On alkanut hävettää ujon ihmisen leima

Ihan samoja ajatuksia mullakin. Muutos tuntuu mahdottomalta. Ihan kuin olisin vääränlainen ihminen.

Todellakin! Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Välillä ihmiset jopa alkavat puhua minun puolestani asiaani, vaikka olisin ollut juuri alkamassa sanoa asiasni. Esim. töissä. Ja katsovat joskus, kun avaan suuni, sillä tavalla säälivästi hymyillen "voiiii toista".

Ja jo alakoulusta asti, jos piti kuvailla jotakuta, niin minusta AINA mainittiin, miten hiljainen, rauhallinen tms. olen. Yritä siinä sitten muuttua!

Minuakin tympii tämä leima, että muka pitäisin samansukupuolisista koska minua ei ole koskaan nähty liikkuvan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Vaikka eiköhän se sama epäilys alkaisi pian uudellakin paikkakunnalla liikkumaan, kun ei hetkeen seuralaista näy. Muuttaminen taitaisi olla vain hetken helpotus, oli leima mikä hyvänsä, koska se vaikutelma kuitenkin lähtee sieltä itsestä.

Sama. Suorastaan pakotetaan sitä ujoutta minulle. Olen ajatellut että kertoo enemmän heistä itsestään. Onneksi jotkut sentään osaavat käyttäytyä normaalisti.

Kuulostaa kyllä tutulta. Tai ei minulle oikeastaan muistuteta, että ole ujo, mutta hiljaisuudesta kommentoidaan aina ja kaikkialla. Ja jään sitten miettimään, keneltä se nyt on haukku ja kenen mielestä vain neutraali huomio. Hiljaisuus on siitä hankala, ettei sitä voi ottaa oikein loukkauksenakaan, kun se ei ole puhtaasti negatiivinen ominaisuus, vaikka varmasti huonompi kuin puhelias. Väittäisin kuitenkin, että hiljaisuuteni vain ”pahenee” jos siitä huomauttaa, sillä alan tuntea oloni entistä epämukavammaksi kyseisen henkilön seurassa, ja silloin tulee puhuttua tavallistakin vähemmän. Älkää jooko ihmiset huomautelko toisille ujoudesta tai hiljaisuudesta, vaan jos haluatte heidän puhuvan enemmän, koittakaa vaikka kysyä jotain tai kokeilla mistä puheenaiheesta he voisivat kiinnostua juttelemaan. Hiljaisuus voi johtua myös siitä, että aihe on tylsä tai liian small tallkia. Ja itseni kohdalla usein siitä, että muut ovat koko ajan äänessä, enkä haluaisi puhua päälle tai keskeyttää joka kerta, kun yritän sanoa jotakin. Hiljaiset puhuisivat varmasti enemmän jo sillä, että puheliaammat antaisivat heille tilaa osallistua keskusteluun.

Miksi ujoudesta pitää aina kommentoida? Siis en ymmärrä. Antakaa meidän olla tällaisia, kun olemme. Me tiedämme, minkälaisia olemme. Ei tarvii kommentoida!

Muakin nolottaa olla ujo. Koska ei aikuinen saa olla ujo tässä maailmassa. Enkä halua, että minusta tulee ihmisille mieleen ensimmäisenä ujous. Olen paljon muutakin.

Joku ujojenhiillostaja alapeukuttelee viestit :)

Haaveileeko joku teistä ujoista joskus hyppäävänsä hetkeksi ihan toisen ihmisen rooliin ja olla kaikkea muuta kuin ujo?

Lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat sinusta,

T. Ujo

Sama, tai enemmänkin minulla on "introvertin, hiljaisen" leima, mutta on vaikea murtautua ulos roolista jos muut kiirehtivät täyttämään hiljaisuuden ja määrittelemään minut puolestani.

On kyllä niin tuttuja nuo teidän kokemukset. Tuntuu, ettei minussa ole mitään muuta ominaisuuta kun ujous. Ja tiedän kyllä olevani ujo ilman, että siitä muistutetaan koko ajan. Kaikki eivät sano sitä pahalla, mutta itse en enää edes tiedä, että milloin kommentointi on positiivista ja milloin negatiivista. Itsekin olen lapsesta asti saanut kuulla aina olevani ujo.

Minullekin kahvipöytäkeskustelut on vaikeita, kun en kehtaa keskeyttää enkä saa puheenvuoroa. Joskus on käynyt niinkin, että olen sanonut jotain, mutta kukaan ei kuule tai ei kommentoi mitään. 

ap. 

