Lue keskustelun säännöt.
Isäni haukkui minut ja huusi vauvani vieressä
23.06.2019 |
Oma isäni haukkui minut omassa kodissani vauvani ollessa pinnasängyssä,itse istuin sängyssä vieressä. Vauva oli kauhuissaan kun iso mies huutaa minulle. Otin vauvan heti syliin kun tajusin tämän. Olin itsekin järkyttynyt hänen käytöksestään. Lähti ovet paiskoen. Myös mieheni kuuli kaiken toisesta huoneesta. Varmaankin ihan asiasta moitti, mutta järkytti tämä vauvan läsnäollessa huutaminen. Seuraavana päivänä oltiin taas kuin ei mitään olisi tapahtunut. En tiedä haluanko enää antaa lastani isovanhemmilleni hoitoon tämän jälkeen.
Kommentit (90)
Olen se jolla välit ollut poikki 15 vuotta isään (mutta äidin kanssa oon tekemisissä). Varottaisin sinua äidistäsi, vaikka äitisi siis kiva onkin, saattaa hän joutua ristiriitatilanteeseen isäsi painostamana eikö ehkä uskalla uhmata isääsi.
Mun äiti joutu välirikon alkuvuosina isäni ”käsikassaraksi”, eli toi isältä terveisiä (=haukkumista, uhkailua), kanteli isälle kaiken mitä kerroin äidille (isä painosti kertomaan) ja vielä yritti lisäksi ”korjata välejä” (ei todellakaan enää isäni perseilyn ja välivaölan jälkeen ole mitään mitä vois korjata).
Tää oli stressaavaa ja jouduin laittamaan tiukat rajat myös äidilleni. Esim puhelut oli alkuun sellaisia että äiti puhui mun kanssa ja takaa isä karkui että ”sano sille niin että....” , ”käske sen tehdä niin että” jne. Jouduin laittamaan rajat äidille että puhelut vain niin ettei isä siellä takana riehu ja uhkaile.
Mutta jokusen vuoden päästä tilanne normalisoitui ka enää ei äitini yritä käännyttää, tuoda isän haukkumaterveisiä, tai muuten toimia isän ”agenttina”. Ei me äidin kanssa mitään läheisiä olla mutta hyvät välit on ja äiti tykkää lapsistani ja käy niitä katsomassa.
Muista siis ap se että äitis on epäilemättä alisteinen isällesi eli saattaa olla alkuun isäsi lakeija, joka hämmentää ja sotkee tilannetta.
Ps. Sinuna peruisin sen vierailun enkä selittelisi äidillesi. Kaikki mitä selität äidillesi menee isäsi korviin enivei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei tullut puolustamaan sinua ja heittänyt karjuvaa appiukkoaan pellolle?
Ei munkaan mies tullut puolustamaan kun isäni pahoinpiteli minut. Katsoi kauhuissaan ja lamaantuneena, ei osannut tehdä mitään. Ei ole omassa suvussaan tottunut mihinkään riitelyyn tai tappeluun. Ei kaikki osaa reagoida oikein.
Ap haluatko että tuollainen kiukutteleva ylemmyydentuntoinen pa*kiainen on pienen suloisen lapsesi elämässä mukana, tuoden pelkoa, riitaa ja pahaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei tullut puolustamaan sinua ja heittänyt karjuvaa appiukkoaan pellolle?
Kuten aikaisemmin kirjoitin: Mieheni kyllä aikoi puuttua tilanteeseen, mutta sanoi että ajatteli sitten että parempi että selvitetään kahdestaan. Sanoi kyllä jälkeenpäin että olisiko pitänyt heittää isäsi pihalle. Sinänsä parempi ettei tullut lisää aikuisia tilanteeseen tappelemaan, ettei vauva olisi säikähtänyt lisää. /AP
Mies tietää että minulla ja isälläni ei aina synkkaa ja varmaan itsekin hämmentyi isäni käytöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi taivas millaista typerehtimistä ja millaisia paapovia kommentteja. Vähän äänen korottamista, seuraukset: välien katkaisu loppuelämäksi ilkeeseen pappaan ja sivussa mumman syyllistämistä ja kiristämistä. Kyllä maailmaan meteliä mahtuu, italialaiset huutavat kilvan toisilleen, eikä niiden lapsista kasva pissatraumaisia puhumattomia hattivatteja kuten suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas millaista typerehtimistä ja millaisia paapovia kommentteja. Vähän äänen korottamista, seuraukset: välien katkaisu loppuelämäksi ilkeeseen pappaan ja sivussa mumman syyllistämistä ja kiristämistä. Kyllä maailmaan meteliä mahtuu, italialaiset huutavat kilvan toisilleen, eikä niiden lapsista kasva pissatraumaisia puhumattomia hattivatteja kuten suomalaisista.
