun hoidon jälkeen, niin en ota sitä sieltä ennen pois kun on seuraava hoitoaika vaikka vauva huutaisi miten paljon tahansa. Jo alusta alkaen olemme opettaneet lapset siihen, että hoitoaikojen välillä ne eivät saa mitään huomiota ja hoitoaikojen väli on päivällä 4 tuntia, yöllä 8 tuntia ja vauva saa huutaa vaikka koko ajan, mutta huomiota se ei saa.
Miten teidän lapset voivat psyykkisesti?
Ei siihen mitään ikärajaa ole. Otan syliin jos se vaan on mahdollista, mutta en mä keskeyttäisi vaikkapa veden kaatamista perunakattilasta, ottaakseni vauvan syliin, vaikka se just sillon alkaisi huutaa.
Harvempi enää murrosikäisenä syliin pyrkii.