Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka ei todellakaan halua parisuhdetta eikä kaipaa läheisyyttä?
23.06.2019 |
En tiedä mikä valuvika minussa on...Kaikki tuntuvat kaipaavan seksiä, läheisyyttä, parisuhdetta...Itse en tunne mitään halua näihin. pahinta mitä tiedän on parisuhde; kuin pallo jalassa istutaan siinä yhteisessä sohvassa vanhentumassa ja elämä menee ohi. En halua selittää muille menojani ja tekemisiäni ja tehdä juuri mitä haluan, ei ole aikaa mihinkään yhdessäoloon. Joskus harvoin panettaa ja se hoituu nopeasti ja siististi omin sormin. N 37v
Kommentit (21)
Jos et halua seksiä ja läheisyyttä etkä kehenkään rakastu niin tottakai on parempi elää yksin!
Itselleni parisuhde on elämää rikastuttava asia eikä pallo jalassa. Ainoa, minkä se sulkee pois, on seksi muiden kanssa, koska niin olemme keskenämme sopineet. Muuten olen ihan yhtä vapaa matkustelemaan, harrastamaan, käymään baareissa/festareilla ym kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä kätevää ja olen tyytyväinen elämääni. Kuitenkin, kun koko maailma tuntuu muuten pyörivän näiden asioiden ympärillä, mietin välillä voinko oikeasti olla onnellinen näin vai olenko vaan estynyt tms. ja tarvisin terapiaa jotta alkaisin haluamaan sitä mitä muutkin. Eli kadunko joskus vanhana että valitsin elää täysin yksin? Olisiko minun pitänyt esim jonkun terapian kautta muuttaa itseni samanlaiseksi kuin muut? Ja mikä diagnoosini on, en kuitenkaan ole aseksuaali ja joskus olen ollut rakastunut. Mutta siitäkin on tosi kauan.
Minä en kaipaisi muuta kuin ajoittaista seksiä, vähän vaikea sellaiseen toista ihmistä saada ns. vakituisempaan järjestelyyn. Oikeastaan melkoinen rasite tuokin tarve ja olisin todella tyytyväinen, jos ei olisi niin minkäänlaisia tarpeita mihin tarvitsee muita ihmisiä.
En usko hyviin parisuhteisiin, joten sen takia en halua.
En ole ikinä ollut hyvässä parisuhteessa, enkä usko myöskään että niitä on olemassa. Kunhan kaikki kusettavat itseään. Parisuhde on suurimman osan ajasta pelkkää kärsimystä. Ensimmäiset pari kuukautta voi olla ok aikaa mutta sen jälkeen on kyllä yhtä tuskaa kun menettää minuutensa, rahansa, stressaantuu ja masentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateeksi käy, haluaisin itsekin karistaa läheisyydenkaipuun. Säästyisi niin paljon aikaa kaikelle muulle, ja mieliala positiivisempi.
Mitä sä frigidi parisuhteella teet? Tunge sitä kumidildoa aunukseen niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä frigidi parisuhteella teet? Tunge sitä kumidildoa aunukseen niin helpottaa.
Kuten sanoin, en myöskään dildoa ole kaivannut :D t. Ap
En nyt osaa sanoa mitään fiksua, mutta voin kertoa itse olevani samanlainen.
En halua seurustella, enkä varsinkaan seksiä.
Muuten ei asia ei haittaa, paitsi silloin tällöin kun ajatukset nousee siitä kuinka erilainen on kuin ”kaikki muut”.
Silloin toivoisin että haluaisin saman kaavan mukaan mennä.
Pääsisi siihen sisäpiirin missä jaaritella muiden mukana suhteista.
Elämä olisi varmaan paljon helpompaa, eikä olisi niin orpo ja erilainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se piti vielä lisätä: joskus jos haluaisi asiasta puhua jonkun kanssa, kukaan ei ymmärrä.
Paras (ehkä heidän mielestään) ”apu/neuvo” jonka pystyvät tarjoamaan, on se että ”Ei hätää, et ehkä vain ole tavannut sitä oikeaa”.
No just joo.
Kun se pointti ei ole se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kysymykseen:
On muitakin.
Esim.minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auts. Minä, n37.
Pahinta tässä on se että olen naimisissa ja minulla on lapsia...
Aseksuaalilla on helppoa. Sitä ei edes ajattele mitään parisuhdetta, aiheuttaa pelkkiä inhon väristyksiä.
T. Aromanttinen aseksuaali.
Pitäs saada se vtun työ nyt ensiksi.
Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Olin vuosia naimisissa ja pari lasta, mutta kokoajan oli outo tunne etten sopinut oikein tähän kuvioon. Halusin olla omissa oloissani enkä oikein olisi jaksanut sitä lapsiperherumbaa. Vedin sen kuitenkin lävitse, rakastin lapsiani yli kaiken ja silloin vielä miestänikin. Ainaista painostavaa ilmapiiriä, koska en tarvinnut/halunnut seksiä enkä läheisyyttä, jota mieheni halusi. Syyllistin itseäni ja koitin olla kuten pitäisi, eli nauttia ja haluta. Ei onnistunut ja toinen vaistosi sen, tietysti ja oli onneton myös.
Kun nuorinmainenkin lähti opiskelemaan ilmoitin että haluan erota ja niin tein. Tuntui kuin olisin antanut myös miehelleni vihdoin vapauden, mutta edelleen haikailee perääni. Nyt siitä syyllinen olo. Jessus, teki niin tai näin, aina tuntuu vika olevan minussa.
Nautin kuitenkin elämästäni ensinmäistä kertaa. En todellakaan halua enää ottaa toisen ihmisen onnea ja tarpeita riesakseni, eikä se ole enää keneltäkään pois.
Hyviä ystäviä on erillaisiin menoihin: ystäviä joiden kanssa konsertteihin ja teattereihin, toisia joiden kanssa käyn osallistuvissa tapahtumissa (vaikka mielenosoituksissa), ystäviä joiden kanssa voin vaeltaa metsissä tai käydä jogassa etc. Voin olla viikon puhumatta jos siltä tuntuu.
"Minusta seksi on kamalan vaivalloista ja yliarvostettua. Siinä menee aikaa, tulee hiki ja hengästyy, tulee sotkua ja lakanat kastuu ja rypistyy, ja sitten pitää mennä suihkuun ja siltikin valuu ja sotkee lakanat ja vaatteet - Ja minkä takia? Orgasmi kestään. 3 sek. ja sitä varten pitää ährätä kuumissaan puoli tuntia. Ei ole sen arvoista." Eräs lukemani miete jostain! Niin totta ;)
Tällä palstalla on ainakin yksi todella aktiivinen aseksuaali kirjoittelija, joten et ole aivan yksin.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan todella kätevää, kun ei kaipaa läheisyyttä tai seksiä. Melkein kadehdin. Jos en kaipaisi noita asioita, tai saisin niitä tarpeeksi ilman parisuhdetta, en minäkään suhdetta olisi hankkinut. Nyt olen erillissuhteessa, eli mitään yhteistä sohvaa ei ole, vain yhteistä laatuaikaa ja yhteisiä kokemuksia.