Sinusta on ok huutaa äidille kauhistuneen vauvan katsoessa vierestä? Ihanan kulturellia. /AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap haluatko että tuollainen kiukutteleva ylemmyydentuntoinen pa*kiainen on pienen suloisen lapsesi elämässä mukana, tuoden pelkoa, riitaa ja pahaa mieltä?
En tietenkään. Mutta ei ole helppoa vain sulkea pois elämästä kun on kyseessä oma isä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluatko että tuollainen kiukutteleva ylemmyydentuntoinen pa*kiainen on pienen suloisen lapsesi elämässä mukana, tuoden pelkoa, riitaa ja pahaa mieltä?
En tietenkään. Mutta ei ole helppoa vain sulkea pois elämästä kun on kyseessä oma isä. :(
Itse asiassa se on oikein helppoa mutta se ei onnistu sinulta siksi että pelkäät isääsi ja olet tottunut miellyttämään ja toimimaan niin ettei isälle tule ”paha mieli”. Sen sijaan se isä voi koko ajan tehdä sulle pahan mielen ja sitä ei kiinnosta paskaakaan loukkasiko ja satuttiko se sinua vai ei.
Tarvitset ehkä keskusteluapua. Mulla ollut täysin sama tilanne ja oli hemmetin pelottavaa laittaa suhde isään jäähylle, pelkäsin kostoa, väkvaltaa, kiristämistä, uhkailua. Näistä onnekso vain kaksi viimeistä toteutui ja pysyin lujana vaikka pelotti. Ja onnistuin!
Elämäni on about sata kertaa parempaa kun ainainen pelko ja stressi ja alistumisen pakko on poissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas millaista typerehtimistä ja millaisia paapovia kommentteja. Vähän äänen korottamista, seuraukset: välien katkaisu loppuelämäksi ilkeeseen pappaan ja sivussa mumman syyllistämistä ja kiristämistä. Kyllä maailmaan meteliä mahtuu, italialaiset huutavat kilvan toisilleen, eikä niiden lapsista kasva pissatraumaisia puhumattomia hattivatteja kuten suomalaisista.
Äänen voimakkuuden normit saattavat vaihdellla kulttuurista toiseen, mutta henkinen väkivalta, esim toisen haukkuminen ja pelottelu, ei ole missään kulttuurissa ok. Kusipäitä sen sijaan on joka kulttuurissa ja valitettavasti ap:n isä on yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas millaista typerehtimistä ja millaisia paapovia kommentteja. Vähän äänen korottamista, seuraukset: välien katkaisu loppuelämäksi ilkeeseen pappaan ja sivussa mumman syyllistämistä ja kiristämistä. Kyllä maailmaan meteliä mahtuu, italialaiset huutavat kilvan toisilleen, eikä niiden lapsista kasva pissatraumaisia puhumattomia hattivatteja kuten suomalaisista.
Äänen voimakkuuden normit saattavat vaihdellla kulttuurista toiseen, mutta henkinen väkivalta, esim toisen haukkuminen ja pelottelu, ei ole missään kulttuurissa ok. Kusipäitä sen sijaan on joka kulttuurissa ja valitettavasti ap:n isä on yksi heistä.
Jep. Lisäksi, kun latinailaisessa kulttuurissa riidellään äänekkäästi, siellä myös sovitaan suurieleisesti ja pyydetään anteeksi, eikä jää mitään hsmpaankoloon.
Sitähän sitten luonnehäiriöiset eivät tee eli anteeksi eivät pyydä. Munkin isä on pieksänyt mua yli 15 vuotta lapsena/nuorena ja luitakin murtui siinä hötäkässä, mitään ei myönnä ja mitäön ei ole pyytänyt anteeksi. Mulla on kaunaa kertynyt jo 45 vuoden ajan tuota ihmispersettä kohtaan, ja se vaan yhä jatkaa touhuaan!