Minulla on ujo ystävä, jota jotkut pitivät hieman tyhmänä jopa sen takia, koska hän oli ujo. Hänen puolesta puhuttiin ja paapottiinkin, jotkut ilmoittivat ystäväni vieressä ollessa toiselle, että Tanja on ujo, mutta kyllä "me" pärjätään jne.

Ystäväni ei ole todellakaan mikään tyhmä, joten äitiysloman jälkeen hän päätti mennä uuteen työpaikkaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä ja täydellisen asialinjalla. Hän päätti, että ei yhä vieläkään aio lörpötellä, mutta kun puhuu, niin se on vain ja ainoastaan asiaa, eli hän skippaa turhuudet ja small talkit kokonaan. Hän myös ei enää katsele varpaisiinsa vaikka miten tekisi mieli, vaan hän seisoo selkä suorana ja katsoo silmiin. Niin hän myös teki ja ensimmäisestä päivästä lähtien kaikki meni hyvin. Hän puhui vähän pelkkää asiaa ja uusi työporukka oppi kuuntelemaan ystävääni. Asiantuntijatehtävissä se onnistui hyvin ja ystävääni kunnioitetaan nyt alan ammattilaisena aivan toisin kuin ennen, vaikka osaaminen on sama.

On ihana nähdä kuinka ystävälläni on nyt helppo olla ja hän viihtyy hyvin työssään.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat sinusta,

T. Ujo

Vaikeaa, kun siitä ujoudesta aina muistutetaan. Ja kohdellaan kuin reppanaa.

Vierailija kirjoitti:

Haaveileeko joku teistä ujoista joskus hyppäävänsä hetkeksi ihan toisen ihmisen rooliin ja olla kaikkea muuta kuin ujo?

Kyllä. Haaveilen monesti, että olisin ihan erilaisessa roolissa. Kotioloissa olen puhelias ja nauran paljon ja laulankin koko ajan jne. Ihmisten ilmoilla piiloudun kuoreeni. Kukaan ei varmaan usko, miten erilainen olen kotona. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat sinusta,

T. Ujo

Vaikeaa, kun siitä ujoudesta aina muistutetaan. Ja kohdellaan kuin reppanaa.

Jokaisen pitää ottaa itse paikkansa tässä maailmassa. Sitä ei voi kukaan tehdä sinun puolestasi.

Jos siis olet itsekin lyönyt itseesi 'olen vain ujo' -leiman, niin minkä muut sille mitään mahtavat? Kuka sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse?

Vierailija kirjoitti:

Haaveileeko joku teistä ujoista joskus hyppäävänsä hetkeksi ihan toisen ihmisen rooliin ja olla kaikkea muuta kuin ujo?

Kyllä! Mutta ei vain hetkeksi, vaan loppuelämäksi. Olisi elämä niin paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat sinusta,

T. Ujo

Vaikeaa, kun siitä ujoudesta aina muistutetaan. Ja kohdellaan kuin reppanaa.

Jokaisen pitää ottaa itse paikkansa tässä maailmassa. Sitä ei voi kukaan tehdä sinun puolestasi.

Jos siis olet itsekin lyönyt itseesi 'olen vain ujo' -leiman, niin minkä muut sille mitään mahtavat? Kuka sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse?

Miksi ujoudesta saa huomautella? Eihän muistakaan luonteenpiirteistä tehdä numeroa joka helkkarin päivä kyseiselle ihmiselle.

Ujous on sellainen " heikko kohta" johon ilkimykset voivat iskeä. Saatetaan sanoa kollegalle muiden kuullen että " ai säkin sanot jotain".

Ja miten vaikea leimasta on päästä irti! Oma äitini oli ujo ja minäkin lapsena ja nuorena ja nyt kaikki sukulaiset yhä hokee miten ujo olen, vaikka olen esiintyvässä ammatissa ja aika puheliaskin. Ja ymmärrän olla muille ystävällinen. Olen siis sosiaalisesti ihan riittävä.

Lukekaa Liisa Keltinkankaan kirjoja! Ujo voi olla sosiaalisesti hyvinkin lahjakas ja toiset huomioiva!

Joo, tuo kommentointi on todella tökeröä käytöstä. En usko, että se keskustelua dominoiva ja muiden päälle puhuva hölöttäjäkään tykkäisi, jos joka kerta hänen puhuessaan todettaisiin piilo*ittuiluna, että sinä se kyllä osaat puhua.

Heikkoa egoa nostetaan ujon kustannuksella.