Luonnevikainen vastuuntunnoton isovanhempi tulee pitää POISSA lapsenlapsen elämästä. Siinä on jo kylliksi että äiti on joutunut tuon takia kärsimään, oman lapsen ei enää tarvitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laitoin välit poikki vanhempiini ja toiseen siskoon heti vauvavuoden jälkeen, koska heidän käytöksensä oli pelottavaa ja olisi ajan mittaan vaikuttanut varmasti lapseen. Aika rankka prosessi, mutta kannatti, nyt meidän perheellä on hyvä olla ja lapsi saa kasvaa turvassa. Kannattaa hakea keskusteluapua ammattilaiselta, jos tuntuu muuten vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa joku hyvien vanhempien rakastama lapsi tuli ilkkumaan ja pilkkaamaan että ”haloo, tollasestako muka välit poikki”.
Nämä hyvän kodin lapset ei tajua että tuo on vain jäävuoren huippu! Sinne alle mahtuu vuosikymmenten alistaminen ja nöyryyttäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta, tunnekylmyys ja vihamielisyys.
Mulla ne välit on ollut 15 vuotta isääni poikki ja niitä en aio korjata koskaan. Enkä tule ”puolitiehen vastaan” jos toinen yrittäisi sopia (tosin tätä ei tapahdu, narsisti ei pyydä ikinä anteeksi). Olen elämästäni 30 vuotta kärsinyt väkivaltaa, pelkoa, kauhua ja kipua tuon ihmispaskan takia. Enää en suostu. Mulla on oikeus turvalliseen elämään!
No joko se ap nyt kasvatti selkärankaansa vahvemmaksi ja perui tapaamisen vanhempiensa luona?
Ps. Seuraavan kerran jos joku sun OMASSA kotonasi alkaa riehumaan, soita poliisit
Kenellä vaan voi mennä hermot. Aivan turha on tänne tulla nostamaan omaa häntää, ja kehumaan omilla ihmissuhdetaidoillaan. AP voi katsoa peiliin ja miettiä omia tekemisiään, ja niiden suhdetta tuohon isänsä avautumiseen. Et sinä voi isääsi enää kouluttaa,joten yritä vaan oppia elämään sen asian kanssa. Jos ei huvita jatkossa katsella hänen touhuja, niin älä sitten ole yhteyksissä. Ei se sen vaikeampaa ole.
Totta kai se riippuu syystä miksi huutaa.
Oletko huumaillut itseäsi lapsen läsnäollessa?
Totta kai pitää huutaa ja monasti ja kovaa.
Oletko jättänyt auton tankaamatta? Ei tarvitse huutaa riittää pelkkä mulkaisu--idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluatko että tuollainen kiukutteleva ylemmyydentuntoinen pa*kiainen on pienen suloisen lapsesi elämässä mukana, tuoden pelkoa, riitaa ja pahaa mieltä?
En tietenkään. Mutta ei ole helppoa vain sulkea pois elämästä kun on kyseessä oma isä. :(
Itse asiassa se on oikein helppoa mutta se ei onnistu sinulta siksi että pelkäät isääsi ja olet tottunut miellyttämään ja toimimaan niin ettei isälle tule ”paha mieli”. Sen sijaan se isä voi koko ajan tehdä sulle pahan mielen ja sitä ei kiinnosta paskaakaan loukkasiko ja satuttiko se sinua vai ei.
Tarvitset ehkä keskusteluapua. Mulla ollut täysin sama tilanne ja oli hemmetin pelottavaa laittaa suhde isään jäähylle, pelkäsin kostoa, väkvaltaa, kiristämistä, uhkailua. Näistä onnekso vain kaksi viimeistä toteutui ja pysyin lujana vaikka pelotti. Ja onnistuin!Elämäni on about sata kertaa parempaa kun ainainen pelko ja stressi ja alistumisen pakko on poissa!
Kiitos teille kaikille viesteistä. Sain niistä voimaa viimein uskaltaa laittaa viestin. Itseasiassa äitini otti yhteyttä kun minusta ei kuulunut mitään. Vastasin viestillä että isän törkeän käytöksen takia aion ottaa etäisyyttä. Että minun käytöstäni saa moittia mutta minulle ja meidän perheelle ei ole ok että kotiimme tultiin minua haukkumaan ja huutamaan mieheni ja vauvan kuullen ja vauvan ollessa siinä tilanteessa. Eikä myöskään ollut ok haukkua ja ihmetellä kuika mieheni kestää minua.
Tajusin teidän vieseteistä että totta tosiaan, minä täällä pohdin mitä tehdä kun en halua pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta isäni tuottaa minulle pahaa mieltä välittämättä miltä se minusta tai perheestäni tuntuu.
Tajusin myös että miten pystyn opettamaan tyttärelleni omien rajojen puolustamista jos en itse osaa puolustaa omia rajojani. Ja jos itse hyväksyn huonon käytöksen niin mitä se kertoo lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluatko että tuollainen kiukutteleva ylemmyydentuntoinen pa*kiainen on pienen suloisen lapsesi elämässä mukana, tuoden pelkoa, riitaa ja pahaa mieltä?
En tietenkään. Mutta ei ole helppoa vain sulkea pois elämästä kun on kyseessä oma isä. :(
Itse asiassa se on oikein helppoa mutta se ei onnistu sinulta siksi että pelkäät isääsi ja olet tottunut miellyttämään ja toimimaan niin ettei isälle tule ”paha mieli”. Sen sijaan se isä voi koko ajan tehdä sulle pahan mielen ja sitä ei kiinnosta paskaakaan loukkasiko ja satuttiko se sinua vai ei.
Tarvitset ehkä keskusteluapua. Mulla ollut täysin sama tilanne ja oli hemmetin pelottavaa laittaa suhde isään jäähylle, pelkäsin kostoa, väkvaltaa, kiristämistä, uhkailua. Näistä onnekso vain kaksi viimeistä toteutui ja pysyin lujana vaikka pelotti. Ja onnistuin!Elämäni on about sata kertaa parempaa kun ainainen pelko ja stressi ja alistumisen pakko on poissa!
Kiitos teille kaikille viesteistä. Sain niistä voimaa viimein uskaltaa laittaa viestin. Itseasiassa äitini otti yhteyttä kun minusta ei kuulunut mitään. Vastasin viestillä että isän törkeän käytöksen takia aion ottaa etäisyyttä. Että minun käytöstäni saa moittia mutta minulle ja meidän perheelle ei ole ok että kotiimme tultiin minua haukkumaan ja huutamaan mieheni ja vauvan kuullen ja vauvan ollessa siinä tilanteessa. Eikä myöskään ollut ok haukkua ja ihmetellä kuika mieheni kestää minua.
Tajusin teidän vieseteistä että totta tosiaan, minä täällä pohdin mitä tehdä kun en halua pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta isäni tuottaa minulle pahaa mieltä välittämättä miltä se minusta tai perheestäni tuntuu.
Tajusin myös että miten pystyn opettamaan tyttärelleni omien rajojen puolustamista jos en itse osaa puolustaa omia rajojani. Ja jos itse hyväksyn huonon käytöksen niin mitä se kertoo lapselleni.
Hienoa, olit reipas ja rohkea. Varaudu siihen kuitenkin että nyt vanhempasi todennäköisesti joko
A) haukkuvat ja sättit sinua, sanovat lapselliseksi ja pikkumaiseksi jne ja nämä haukut toimitetaan sinulle esim viestillä
B) maanittelevat ja lahjovat ja lupailevat kaikkea jotta palaisit takaisin rooliisi jonka ovat sinulle kirjoittaneet
C) yrittävät saada sinut ruotuun kiristyksellä jos nuo yllämainitut ei auta.
Mulla on ollut useampi lyhyt välirikko ennen sitä lopullista välien katkeamista, ja JOKA KERTA kuvio oli sama eli eivät tietenkään pyytäneet riehumistaan anteeksi tai myöntäneet mitään, mutta heti ponnekkaasti yrittivät minut saada takaisin siihen vanhaan rooliini (jossa minua saa kohdella huonosti ja minun pitää vaan kestää kaikki loukkaukset).
Pysy lujana. Jotta välirikosta olisi mitään ”opetusvaikutusta” niin sen pitää kestää ainakin kuukausia, ei mitään kolmea päivää.
Miksi miehesi ei tullut puolustamaan sinua ja heittänyt karjuvaa appiukkoaan pellolle?